Eteisen maton uusi elämä

Meidän eteisen matto on palvellut jo useamman vuoden. Sen pohjassa oleva kumipinnoite (taimikälie) on hapertunut niin, että siitä irtoaa valkoista murua lattialle. Sen päivät eteisen mattona ovat luetut.


Meidän marsut Maltti ja Valtti tarvitsevat kotiinsa parin päivän välein uudet kuivike-pehmusteratkaisut. Meillä on käytetty niiden huushollin pohjalla pyyhkeitä ja pieniä kylpyhuoneen mattoja, jotka menevät käytön jälkeen pesuun.


Eteisen matto on suuri. Leikkasin siitä pienemmän palan, josta tuli oiva lattiaratkaisu Maltin ja Valtin kotiin. Koska matto on leikattu ja sen pohjasta irtoaa muruja, se ei sovellu pitkäikäiseen käyttöön. Se hajoaisi lopullisesti pesukoneessa. Isosta matosta saa kuitenkin muutamaksi kerraksi kuivan lattian herroille.

Maltti (maltillisempi turkki) ja Valtti (se pörröpää) poseeraavat uudella matolla.

Herrat kerjäävät ruokaa kuvaajalta.

Talven muoti 2018

Talvi on tulossa. Se ei ole ollenkaan mukava juttu, jos on pieni sika. Pieni sika asuu olohuoneessa ja käyskentelee lämpiminä kesäpäivinä alasti ulkona auringon helliessä hipiää. Pieni sika ei pidä yhtään kylmästä vesisateesta tai pakkasesta. On kurjaa mennä sateessa ulos pissalle tai yrittää hoitaa asiansa hyytävässä pakkasessa ja viimassa.


Pieni sika on siis meidän pian 1,5-vuotias minisikamme Urho. Sillä on oma pieni aitaus olohuoneessa, jossa se kuluttaa päivät nukkuen. Kun ihmiset tulevat kotiin, Urho herää ja vaatii ruokaa. Se käyskentelee ihmisten seurassa olohuoneessa ja makuuhuoneessa, nauttii ruokansa kylpyhuoneessa ja käy ulkona pissalla ja syömässä ruohoa.


Urho on oikein hyväkäytöksinen ja kiltti possu. Se kuitenkin VIHAA kylmyyttä ja taivaalta satavaa kylmää vettä. Ymmärrän hyvin ja jaan tämän näkemyksen täysin. Kylmällä ilmalla tai vesisateessa olemme molemmat kiukkuisia, kun pitää lähteä ulos. Siellä on ärsyttävää, kun Urho ei millään haluaisi pissata. Urho tahtoo sisälle ja minä jääräpäisesti komennan, että ensin pitää pissata. Sitä keskustelua käydään pitkään ja kumpikin on lopulta ihan jäässä tai sateesta märkä. Sitten tulee pissa ja päästään vihdoin sisälle.


Urholla oli viime talvena muutama viitta, jotka pitivät possua pikkuisen lämpimämpänä. Ne ovat kuitenkin jääneet pieniksi, sillä possu on kasvanut. Urholla oli lisäksi säärystimet, mutta ne eivät pysyneet jaloissa. Ja lisäksi Urholla oli koirille tarkoitetut töppöset, joiden pukemista Urho inhosi.


Tänä syksynä Urho on saanut jo kaksi uutta pukua. Kiitos siitä ahkeralle ja taitavalle kutojalle. Nämä puvut ovat hieman vaativampia puettavia kuin viitta, mutta toisaalta ne lämmittävätkin enemmän. Pukeminen onnistuu parhaiten rauhallisessa tilanteessa tai silloin, kun Urho syö. Se keskittyy vain ruokailuun, jolloin sille saisi tehdä suunnilleen mitä vain.


Tässä talven muotia 2018:

Tyylikäs turkoosi villaneule oli minisian talvihaalarin prototyyppi. Se kiinnitetään selästä hienojen kissanappien avulla.

Lila neule tupsunapeilla on tuotekehittelyn tulosta. Se on myös tyylikäs ja lämmin.

Kylmyyttä vastaan

Kylmyys hiipii nurkissa, erityisesti yöllä. Meillä asuu vuohilassa vuohet Soma ja Voitto-Viljami, minipossu Vicky ja kukot Minirokkis ja Kalle kanaparvineen. Tästä porukasta kylmälle herkimpiä ovat chabo-rotuiset kääpiökanat (myös Minirokkis on chabo) ja Vicky-possu.


Viime viikonloppuna Vuohilaan asennettiin uusi ulko-ovi. Vanha ovi oli palvellut tehtävässään jo toistakymmentä vuotta. Se ei ollut alkujaankaan mikään ulko-ovi, vaan joku vanha väliovi. Sen vuoksi se ei juuri pitänyt lämpöä, turposi sateella ja oli liian väljä kuivalla kelillä.


Vanha ovi sai lähteä ja tilalle tuli meille uusi ovi, joka oli hyväkuntoinen entinen autotallin pikkuovi. Ovi sai vielä kerroksen maalia, jolloin se toivottavasti kestää hieman paremmin vaihtelevia sääolosuhteita. Lisäksi oven päälle rakennettiin lippa. Nyt sadevesi ei toivottavasti lorise ihan suoraan oveen ja vaurioita sitä, vaan lippa ohjaa osan vedestä pois.

Vuohilan uusi ovi.

Uusi ovi varmasti vaikuttaa koko rakennuksen lämpötilaan hieman.


Kanoilla on ollut koko kesän vapaa kulku sisälle ja ulos. Nyt on sen verran viileää, että ulkoluukuistakin tulee kylmää ja koko vuohila viilenee. Siispä vapaa ulkoilu on tältä kesältä päättynyt. Kanat saivat uudet, puhtaat pehkut ja samalla niiden ulkoiluluukut suljettiin. Se lämmittää taloa myös aika paljon.

Kalle-kukko ja rouvia nauttimassa kesästä.

Kun vielä viilenee, ovet peitetään sisäpuolelta vilteillä ja lopuksi sähköpatterikin lämmittää.

Marsuille lisätilaa

Jokin aikaa sitten marsujen koti koki muutoksen. Sen myötä marsujen häkki sai väistyä ja ns. taikakuutioista ja vanhasta hyllyköstä tuli marsuille uusi koti. Se on ollut tosi kiva ja toimiva systeemi. Marsut ovat heti ulko-ovesta tultaessa tervehtimässä vieraita eteisessä. Koska marsut eivät enää ole häkissä, niitä pääsee silittämään ja niiden hoito on helpompaa. Usein Maltti ja Valtti seisovat takajaloillaan (etujalat taikakuutioseinää vasten) ja vinkuvat kovaan ääneen, kun joku kulkee ovesta. Ne tietävät, että usein tulijalla on niille ruokaa. Ja jos ei ole, kiljunta saa ainakin potemaan huonoa omatuntoa sen vuoksi.


Olen siis ollut tähän rakennelmaan tosi tyytyväinen. Sitten keksin, että voisihan niillä olla vielä hieman enemmän tilaakin. Tähän asti niiden koti on muodostunut neliönmuotoisesta alueesta ja yhdestä matalasta ja pienestä tasosta. Tason alunen on ollut Maltin ja Valtin suosikkipissapaikka ja myös hieman hankala puhdistaa.


Meillä jäi alkuperäisessä muutoksessa kaksi marsuhäkkiä ihan käyttämättömäksi. Toinen marsuhäkki olikin jo metalliosiltaan aikansa elänyt, mutta pohja siinä oli hyvä. Ajattelin, että pohjasta saisi rakenneltua marsuille lisäsiiven. Esittelin suunnitelmani ja sitten ryhdyttiin toimeen.


Marsut sijoitettiin muutoksen ajaksi ehjäksi jäävään ja parempikuntoiseen marsuhäkkiin. Sen jälkeen niiden kodista poistettiin seinät. Välitasoa ei enää uuteen versioon tullut, vaan toisen kerroksen muodostaisi vanha marsuhäkin pohja.


Marsujen häkistä tuli nyt kiinteä kaluste, jota ei niin vain siirretäkään. Tämä alkoi sillä, että kotoa löytyneet kulmaraudat kiinnitettiin eteisen seinään. Niihin puolestaan kiinnitettiin pari vanhan, puretun kirjahyllyn hyllyä. Tämä rakennelma pitää marsujen laajennusosan turvallisesti paikallaan. Kirjahyllyn hyllyjen päälle tuli muovinen laatikko, eli marsuhäkin pohja, joka kiinnitettiin myös tukevasti. Em. muovilaatikon kylkeen oli tehty reikä marsujen kulkuramppia varten. Vanhasta, kotoa löytyneestä laminaattipalasta tuli kulkuramppi, kun sen päälle kiinnitettiin vanhaa mattoa. Vanhaa laminaattia käytettiin myös yhdessä kohdassa seinärakennelmana.


Tämän jälkeen taikakuutioseinät kiinnitettiin kumpaankin kerrokseen, lisättiin sisustusmateriaalit ja marsut. Maltti ja Valtti ottivat kodin heti omakseen. Taitavat olla tyytyväisiä. Niin minäkin.


Tässä vielä asuntoesittely videon muodossa:

Tuunattu cockerspanieli

Meidän 7-vuotias cockerimme Rauli on vähän maanantaikappale terveytensä puolesta. Sillä on ollut elämänsä varrella monenlaista isompaa ja pienempää sairastumista. Yhden ongelman aiheuttaa turkki, joka on cockerspanielilla pitkä ja kihara.


Raulilla turkki on aina ollut huono. Pahimmillaan sillä oli turkissa kaljuja laikkuja, joissa iho oli parkkiintunut paksuksi kuin elefantin nahka. Eläinlääkäri epäili, ettei niihin koskaan enää kasva karvoja. Sittemmin Rauli sai kilpirauhasen vajaatoimintaan toimivan lääkityksen ja kaljuihinkin kohtiin kasvoi taas karva. Nykyään niitä ex-kaljuja kohtia ei enää edes erota.


Raulin iho hilseilee helposti. Jos sen karvat pääsevät pitkiksi, on iho pelkkää hilsettä. Myös korviin tulee silloin tulehduksia. Siksi hauva on käynyt muutamia kertoja vuodessa parturoitavana.


Yhtenä päivänä löysin marketista alle parinkympin lemmikin karvoille tarkoitetun trimmerin. Hetken mielijohteesta päätin, että nyt parturoin koiran itse. Minulla ei ollut mitään käsitystä siitä, että miten kyseinen operaatio tehdään ja miten laite toimii, mutta mitäs pienistä. Trimmeri mukaan ja kassalle.


Kotona luin käyttöohjeita ja latasin laitteen verkkovirralla. Otin käyttöön kolmen millin terän ja rupesin hommiin. Ohjeessa sanottiin, että pitää leikata karvan kasvusuunnan vastaisesti ja leikata vain yhteen suuntaan. No mitenkäs leikkaat yhteen suuntaan, kun karvoja kasvaa vähän joka suuntaan?!?


Yhdellä latauksella laite toimi 45 minuuttia. Sehän ei Raulin tapauksessa ollut kuin pieni hetki. Lisäksi en ymmärtänyt laitteen säätöjä ja yritin välillä hinkata turkkia väärillä säädöillä ja tehottomasti. Mutta kyllä se siitä sujui. Kun virta loppui, leikkelin pitkiä karvoja saksilla lyhyemmäksi. Lopulta keksin pitää laitetta koko ajan verkkovirrassa, niin työtä ei tarvinnut keskeyttää.

Onneksi parturoitava otti rennosti. Rauli kellahti makaamaan silmät kiinni, kun parturointi alkoi. Se löhösi paikallaan, vaikka välillä taisin kömpelyyksissäni olla vähän kovakourainen. Jossain vaiheessa toki Raulikin alkoi olla sitä mieltä, että tämä touhu saisi jo loppua, mutta oli kuitenkin kiltisti loppuun saakka.


Parturoin Raulia kahtena päivänä ja usean tunnin ajan. (Ja sain huonossa asennossa kököttämisestä hirveän päänsäryn!) Hauvan turkki on nyt kauttaaltaan leikattu sillä kolmen millimetrin terällä. Ainoastaan hännässä on samanlainen tupsu kuin leijonalla tai muumilla.

Ei tuota kaveria taida cockerspanieliksi enää tunnistaa, mutta onpa jätkällä nyt viileä kesälook!

Kesäpossujen aitauksesta kana-aitaus

Meillä on ollut useana vuonna pari kesäpossua kasvamassa. Niiden aitauksen osana on ollut suurikokoinen metallihäkki. Kesäpossuja meille ei kuitenkaan enää ole tulossa, ainakaan toistaiseksi. Sitä paitsi aitauksen puuosat olivat vuosien saatossa menneet huonoon kuntoon ja ne piti purkaa. Metallihäkki jäi siis vaille käyttöä.


Meillä on ollut kanojen ulkoaitaus myös jo pitkään. Sekin oli puuta ja puuosat alkoivat olla osittain jo vähän heikossa kunnossa. Ne olisi pitänyt uusia tai keksiä jotain muuta. Me keksimme muuta, eli päätettiin ottaa kesäpossujen metallihäkki kanojen käyttöön.


Tämä ei ollutkaan mikään ihan pieni juttu. Metallihäkkiä piti siirtää useita kymmeniä metrejä. Se on jokaiselta seinältään pitkä, sillä on melkoisesti korkeutta ja se painaa. Häkki oli painonsa vuoksi uponnut vuosien saatossa maahan. Häkki piti kaivaa maasta esiin ja kantaa oikealle paikalleen. Kantohommiin tarvittiin kuusi aikuista ihmistä, eikä häkki juuri liikahtanutkaan.


Sitten joku keksi, että otetaan kottikärryt avuksi. Kun häkki nostetaan kottikärryjen päälle yhdeltä puolelta, saadaan pyörän liikerataa hyödynnettyä ja viisi ihmistä voi kantaa ja tasapainottaa häkkiä. Tämä toimi. Vähän väliä kantaminen täytyi keskeyttää, sillä häkki painoi silti melkoisesti ja kottikärryjen kanssa touhuaminen vaati melkoista taitoa. Lopulta päästiin kuitenkin perille. Ihmisille taisi tulla muutama mustelma, mutta muuten selvittiin hengissä. Kottikärrytkään eivät hajonneet, koska ne ovat lujaa tekoa. Kevyemmät kottikärryt eivät olisi kestäneet.


Häkki ei kuitenkaan sellaisenaan ollut valmis käyttöön, vaan sitä täytyi tuunata paljon ja koko homma täytyi aloittaa vieläkin kauempaa. Vuohila on viime kesänä maalattu punamullalla, mutta kana-aitauksen kohta oli maalaamatta, sillä aitaus esti maalaushommat. Nyt aitaus oli purettu. Punamultaa siis sutimaan.

Punamullalla maalattiin myös ne osat, jotka rakennettiin häkkiin puusta. Vain väliovi maalattiin keltaiseksi. Puisia osia tuli väliseinään ja kattoon. Metallihäkissä ei nimittäin ollut kattoa ja se piti erikseen rakentaa. Häkkiin täytyi lisätä tiheäsilmäistä verkkoa, sillä aiempi verkko oli vahvaa, mutta melko suurisilmäistä. Se palveli hyvin possuja, mutta kanat ovat aika paljon pienempiä ja tarvitsevat erilaisen verkon. Lisäksi tiheä verkko varmistaa, ettei häkkiin pääse kanojen lisäksi muita.


Häkkiin tuli kaksi osaa, sillä meillä on kaksi kanaparvea. Kumpikin parvi sai oman puolensa, jonka uusi väliseinä erottaa. Väliseinään tuli myös ovi. Se taitaa olla joku vanha saunan ovi, jonka saimme lahjoituksena.




Uusi kanojen aitaus on hieman isompi kuin vanha. Kaiken touhuamisen ja mylläämisen vuoksi aitauksessa ei kasva juuri vihreää, mutta sitä onneksi saa kanoille tuotua ulkopuolelta lisää. Kyllä aitauksesta tulikin hieno!

Kanat taitavat olla samaa mieltä. Ne pääsivät ulos pari päivää sitten.

Kuvassa paistattelee pienempi kukoistamme, chabo-rotuinen MiniRokkis.

(Oikeastihan kanat saa päästää ulos vasta 1.6. Siipikarja täytyy pitää sisällä lintujen kevätmuuton, eli maalis-, huhti- ja toukokuun, ajan. Kuitenkin tietyin edellytyksin kanat on mahdollista päästää aidattuun ulkotarhaan, kunhan siitä on tehty asianmukainen ilmoitus eläinlääkärille. Meillä on juuri näin tehty.)

Marsujen kodin sisustus

Marsuissa on monta hauskaa puolta, mutta yksi niistä on niiden häkin sisustaminen. Siinä pääsee käyttämään luovuuttaan ja kokeilemaan erilaisia ideoita.

Meillä Maltti ja Valtti asuttavat kahta marsuhäkkiä. Toinen tuli marsujen mukana, toisen ostin käytettynä. Poistimme häkeistä sivuovet ja kiinnitin häkit toisiinsa nippusiteillä oviaukot vastakkain. Häkkien välille rakennettiin silta, jota pitkin marsut voivat kulkea häkistä toiseen vapaasti. Näin marsuilla on tuplasti sen verran tilaa kuin kahdelle marsulle vähintään suositellaan ja jos velipojan naamataulu alkaa ärsyttämään, marsu voi marssia siltaa pitkin toisen häkin puolelle murjottamaan. Yleensä Maltti ja Valtti viihtyvät kuitenkin samassa paikassa.

Häkissä on tee-se-itse-mökki, joka on jaettu kahtia. Kumpikin marsu pääsee siis omasta ovestaan omaan yksiöönsä. Yksiössä ei taida muita huoneita ollakaan, kuin ruokakomero. Mökkiin kun tarjoillaan Maltin ja Valtin kuivamuona.

Marsuille on myös rakennettu pajusilta ja keinulauta. Molempien käyttöaste on jäänyt pienehköksi, mutta voihan niiden alle ainakin piiloutua.

Häkkien pohjalle olen kokeillut monenlaisia vaihtoehtoja: purua, haapahaketta, pikkupyyhkeitä ja pehmeitä mattoja.

Valtti pehmeällä matolla mökin edessä ja sillan juurella.

Puru on melkoisesti edullisempaa kuiviketta kuin haapahake. Se kuitenkin sotkee ja pöllyää. Kun marsu pinkaisee juoksuun, lentelee puru ympäriinsä. Haapahake (kauppanimi Mörttiröpö) on painavampaa, eikä pöllyä. Lisäksi puru voi aiheuttaa minulle hengitysoireita, haapahake ei niin tee. Kumpikin ajaa kuitenkin asiansa: toimii kuivikkeena.

Kuivikkeena voi käyttää myös pieniä pyyhkeitä tai helposti pestäviä pikkuisia mattoja. Ne ovat hyvä vaihtoehto siksi, että marsut tykkäävät pehmeästä. Pehmeällä matolla on kiva köllötellä. Monesti Maltti ja Valtti nukkuvat pehmeässä paikassa täydessä unessa, kun niiden häkin viereen hiipii katsomaan.

Pehmusteiden miinuspuoli on se, että marsujen pyykkiä pitää pestä usein. Meillä käytetään hajusteetonta pyykkipulveria ja sehän sopii hyvin myös marsujen pyyhkeille ja matoille.

Maltti tutustuu uuteen pehmukkeeseen, joka sattuu oikeasti olemaan lasten jakkaran irroitettava pehmuste.

Tällä hetkellä Maltin ja Valtin kotona suuri osa lattiapinta-alasta on pehmeiden pyyhkeiden ja mattojen peitossa. Toisessa häkissä on kissanhiekkalaatikko, jossa on purua. Siihen laatikkoon tarjoilen marsujen heinät ja tuoreet ruuat. Marsu nimittäin syö ja usein samalla pissaa tai kakkaa. Kun marsut siis syövät laatikossa, sotkua tulee ehkä hieman vähemmän.

Jotkut ovat onnistuneet opettamaan marsunsa pissaamaan yhteen paikkaan. Meillä kyllä pissaillaan mihin vain. Ja se tietenkin tarkoittaa säännöllistä siivoamista. Toisaalta on aina hauskaa, kun saa marsuille vaihdettua uuden sisustuksen. Se miellyttää silmää.

Kissojen huoneen remontti

Meillä asuu innokas remonttireiska, joka halusi välttämättä tehdä kissojen huoneelle kasvojenkohotuksen.

Meillä on talon keskellä vanha vaatekomero, joka on jo joitakin vuosia toimittanut kissojen huoneen virkaa. Komerossa on kissojen raapimispuu, joka ylettyy kattoon saakka, sekä hiekkalaatikko. Kissat kulkevat huoneeseen oven kissanluukusta ja saavat siis olla koirilta ja muilta koheltajilta ihan rauhassa.

Huoneessa on tähän asti ollut tosi tummansininen rapattu seinä ja muut seinät ovat olleet vaaleamman siniset. Lattia on ollut vanhaa muovimattoa, eikä huone ole ollut mikään maailman hienoin, pikkuisen pimeäkin. Se on kuitenkin sopinut kissojen käyttöön hyvin.

Kaikki mahdolliset jämät muista remonteista kerättiin kasaan ja remonttireiska ryhtyi työhön. Paneelia piti 2 kympillä ostaa lisää, mutta muuten remontista ei ollut kustannuksia.

Pari päivää siinä meni ja lopputulos on kuin sisustuslehdestä. :)

Seinissä ja katossa on valkoinen paneeli, rapattu seinä on nykyään keltainen ja lattiassa on kahta eri laminaattia (kahdesta eri remontista). Raapimispuu sopii näihin väreihin entistä paremmin. Ja kissatkin taitaa tykätä.

Tuplasti tilaa

Ostimme käytetyn marsuhäkin, joka on saman kokoinen kuin Maltin ja Valtin häkki. Toisesta häkistä poistimme sivuoven ja toisesta saimme sen muuten käännettyä pois tieltä. Sitten pistimme häkit vierekkäin ja kiinnitimme yhteen. Nyt on marsuille 2x 100x55 cm tilaa. :)

Maltti poseeraa. Tässä häkissä on pohjalla haapahaketta. Tässä häkissä sijaitsee myös ravintola (heinää, kuivamuonaa ja tuoreita kasviksia).

Tällä puolella on pohjimmaisena pissat imevä poikkilakana ja päällä kankaita ja vanha karvamatto. Välillä voi loikoilla pehmeässä pesässä tai piiloutua puukepeistä tehdyn sillan alle. Upea paritalokin syntyi käsityönä, mutta sen oviaukot pitää vielä suurentaa. (Sisällä on väliseinä, jolloin kummallakin on tarvittaessa oma rauha.)

Häkkien välillä kulkee silta. Vielä Maltti ja Valtti eivät ihan ole ymmärtäneet sillan merkitystä, mutta kyllä ne varmaan pian oppivat.

Kissoille oma huone

Eräänä aamuna sain yhtäkkiä loistavan idean. (Eihän mulla tietenkään muita olekaan.) Kissoille voisi rakentaa oman huoneen! Meillä on vanha vaatehuone, joka on aina toimittanut vain romuvaraston virkaa. Sen voisi tyhjentää ja tehdä siitä kissoille oman kämpän.

Tuumasta toimeen. Romuvarasto oli äkkiä tyhjennetty, meillä kun oli puolityhjä varasto, jonne säilömisen saattoi keskittää. Tyhjentyneeseen huoneeseen ei tarvinnut uusia tapetteja, kissat niitä tuskin olisivat edes arvostaneet. Seinät ovat karut, mutta edelleen, ei haittaa.

Vanha käytävämatto leikattiin kappaleiksi ja siitä tuli kissojen huoneen lattiamatto. Matto oli sellaista materiaalia, että kissat tykkäävät siihen muutenkin kynsiään teroittaa. Ja sen kyllä huomasi: matto oli melko kärsinyt, raukkaparka. Kissojen kattoon asti ulottuva raapimispuu siirrettiin uuden kissojen huoneen nurkkaan ja ruuvattiin kiinni sekä seinään että kattoon. Myös hiekkalaatikko muutti huoneeseen. Kattoon asennettiin uusi lamppu, joka toimii liikkeentunnistimella. Kun kissat menevät huoneeseensa, valo syttyy. Se palaa viisi minuuttia, jonka jälkeen se sammuu, jos kissat eivät liiku. Ja koko komeuden kruunasi huushollin oveen asennettu kissanluukku. Nyt pojilla on vapaa kulku omaan rauhaan ja takaisin juuri silloin, kun huvittaa. Vaatehuoneen ovessa on aina ollut ikivanha juliste, jossa keikaroi piirroskissa Karvinen. Myös se sopi uuden huoneen tyyliin kuin nakutettu.

Nyt kissoilla on muutama neliö ihan ikiomaan käyttöön. Eikä meillä enää vie iso raapimispuu tai hiekkalaatikko huonetilaa. Ja kissatkin tykkäävät.

Dobby tiirailee maailmaa uuden huoneensa korkeuksista.

Tyylivaras

Minua on alkanut ärsyttää kun kissat käyvät hiekkalaatikolla ja pois tullessaan levittelevät hiekkaa ympäriinsä. Sitten hiekkaa on sukkien pohjissa ja ympäri huushollia.

Yksi kaveri kertoi minulle IKEA Hackers - verkkosivustosta. Hän kertoi, että sivuilla tuunataan erään huonekaluliikkeen huonekaluja uuteen uskoon siten, että ne saavat alkuperäisestä poikkeavan käyttötarkoituksen. Minulle kerrottiin myös, että sivuilla oli muokattu lipastoja uudenlaisiksi siten, että niistä tuli kissan hiekkalaatikoiden säilytyspaikkoja. Se kuulosti hyvältä. Päätin ruveta tyylivarkaaksi ihan vain kuulopuheiden voimalla, sillä en ollut vieraillut linkkaamillani verkkosivuilla.

Kävimme eilen paikallisella kirpputorilla, joka myy huonekaluja. Etsin sieltä käyttötarkoitukseen sopivaa lipastoa. Niitä oli useita ja hinta pyöri siinä kolmen-neljänkympin pinnassa. Sitten äkkäsin puisen puhelinpöydän, hinta 15 euroa. Se lähti mukaan.

Kotona puhelinpöydästä revittiin irti viininpunainen istuinpehmuste. Istuimen kannen sai nostettua auki, joten se sopi tarkoitukseen mainiosti. Avattavan kannen kautta nimittäin kissan hiekkalaatikon siivoaminen ja hiekkojen vaihtaminen onnistui helposti.

Tuohon samaiseen kanteen piirrettiin kissan naama. Se sahattiin kulkuaukoksi. Hiekkalaatikon kulkuaukon sijainti on sellainen, että se toivottavasti estää koirien vierailut. Meillä kun koirat kuvittelevat olevansa karkkikaupassa aina, kun pääsy kissan hiekkalaatikolle mahdollistuu. Koirien karkkikauppavierailut voivat tuottaa niille mahanpuruja ja sitä paitsi käydessään hiekkalaatikolla lounastamassa myös koirat levittelevät hiekkaa ympäriinsä. Nyt se toivottavasti loppuu.

Puhelinpöytä oli vuosien saatossa tummunut. Varaston perukoilta löytyi valkoinen saunavaha. Sitä levitettiin lipaston pintaan vaaleamman värin saavuttamiseksi. Uusi, vaaleampi look sopi puhelinpöydälle hyvin.

Kissat ottivat uuden hiekkalaatikon paikan vastaan ilman suuria tunnekuohuja. Kumpikin kävi tarkastamassa työn jäljen eikä reklamaatioita tullut. Tosin puhelinpöytä-wc:n toimivuus tulee testattua oikeasti vasta, kun näkee miten se toimii käytännössä. Mutta joka tapauksessa yhdistämällä vanha, kulunut ja tummunut puhelinpöytä ja muovinen, ruma kissanhiekkalaatiokko, lopputulos on varsin mukavan näköinen, eikös? :)




Sirius Musta tarkasti uuden hiekkalaatikon kelvollisuutta