torstai 27. helmikuuta 2014

Pulled porkia kerrakseen

Viime kesän kesäpossuista, eli Hinkusta ja Vinkusta, on ollut iloa pitkin talvea. Olemme nimittäin saaneet nauttia herkullisen liharuuan, jos toisenkin. Jouluaaton alla kävi nolo juttu, kun kinkku oli niin iso, ettei se mahtunut uuniin. Ei auttanut muu, kuin leikata kinkku kahtia ja jättää pienempi pala odottamaan parempaa aikaa.

Amerikan mantereelta on kotimaahamme rantautunut pulled pork, eli nyhtöpossu. Se on kuuminta hottia, eli trendiruokaa. Possua haudutetaan uunissa lempeällä lämmöllä pitkään. Lopulta se on niin ylikypsää, että lihan saa kiskottua haarukalla säikeiksi.

Päätimme mekin kokeilla, että millaista ruokaa tuosta tulee. Mukailimme ensimmäistä ohjetta joka netistä tuli vastaan. Ohjeessa kehotetaan käyttämään kassleria, eli possun niskaa. Jossain kerrottiin, että oikeastaan mikä tahansa halvempi possun osa on ihan hyvä nyhtöpossuun. Meillä nyt sattui olemaan köntti kinkkua, niin käytimme sitä.

Lihan määräksi ehdotettiin vajaata kiloa. Meillä kinkun paino näytti 5,5kg luineen päivineen. Luu otettiin kuitenkin pois. Lisäksi ohje kehotti paistamaan possua yhteensä nelisen tuntia. Me paistoimme possua 12 tuntia 95 asteen lämmössä.

Ruokaa tuli niin mahdottomasti, että sitä piti tarjoilla useampaan otteeseen myös vieraille. Lämmin possun liha paistoliemessään oli todella herkullista. Sitä tarjoiltiin coleslawn (amerikkalaista sekin), tuoresalaatin, kutunmaidosta tehdyn kotijuuston ja kuttufetan kanssa. Vieraat kiittelivät kilvan pöydän antimia, ja erityisesti possua. Tätä pitää tehdä toistekin.

maanantai 24. helmikuuta 2014

Kuulumiskierros

Käydäänpä läpi kaikki karvaiset ja sulkaiset ystävämme ja päivitetään vähän kuulumisia.

Koirat

Sekarotuinen (äiti cockeri, isä sekarotuinen) vanharouvamme Jojo voi hyvin. Sillä on ikää nyt 13 vuotta ja kaksi kuukautta. Kuulo on aika huono, mutta viittomamerkkejä se seuraa tarkasti. Tätä kirjoittaessani Jojo "piehtaroi" lattiamaton päällä. Välillä se loikoilee sohvalla tyytyväisenä, kun Dobby-kissa pesee sen naamaa. Kissat ovat Jojon mielestä kivoja, kunhan eivät tule lähelle ruokaa. Silloin saavat kyllä äkkilähdön.

Welsh corgi pembroke Elvis täyttää tänä vuonna kuusi vuotta. Se loikoilee mielellään lattialla jaloissa, kun ihmiset katsovat sohvalla telkkaria. Sohvallekin se tulee hetkeksi, mutta sen tulee paksussa turkissa nopeasti kuuma. Elvis rakastaakin lumessa kieriskelyä. Sen käytös muuttui fiksummaksi ja rohkeammaksi, kun Rauli muutti meille puoli vuotta sitten. Tosin, jotta voisin heti ottaa sanani takaisin, niin kerron eräästä viime viikon tapahtumasta: Katselin pihalla, kun Elvis kiipesi suurelle kivelle. Kiveltä on ihan hyvät maisemat lähipellolle ja tielle, sillä se sijaitsee ihan tontin rajamailla ja on hyvin suuri. Tonttimme on kuitenkin aidattu, joten ajattelin, ettei kivelle kiipeämisestä ole haittaa. Väärässäpä olin. Pikku töppöjalka loikkasi kiveltä aidan yli naapurin pellolle ja Rauli-tolvana teki saman perässä. No, kaksikko tuli nopeasti takaisin kotiin, kun rumalla äänellä huusin.

Cockerspanieli Rauli täyttää tänä kesänä kolme vuotta. Raulin iho on ollut hilseilevä ja karvakin on alkanut harveta parista kohtaa, mutta nyt näyttää paremmalta. Sisäisesti nautittu ruokaöljy ja ulkoisesti käytetty hilseshampoo ovat olleet hyviä ukkelin iholle. Rauli tykkää kyhnyttää ihmisen kainalossa aina, kun mahdollista. Se jäisi siihen vaikka koko päiväksi.

Kissat

Sirius Musta on nimensä mukaisesti musta maatiaiskissa. Se on voinut oikein hyvin syksyisen flunssansa jälkeen. Vieraat aina ihmettelevät tämän kissan käytöstä. Sirius Musta kun tulee heti ovella syliin, kietoo kädet kaulan ympäri ja jää siihen koko illaksi. Se hieroo naamaansa tulijan kasvoihin ja saattaa kiivetä olkapäille. Siitä ei pääse eroon. Se on hyvin epätyypillinen kissa.

Dobby sen sijaan on kissamaisempi. Kun se haluaa huomiota, se tulee näykkimään. Se leikkii mielellään vieraiden varpailla, erityisesti, jos jalassa on villasukat. Se jahtaa taskulampun valoa ja nauttii ulkoilusta tarhassa talvellakin. Myös Dobby tulee syliin, mutta ilmoittaa kyllä kynsillään milloin rapsuttelu riittää.

Yhtenä päivänä Dobby ja Sirius Musta tappelivat kunnolla sängyllä. Komensinkin niitä vähän, kun alkoi meno olla sen verran hurjaa. Kaksikko irrottautui toisistaan, mutta kumpikaan ei lähtenyt pois. Ajattelin, että ehkä herrat sitten tietävät mitä tekevät. Kohta ne olivat taas toistensa kimpussa. Sitten kuului muksahdus, kun yhtenäinen kissapallo putosi sängyltä lattialle.

Minisiat

Minisika Vicky täyttää maaliskuussa seitsemän vuotta, pienempi mikropossu Daniel kaksi. Ilmat ovat vielä sen verran kylmiä, ettei kaksikko ole kauheasti ulkoillut. Ihan satunnaisesti ne ovat käyneet tekemässä pienen pyrähdyksen ulkona ja sitten äkkiä juosten takaisin karsinaan.

Vicky on saanut ekstraherkkuja ja onkin pyöristynyt hieman. Minisian ei kannattaisi olla lihava, se kun ei ole hyväksi terveydelle. Pieni pyöreys on kuitenkin hyväksi näin talvisaikaan.

Kaksikko köllöttelee pahnameren keskellä kylki kyljessä omassa karsinassaan. Ne ovat tosi suloisia. Tai ainakin Vicky on. Danielia ei Vickyn vierestä oikein näe, se kun kaivautuu kokonaan pahnakeon sisälle.

Vuohet

Soma-kuttu ja kastroitu pukki Onni täyttävät maaliskuussa yhdeksän vuotta. Meillä syntynyt pikkupukki Voitto-Viljami täyttää heinäkuussa jo kahdeksan. Uskomatonta, miten nopeasti aika rientää. Ja Soma lypsää edelleenkin maitoa, vaikka sen ainoa jälkeläinenkin on jo vanha ukko.

Vuohet ovat ulkoilleet myös talvella. Niille on tarjoiltu pihalle kuivaa heinää ja havupuita. Jos herrasväki ei mielestään pääse riittävän usein pihalle, osoittavat pojat mieltään ja hakkaavat sarvillaan karsinansa säpäleiksi. Näitä kavereita on siis syytä ulkoiluttaa.

Kanat

Kanat ovat meillä kahdessa parvessa. Plymouth rock -rotuinen Rokkikukko johtaa munivien kanojen parvea ja jättikochin Herttakunkku rotukanojen, eli kotoisesti "läskikanojen" parvea. Talven aikana munivien kanojen parvi on harventunut. Raulihan tappoi yhden hy-line valkoisen kanan, joka karkasi ulos. Vanharouva Pulla, joka muni vihreitä munia, siirtyi ajasta iäisyyteen, samoin suomalaisen maatiaiskanan piikkiöläistä kantaa edustava Pumpernikkeli.

Laiheliinikanoja, eli munivia kanoja, on meillä tällä hetkellä piikkiöläinen Donitsi, hy-line valkoiset Papu, Pirre ja Poppana sekä maatiaissekoitus Keltainen kana. Donitsi ja Keltainen kana ovat kuoriutuneet meillä, mutta niilläkin alkaa olla jo aika paljon ikää. Mielessä on käynyt, että jos joku läskikanoista alkaisi toden teolla hautoa, voisi sen alle sujauttaa muutaman munivien kanojen munan. Saataisiin tulevaisuudessakin kananmunia.

Läskikanoja on enemmän. Jättikochin Hertta, Brahma Muffinssi sekä orpingtonit Martta, Lyyli, Peppi, Matami ja Mimmi. Ne ovat koreita kanoja, hyviä hautojia, mutta melko onnettomia munimaan. Nämä kanat eivät ole koko talvena munineet, mutta nyt ihan viime päivinä on muutama muna ilmestynyt niiden karsinaan. Muninnan lisääntyminen kertoo valon lisääntymisestä ja se puolestaan kertoo, että kevät tulee.

perjantai 7. helmikuuta 2014

Pesu nro. 2

Rauli on nyt kahdesti pesty Nizoral-hilseshampoolla. Se taitaa olla aika tehokasta mömmöä. Hilsettä ei enää juuri ole. Rauli on käyttäytynyt kylpyreissuilla asiallisesti. Mitä nyt viimeksi hyppäsi kaksi kertaa ammeesta karkuun..

Muutoin karvakamu onkin sitten ollut ärsyttävä pöljä. Tänään mutustelin suolapähkinöitä ja koirat makoilivat kainalossani sohvalla. Poistuin hetkeksi, ja kun palasin, niin tämä herra oli hotkimassa kovaa kyytiä pähkinöitäni. Kaikkia se ei onneksi ehtinyt syödä, mutta pähkinäkippo oli ihanan kuolainen, joten loput naposteltavat menivät biojätteeseen.

Rauli sai myös kuulla pari hyvin valittua sanaa. Tämän jälkeen cockeri meni sohvan nurkkaan kerälle mököttämään. Vähitellen se kuitenkin hilasi takapuoltaan lähemmäs ja lähemmäs ja oli pian taas kainalossa.

Pähkinä ei muuten ole mikään ihan hirmuisen terveellinen vaihtoehto koiralle, jos ei tietenkään suolakaan. Macadamia-pähkinöistä koira voi saada myrkytysoireitakin, tavallisista pähkinöistä vatsanpuruja. Pähkinät eivät sula elimistössä ja seurauksena voi olla suolitukos. Tarjoilin Raulille exta-annoksen ruokaöljyä, jos se vähän pistäisi pähkinöitä suolen mutkassa liikkeelle. Jätkä lipitti ruokaöljyn sellaisenaan kipostaan. Yök.

Rauli on erikoistunut syömään kaikkea sille haitallista. Ennen meille tuloa se on syönyt mm. lankakerän ja xylitolia. Xylitol on koirille myrkkyä ja lankakerästä voi suolistossa tulla isoja ongelmia. Siksi pitäisi aina muistaa, ettei sen läheisyyteen saa hetkeksikään jättää mitään sellaista, mitä se saattaa keksiä syödä.

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Uuden kameran testailua


 Ihan hyviä kuvia tuli, vaikka kuvaaminen vaatiikin vielä harjoittelua.

Welsh corgi pembroke Elvis
 
Maatiaiskissa Dobby
 

Sekarotuinen vanharouva Jojo
 


Nää ei oo eläimiä. Ei oo edes kukkakärpäsiä kuvassa, tulppaaneita vaan. Nättejä nekin toki on.

lauantai 1. helmikuuta 2014

Hilseilevä Rauli

Meille muutti elokuussa cockerspanieli Rauli. Se tuli puolen vuoden asumiskokeiluun, joka on päättymässä tämän kuun lopussa. Taitaa karvapallo jäädä meille pysyvästi. :)

Rauli on kastroitu. Se vaikuttaa siihen, että hauvelille kertyy helposti ylipainoa ja myös turkin laatua kastraatio kuulemma heikentää. Raulilla onkin suhteellisen karhea ja kiilloton sekä tosi nopeasti kasvava turkki.

Raulin iho on aina ollut kuiva. Nyt karvakamu on alkanut hilseillä ja parista kohtaa paistaa iho. Raulin kasvattajaa konsultoitiin hilseongelman vuoksi. Rauli saa nyt rypsiöljyä ruokansa joukossa ja apteekista on haettu Nizoral-hilseshampoota. Shampoopesu tehdään tulevien viikkojen aikana muutaman kerran. Eiköhän jätkän turkki ja iho tule kuntoon. Jos ei, niin sitten eläinlääkäri auttanee.

Tänään oli ensimmäinen kylpypäivä.