sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Nisäkasvaimet

Eläinlääkäri kävi rokottamassa possut perjantaina ja samalla myös vanha rouva Jojo sai rokotteen. Kaikki sujui hyvin ja piikit tuli tuikattua oikeisiin paikkoihin. Possujen kanssa edettiin nopeasti, mutta Jojo sai vähän tarkemman tutkimuksen.

Jojohan on cocerspanieli-seropi, (eli SEkaROtuinen PIski, ) ja sillä on ikää 12 ja puoli vuotta. Se tuli minulle vajaan neljän kuukauden ikäisenä eläinsuojeluyhdistykseltä. Sen äiti siis on coceri ja isä kaikkea mahdollista muuta.

Jojo on hyväkuntoinen, eikä iästään huolimatta raihnainen. Sillä on muutamia vuosia ollut krooninen bronkiitti, eli keuhkoputkentulehdus. Se pysyy kokonaan kurissa pienellä annoksella kortisonia. Kuulo on myös heikentynyt melkoisesti, mutta mitä voisi olettaa, jos ikää on jo saman verran kuin 9kymppisellä ihmisellä.

Iän tuomista asioista huolimatta Jojo kirmaa pihalla omissa projekteissaan ja on luonteeltaan huomattavasti vilkkaampi kuin corgikaverinsa Elvis, 5vee. Jojo esimerkiksi huomasi muutama päivä sitten, että yksi pihan porteista oli jäänyt auki ja häippäsi omille teilleen. Sitten rouva haettiin autolla takaisin, kun se tuki innokkaana naapurin pihaa muutaman sadan metrin päässä.

Jojon takia olen tänä vuonna joutunut vahvistamaan kesäpossujen verkkoaitausta. Neitonen kun oli päättäväisesti repinyt verkkoa auki, jotta pääsisi käsiksi possujen herkkuruokiin. Se itse asiassa oli jo puolittain tunkeutunut possuaitaukseen, kun yhytin sen pahoista teoista.

Mutta takaisin eläinlääkäriin ja tutkimuksiin. Eläinlääkäri tutki Jojoa ja totesi, että rouva on varsin hyvin voivan oloinen, ei kipeä tai raihnainen. Mutta kaksi pientä nisäkasvainta sillä on.

Nisäkasvain on kasvain maitorauhasessa ja sitä esiintyy iäkkäillä, leikkaamattomilla narttukoirilla. Noin puolet kasvaimista on hyvälaatuisia ja puolet pahalaatuisia. Koira voi yleensä hyvin kun nisäkasvaimet ovat pieniä. Pahalaatuiset kasvaimet lähettävät etäpesäkkeitä esim. keuhkoihin, ja tämän jälkeen tilanne on huonompi.

Röntgenkuvauksella selvitetään kasvainten laatu ja etäispesäkkeiden olemassaolo. Tämän jälkeen nisäkasvaimet (ja yleensä pari ylimääräistä, tervettä, nisää) voidaan poistaa leikkauksella. Leikkaus on yksinkertainen. Leikkaus ei kuitenkaan aina ole mahdollinen. Silloin voidaan miettiä solunsalpaajahoitoa.

Eläinlääkäri siis totesi Jojolla nisäkasvaimet ja kertoi osan edellä olevasta informaatiosta. Hän totesi, että nyt sitten kannattaa miettiä, että halutaanko Jojoa leikata. Jos halutaan, se kannattaa tehdä nyt, kun kasvaimet ovat vielä pieniä. Isoja kasvaimia ei kannata enää leikata. Eläinlääkärin mukaan leikkausta puoltaa se, että Jojon sydän on hyvässä kunnossa.

Nyt sitten mietitään, että mitä tässä tehtäisiin. Ikäähän rouvalla jo on, joten sen puolesta ei suuriin toimenpiteisiin viitsi ryhtyä. Ennemmin antaa Jojon elää hyväkuntoisena sen aikaa kun asiat ovat hyvin. Toisaalta se on vielä suhteellisen terve ja hyväkuntoinen ja jos pienellä toimenpiteellä saadaan sellainen elämä jatkumaan, niin miksi ei? Ajatuksena onkin, että otetaan röntgenkuvat nyt alkuun. Jos etäpesäkkeitä ei ole, niin leikkausta voisi harkita.

Joka tapauksessa kuitenkin on selvää, valitettavasti, ettei kukaan meistä elä ikuisesti. Sen asian tiedostaminen kuuluu lemmikin omistajan ikäviin velvollisuuksiin.

perjantai 19. heinäkuuta 2013

Kuka on kovin jätkä?

Meillä on siis tällä hetkellä kolme kukkoa; Suomalaista maatiaiskanaa edustava Vohveli, plymouth rock Rokkikukko ja jättikochin Herttakunkku. Jokaisella herralla on oma tarha ja oma kanaparvi. Tämä siksi, etteivät ukot ottaisi keskenään mittaa toisistaan.

Mainitsin joskus, että tarhojen väliin rakennettiin lauta-aita, sillä verkon läpi kukot voivat hölmöyksissään tapella. En kuitenkaan tainnut itsekään uskoa kuinka pönttöjä nämä machoilijat ovat.

Päästin eräänä päivänä Herttakunkun rouvineen vapaaksi pihamaalle. Ulkoilu oli hyvin lyhyt, sillä eiköhän Herttakunkku kiitänyt ensimmäisenä Vohvelin tarhan verkon taakse ja kaksikko alkanut taistella verkon läpi. Iskin kumisaappaan väliin ja hätyyttelin Herttakunkun takaisin omaan tarhaansa. Myös kanarouvat joutuivat luonnollisesti takaisin tarhaan.

Ajattelin, että ehkä sitten Rokkikukon porukka olisi fiksumpaa ja avasin niiden tarhan oven. Rokkikukko kun on ennenkin vältellyt konflikteja, niin en uskonut mitään tapahtuvan, enkä sitten seurannut tarkemmin kanojen touhua.

Vaan olipa Rokkikukkokin löytänyt uhittelevan puolensa ja ottanut yhteen Vohvelin kanssa verkon läpi. Tällä kertaa vaan en ollut vieressä erottamassa kaveruksia. Lopulta kun kanoja mentiin seuraavan kerran katsomaan, oli näky melkoinen. Kaksi kukkoa oli pää veressä yhteenoton seurauksena. Mutta sen lisäksi vanha ukko Vohveli roikkui pää alaspäin omassa tarhassaan. Se kun oli uhittelun tuoksinnassa lennähtänyt päin verkkoa ja jäänyt roikkumaan jalkansa pitkästä kannuksesta verkkoon.

No, haavat paranevat nyt pikkuhiljaa, eikä kannuksesta roikkumisestakaan koitunut Vohvelille harmia. Meillä taisi tämän kesän vapaan kanan elämä jäädä yhden kerran kokeiluksi. Josko sitten ensi kesänä ulkoillaan enemmän vapaana, kun Vohvelikin on muuttanut toiseen kotiin.

keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Jalkapallon Mestarien liiga 2013

Meillä pelataan jalkapalloa. Kun maailmalla pelataan Mestarien liigaa ja tulevana viikonloppuna on jälleen Ukkohallassa suopotkupallon mm-kisat, niin meillä pelataan ihan omaa lajia: sikojen jalkapalloa.

Hinku ja Vinku ovat kovin leikkisiä kavereita. Ne rypevät mieluusti mudassa, kisaavat keskenään ja tönivät aitaukseen tulevaa ihmistä kärsillään. Ne saavat spurttihepuleita ja kirmaavat villisti ympäri tarhaa. Ärsyttävin asia leikeissä on ollut se, että siat kaatavat aina niille juuri hetki sitten täytetyn vesivadin. Vatia joutuu täyttämään tiuhaan tahtiin, sillä sialla pitää aina olla vettä tarjolla. Nimittäin ilman vettä sika saa ruokasuolamyrkytyksen ja pahimmassa tapauksessa kuolee. Sika on herkkä suolalle.

Keksin sitten kokeilla, että mahtaisivatkohan siat jättää vesikipon rauhaan jos niillä olisi jalkapallo, jolla leikkiä. Meillä on minisioilla ollut tarhassa jalkapallo, mutteivät ne ole pallosta piitanneet. Hain minisikojen pallon, jossa ei juuri ollut enää ilmaa sisällä ja viskasin sen tarhaan. Se oli heti suurmenestys!

Hinku ja Vinku kiinnostuivat pallosta. Ne pureskelivat palloa, heittelivät sitä ja nahistelivat siitä, että kumpi saa pitää pallon.

Kauppareissulta kaksikko sai toisenkin jalkapallon. Se pumpattiin täyteen ilmaa ja myös se saavutti valtaisan suosion. Sen verran pallo on saanut hampaista, että voi olla, ettei se säily pyöreänä kovin kauaa, mutta mitäs pienistä. Tärkeintä on, että on hauskaa. :)

maanantai 15. heinäkuuta 2013

Mökkeilyä

Jojo ja Elvis pääsivät viettämään leppoisaa mökkiviikonloppua järven rannalle. Luvassa oli ulkoiulua uusissa maisemissa, laiskottelua ja vähän grilliherkkujakin. Kaksikko viihtyi reissussa hyvin. Jojoa tosin kiinnostivat uudet hajut ja metsäkoiran vietti jostain sukutaustasta puski pintaan sen verran, että vanha rouva sai ulkoilla narun päässä. Elvis sen sijaan tepasteli pääosin vapaana. Se seurasi ihmisiä ja asettui lekottelemaan johonkin lämpimään paikkaan isäntäväen läheisyyteen.

Viikonlopun aikana muut eläimet olivat reippaiden eläintenhoitajien huomassa. Hyvin oli viikonloppu pärjätty, tietenkin. Yhden kanan alle oli maanantaiaamuun mennessä kertynyt peräti 11 kananmunaa. Se tervehti viikonloppuna hoitajia nokkansa kanssa, joten munat olivat jääneet keräämättä.

Tässä hauvelit mökkitunnelmissa:


Elvis
 
 
 

Jojo

maanantai 1. heinäkuuta 2013

Meillä on opittu rypemään

Kertoilin tuossa taannoin, että yritin epätoivoisesti opettaa meidän kesäpossuille, Hinkulle ja Vinkulle, rypemisen jaloa taitoa. Mutavedessä pluttaaminen kun ehkäisisi niin ötököiden hyökkäyksiä kuin auringon poltettakin. Tein kaksikolle mutakuopankin, mutta eihän se kelvannut. Possut kieriskelivät vain aitaukseen kärrätyssä hiekassa, eikä siitä ollut mitään hyötyä em. asioihin.

Mutta kyllä viisaat eläimet vähitellen oppivat nämäkin asiat. Tosin se rakentamani mutakuoppa on edelleen koskematta. Possut ovat sen sijaan tehneet ihan oman mutakuopan. Se on kaivettu juomakipon ympärille ja juomavesi kaadettu monta kertaa kuoppaan, jotta on saatu aikaan lammikko.

Siirsin sitten juomakipon toiseen paikkaan ja kaadan aina päivittäin vettä uuteen mutakuoppaan. Possut, erityisesti Hinku, kierivät kuopassa mielellään ja ovatkin aika mustia sikoja.

Hinku ja Vinku ovat aika hauskoja sikoja. Minä erotan ne toisistaan ulkonäön perusteella, mutta myös siitä, että Vinku on rohkeampi. Yhtä asiaa en kuitenkaan ollut huomannut ennenkuin se kerrottiin minulle. Minulle kerrottiin, että possut erottaa toisistaan myös siitä, että Hinku tykkää juoda vettä suoraan puutarhaletkun vesisuihkusta. Ja totta tosiaan, Hinku on todella suloinen, kun se tekee niin.

Se kuoppa, jonka itse suunnittelin, olisi sijainniltaan ollut mukavampi. Tämä kesäpossujen tee-se-itse kuoppa kun sijaitsee ihmisten kulkureitillä. Lisäksi, mikäli se syvenee, joudutaan aitausta vahvistamaan, etteivät possut kaivaudu aitauksesta ulos. Pääasia kuitenkin, että rypemään on opittu. :)