torstai 26. syyskuuta 2013

Lisää vuohijuttuja

Vuohi on suunnilleen lampaan kokoinen sorkkaeläin, joka märehtii. Alle puolivuotias vuohilapsi on kili, aikuinen naarasvuohi on kuttu ja aikuinen urosvuohi on pukki. Lemmikkipukit ovat usein kastroituja, niin meidänkin Onni ja Voitto-Viljami.

Vuohirotuja on useita ja kullakin pohjoismaalla on oma vuohirotunsa. Meidän vuohet ovat suomenvuohia. Niitä on kolme, Onni, Soma ja Voitto-Viljami. Seuraavassa koko poppoon sukutaulut esittelyssä.

Soma
Syntynyt: 19.3.2005
Sarvellinen
Emä: Vilhelmiina, sarvellinen, synt. 5.10.2002
Emän emä: Valma, sarvellinen, synt. 1.3.2000
Emän isä: Ihmemies, merkitty kantakirjaan, synt. 29.3.1994
Isä: Orpo, sarvellinen, synt. 1998

Onni
Syntynyt: 21.3.2005
Sarvellinen
Emä: Arpa, sarvellinen, synt. 20.9.2003
Emän emä: Raasu, sarvellinen, synt. 20.3.2002
Emän isä: Lahdensuu, sarvellinen, synt. 4.1.2002
Isä: Orpo, sarvellinen, synt. 1998

Voitto-Viljami
Syntynyt: 6.7.2006
Sarvellinen
Emä: Soma, sarvellinen, synt. 19.3.2005
Emän emä: Vilhelmiina, sarvellinen, synt. 5.10.2002
Emän isä: Orpo, sarvellinen, synt. 1998
Isä: Mr. Mertsi Ruuska, sarvellinen, synt. 04.2005
Isän emä: Tara
Isän isä: Verneri, sarvellinen

Jos jaksoitte lukea sukutaulut läpi, saatoitte ehkä jäädä miettimään, että miksi niissä mainitaan "sarvellinen". Siihen on syynsä. Vuohi voi nimittäin olla joko sarvellinen tai nupo. Nupo tarkoittaa sitä, että vuohella ei ole sarvia. Niitä ei ole koskaan kasvanut. (Vuohi voidaan myös nupouttaa, eli sarvet poistaa, mutta se on eri asia.) Tieto sarvista on tärkeä erityisesti, jos vuohia käytetään siitokseen. Nimittäin jos nupo pukki astuu nupon kutun, voi jälkeläisistä tulla kaksineuvoisia. Riski on suuri, jos kummankaan lähisukulaisissa ei ole sarvellisia yksilöitä.

Vuohilla on se erikoinen piirre, että jotkin kutut saattavat olla neitsytlypsäjiä. Yleensähän lypsettävät eläimet alkavat lypsää poikimisen jälkeen, mutta neitsytlypsäjät lypsävät ilman poikimista. Normaalisti poikimisen jälkeen seuraa herutuskausi, eli aika, jolloin kuttua voi lypsää. Yleensä maito loppuu jossain kohtaa ja uuden maidon saamiseksi eläimen pitää poikia uudelleen. Kuttua ei kuitenkaan aina ole pakko astuttaa vuosittain, sillä maito saattaa riittää pidemmäksi aikaa. On myös olemassa kuttuja, joiden maidontuotanto ei lopu, vaan ne lypsävät lopun ikänsä. Yksi tällainen vuohi taitaa olla meidän Soma. Se kun on lypsänyt jo reilut seitsemän vuotta. Seitsemän vuotta sitten heinäkuussa se poiki, eli "kilisteli", Voitto-Viljamin ja on ollut lypsyssä siitä saakka.

Kutun maito on maultaan vahvempaa kuin lehmän maito. Siksi monet eivät pidä siitä. Meillä sitä käytetään kaikkeen ruuanlaittoon, kahviin ja juuston tekoon. Meillä tehdään maidosta harvemmin perinteistä juoksutinjuustoa eli sitä "kotijuustoa" ja useammin kuttufetaa. (Tiedetään, ettei feta-nimeä saa käyttää kuin Kreikassa, mutta meillä juusto tulee omaan käyttöön ja on nimeltään kuttufetaa.) Kuttufeta on uskomattoman hyvää kun sen maustaa esim. pippureilla ja valkosipulilla. Koirat, kisat ja kesäpossut nautiskelevat kuttuviiliä ja jogurttiakin maidosta on tehty.

Vuohet ovat kaikinpuolin mukavia ja hyödyllisiä lemmikeitä.

maanantai 23. syyskuuta 2013

Vuohien historiaa ja uskomuksia

On ihan jännää tietää mitä kaikkea omien lemmikkien lajihistoriaan kuuluu. Siksi nyt tietoa vuohien historiasta ja monista uskomuksista, joita vuohiin on vuosien saatossa liitetty.

Ihminen on pitänyt vuohia jo 7000-9000 vuotta. Vuohi onkin siis todennäköisesti ensimmäinen lypsettävä kotieläin, joka ihmisellä on ollut.

Viikingit pitivät vuohia arvossa. Viikinkijumala Thorin vaunuja vetivät vuohet ja Valhallassa asui kuttu, joka lypsi simaa. Tämän jälkeen keskiajalla vuohien tarina synkkeni.

Vuohet ovat saaneet kristinuskon myötä osakseen vihaa. Esimerkiksi sana syntipukki on peräisin Raamatusta. Teoksessa kerrotaan myös, että viimeisellä tuomiolla erotellaan toisistaan hyvät lampaat ja pahat vuohet. Keskiajalla vuohien uskottiin kuiskivan rivouksia pyhimyksille. Vuohi nähtiin pahana eläimenä.

Roomalaisen mytologian fauneilla oli miehen yläruumis ja yleensä vuohen sorkat ja jalat. Nämä taruhahmot olivat riettaita ja pahiksia ja uskotaankin, että kun Raamatun paholaista kuvataan sorkalliseksi sarvipääksi esimerkiksi maalaustaiteessa, on esikuvana voinut alunperin olla fauni, tai kreikkalaisen mytologian satiiri. Tämäkään ei varmasti ole lisännyt uskoa vuohen hyvyyteen.

Suomessa vietetään yhä Nuutinpäivää. "Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen vie," sanoo sananlasku. Ennen joulupukin aikaa oli tavallista, että nuuttipukki kierteli talosta taloon, ryyppäsi ja pelotteli lapsia. Nuuttipukilla oli tuohinaamari ja vuohen sarvet. Jälleen vuohi oli ei-niin-positiivinen hahmo.

Kielenkäytössä Joulupukki on lasten silmissä varmasti erityisen positiivisia tuntemuksia herättävä hahmo, vaikkei nykyulkomuodossa vuoheen viittaavaa juuri olekaan, korkeintaan parta. Sen sijaan huoripukki, valepukki, kantelupukki ja jo mainittu syntipukki eivät taaskaan tuo vuohta esille kovin positiivisessa valossa.

Vuohesta puhutaan köyhän miehen lehmänä. Se kun tuottaa maitoa syömäänsä ruokaan nähden paljon enemmän kuin lehmä. Se myös selviää karuissa olosuhteissa. 1800-luvun Euroopassa tehomaatalouden kehitys alkoi ja vuohen kasvatus väheni. Vuohta pidettiin yhä enemmän vain köyhillä maaseutualueilla. Vuohien kasvattajat sijoitettiin sosiaalisessa hierarkiassa alas. Suomessakin elantonsa vuohista saivat yleensä vain sellaiset viljelijät, joilla ei ollut varaa pitää lehmää.

Aasiassa vuohiin suhtauduttiin positiivisemmin. Vuohi on yksi niistä eläimistä, joille Buddha nimesi kullekin oman vuoden. Buddha toivoi, että kukin eläin vuorollaan hoitaa maan ja sen asukkaiden asioita luonteensa ja kykyjensä mukaan. Tämän jälkeen Buddha itse lähti maan päältä. Vuohen vuonna syntyneet perivät uskomuksen mukaan vuohen luonteenpiirteitä ja ovat diplomaattisia, toiset huomioon ottavia, ystävällisiä, hyväsydämisiä, luovia, taiteellisia ja pikkutarkkoja. Seuraava vuohen vuosi on 2015.

Vuohenmaidon on uskottu parantavan. Sitä on käytetty hoitamaan tuberkuloosia, reumatismia ja korvasairauksia. Lisäksi siitä on uskottu olevan apua ihottumaan. Vuohen nahasta saatiin monenlaisia tarvikkeita. Esimerkiksi siitä valmistettua säämiskää käytettiin kalliiden vaatteiden materiaalina ja kiillotukseen. Vuohien sarvista saatiin esimerkiksi lusikoita ja pukin karvaa käytettiin köysien valmistamiseen ja muuta vuohenkarvaa harjoihin ja siveltimiin.

Suomalaista kahvikansaa saattaa kiinnostaa tarina, jonka mukaan vuohi on löytänyt kahvin. Kertomuksen mukaan paimenet vartioivat arabialaisten vuohiensa laumaa. Eräänä iltana vuohet eivät tavalliseen tapaansa menneetkään illalla nukkumaan, vaan jatkoivat vauhdikkaita leikkejään pitkälle yöhön. Tämä alkoi toistua joka ilta ja se herätti paimenten huomion. Paimenet kiinnittivät huomiota siihen, että vuohet syövät punaisia marjoja tuntemattomasta pensaasta. Paimenista yksi maistoi marjoja, mutta piristävää vaikutusta ei tullut. Turhautuneena hän viskasi marjat nuotioon, jossa ne paahtuivat ja alkoivat tuoksua. Kun nuotio sammui, paimen keräsi paahtuneet marjat, murskasi ne kuumaan veteen ja maistoi uudelleen. Pian hän huomasi piristyvänsä samaan tapaan kuin vuohet. Kyseessähän oli tietenkin kahvi.

Lähteet: Tuomirannan farmin verkkosivu, Wikipedia, helsinki.fi:Vuohi Sastamalassa

torstai 19. syyskuuta 2013

Rokkistarat poseeraamassa jonkun fanin kanssa

Sain sähköpostin otsikon tekstillä varustettuna. Tässä siis Elvis ja Rauli, sekä rokkifani. ;)

Rauli tosin on nykyään vähemmän esikuvansa näköinen, parturoinnin jälkeen..

tiistai 17. syyskuuta 2013

Anna koti Vohvelille!

Nyt olisi kiltti kukko kaupan. Hinta 0€. Tärkeintä on, että Vohveli saisi hyvän kodin. Aika alkaa nimittäin loppua, kylmät ilmat tulevat.

Vohveli on kiltti kukko, joka tuli meille muutaman kuukauden vanhana. Se paimensi ja suojeli kanaparveaan hyvin ja on aina ollut ihmistä kohtaan kunnioittava. Reilu vuosi sitten Vohveli muutti uuteen kotiin, mutta vuoden asumisen jälkeen palasi jälleen tänne meille.

Meillä vain on se tilanne, että meillä on jo kaksi kukkoa, eikä Vohveli tule kummankaan kanssa toimeen. Meillä ei ole kolmannelle kanalalle talveksi tilaa, joten kun kylmät ilmat tulevat, on Vohvelin joko muutettava tai herran päivät ovat luetut.

Vohveli ei toki ole enää mikään nuori. Se on syntynyt 17.6.2006. Se on suomalainen maatiaiskana, jota pyritään maassamme säilyttämään sukupuutolta. Se ei kuitenkaan edusta puhdasta kantaa, vaan on alhon kannan ja horniolaisen kannan risteytys.

Kukolle on pariin otteeseen melkein jo löytynyt koti, muttei sitten kuitenkaan. Kuulimme, että yhdestä paikasta oli kukko kuollut ja meinasimme tarjota Vohvelia sinne. Tarina kuitenkin kertoi, että talon isäntä oli naapurin hevosiakin ammuskellut. Meidän Vohveli ei siis muuta sinne!

Vohvelin kanssa voin myydä pari hyvin munivaa hy-line valkoista kanaa myös.

Olisko kotia tarjolla?

Tässä vanha kuva Vohvelista

maanantai 16. syyskuuta 2013

Vuohitilaa koskevia määräyksiä

Tuomirannan farmi aloitti vuohitilana 28.6.2005. Tämä on oikein virallisissa asiakirjoissa oleva päivämäärä. Jos nimittäin Suomessa ottaa lemmikiksi eläimen, joka lasketaan tuotantoeläimeksi, pitää rekisteröityä eläintenpitäjäksi. Vuohien pitäjän on pitänyt rekisteröityä vuodesta 1997 alkaen. Rekisteröitymisen myötä viranomaisilla on kattavammin tietoa siitä, että missä paikoissa tiettyjä eläimiä pidetään. Se helpottaa tiedottamisessa ja jos maahamme iskee tarttuva eläintauti, tieto auttaa suunnittelemaan toimenpiteitä, jolla tauti pidetään kurissa.

Viranomaistaholta tulee myös rekisteröityneelle eläintenpitäjälle tiedotteita ajankohtaisista asioista ja koulutuksista. Itsekin olen ollut mukana Maa- ja metsätalousministeriön (nyk. Evira) järjestämässä koulutuksessa, joka käsitteli korvamerkkejä, rekisteröintiä, siirtoasiakirjoja, valvontaa, sanktioita ja tautivastustusohjelmia. Mulla on koulutuksen muistiinpanot vieläkin tallessa, vaikka koulutus oli jo marraskuussa 2005. Koulutus oli avartava ja mielenkiintoinen, vaikka edelleenkin meillä on vuohien korvamerkit pöytälaatikossa kirjekuoressa eikä korvissa, kuten pitäisi.

Niin, vuohilla pitäisi siis olla korvamerkit korvissa. Tämä siksi, että viranomaisten pitää pystyä aukottomasti tunnistamaan kukin eläin. Ennen 9.7.2005 syntyneillä vuohilla (eli meillä Onni ja Soma) riittää yksi korvamerkki toisessa korvassa. Se on puoli senttiä x muutama sentti oleva v-kirjaimen muotoinen metallinkappale, jossa on terävä piikki. Pihtien puristusvoimalla merkin piikki lävistää vuohen korvan ja merkki jää siihen roikkumaan. Merkki kertoo, miltä tilalta eläin on kotoisin ja toinen numerosarja kertoo mikä yksilö on kyseessä.

Tuon ajankohdan jälkeen syntyneillä vuohilla (meillä Voitto-Viljami) pitää olla kummassakin korvassa korvamerkki. Toinen merkki on päämerkki, joka kertoo mistä maatilasta on kyse ja toinen merkki on apumerkki, joka yksilöi eläimen juuri siksi tietyksi. EU:n tasolta tulee määräykset siitä, että mitä kaikkia tietoja ja numerosarjoja merkeissä pitää olla. Meillä olevat Voitto-Viljamin merkit ovat muovisia ja kooltaan 3,7x3,3cm. Näistä merkeistä löytyi oikein kuvakin Eviran sivuilta:



Meillä siis korvamerkit eivät ole vuohien korvissa, vaikka pitäisi. Perusteluni siihen ovat eläinsuojelullisest. Eläväiset vuohet ja korvissa roikkuvat merkit eivät ole hyvä yhdistelmä. Korvamerkki nimittäin aiheuttaa jo laittovaiheessa tarpeetonta kipua vuohelle. Lisäksi se saattaa takertua kiinni johonkin ja koko vuohen korva voi repeytyä. Eikä tämä ole mitään meikäläisen mielikuvitusleikkiä. Tuossa mainitsemassani koulutuksessa Pro Agrian luennoitsija nimittäin kertoi, että korvamerkkien kanssa on ollut paljon ongelmia. Niistä on raportoitu ministeriöön, lähetetty kuvia repeytyneistä korvista jne. TE-keskuksen luennoitsija toi esille, että oikeasti korvamerkkijärjestelmä ei aukottomasti mahdollista eläinten tunnistamista. Jos koko korva repeytyy, uutta merkkiä ei ole mahdollista laittaa tilalle, eikä tunnistaminen merkin perusteella onnistu.

Vaikka meillä onkin sorruttu tämänkaltaisiin laittomuuksiin, olen silti pitänyt tärkeänä rekisteröityä vuohitilaksi ja pääsääntöisesti noudattanut määräyksiä. Suomessa jotkin säädökset tuntuvat nipottamiselta mm. eläintenpidon yhteydessä. Toisaalta, ja varmasti juuri tämän nipottamisen edesauttamana, meillä Suomessa ruoka on yleensä erittäin turvallista eikä täällä riehu tarttuvia eläintauteja. Rekisteröityminen tuo mukanaan myös paljon hyviä asioita, kuten ajankohtaista tietoa asioista ja eläinten olojen valvontaa. Minulle on tärkeää, että eläimillä on hyvät oltavat ja on hyvä, että tähän asiaan kiinnitetään huomiota.

perjantai 13. syyskuuta 2013

Possun lihaa

Olen huomannut, että tämä blogi on hyvä paikka säilöä tietoa. Täältä on hyvä itsekin tulla tarkistamaan, että mitenkäs se tietty asia taas olikaan. Niinpä ajattelin nyt säilöä tietoa teitä ja itseäni varten sian lihasta ja sen määrästä.

Tänä vuonna kesäpossut olivat siis suuria, voittivat koossa jopa viime vuoden jättiläiset Herkkupepun ja Simasuun. Se tarkoittaa sitä, että joulun aikaan on vitsit vähissä. Meillä kun sattuu olemaan tavallista kapeampi uuni ja Hinkun kinkku oli vaivaiset 14,5kg. Ja tämä siis ennen suolaamista. Aatonaattona voi vähän hikikarpaloita kerääntyä otsalle, kun joutuu pohtimaan, että millä ilveellä kinkun saa sullottua uunin luukusta sisälle. Possuista pienemmän, eli Vinkun kinkut olivat sitten 11,9kg ja 11,8kg.

Nyt on pakastimessa possun lihaa taas vuodeksi eteenpäin. Herkkupepun ja Simasuun liha loppui muutama viikko sitten, joten nyt oli kiva saada taas uutta lihaa tilalle. Pakastimessa on lihaa kasslerpaistiin ja piknikpaistiin, on sisäfilettä ja ulkofilettä ja jauhelihaakin on jauhettu 27,2 kiloa.

Eilinen ja tämä ilta meni pitkälti possunlihan paloittelun merkeissä. Onneksi oli osaavat ja taitavat lihan leikkaajat. Mutta riitti siinä hommaa tällaiselle maallikollekin, kun lihalaatikoita piti pestä ja desinfioida ja lihaa pakata ja merkata, että missä paketissa on mitäkin tuotetta. Lopulta aamuyöllä puoli kolmen pintaan pääsi nukkumaan ja tänään reippaan työpäivän jälkeen alkoi jauhelihan jauhaminen. Äsken sain viimeiset lihat pakastimeen.

Onhan noissa kesäpossuissa kaikenkaikkiaan aika paljon hommaa. Vielä täytyy tarhakin saada syksyn kuluessa kuntoon, kun Hinku ja Vinku ovat möyrineet sen täyteen kraatereita. Eikä omien possujen kasvatus taloudellisestikaan ole valtavan kannattavaa. (Varsinkaan, jos joutuu kinkkua varten ostamaan uuden uunin, heh.) Mutta toisaalta, tiedän ainakin mitä syön. Ja onhan possuista paljon iloa meille kesäaikaan. Meillä ollaan kesäpossujen myötä omavaraisia lihan suhteen. Myöskään maitoa tai munia ei kaupasta tarvitse ostaa, kun niitä on omasta takaa. Voisin luulla, että se saattaa jopa jonkun mielestä olla vähän kadehdittavaakin. Näistä syistä olen edelleen sitä mieltä, että omien possujen kasvatus (ja kanojen ja vuohien pito) kannttaa.

maanantai 9. syyskuuta 2013

Kauneudenhoitoa

Meillä ei ole ennen ollut koiraa, jonka turkkia pitäisi trimmata. Eikä meillä sen enempää ole kokemusta trimmauksesta. Mutta yhtä kaikki, jotain on tehtävä, sillä talouteen on muuttanut cockerspanieli Rauli, jonka turkki kaipasi hoitoa.

Onneksi suvussa on innokas parturi-kampaaja, joka halusi kokeilla Raulin turkin siistimistä. Tavoitteena ei ollut trimmata Raulia sen näköiseksi kuin näyttelyyn vietävät cockerit. Tavoite oli se, että turkki on mahdollisimman lyhyt. Se ehkäisee takkuja, sen kanssa pärjää maaseudulla ja kurakeleissä. Ja onhan se kiva näin kesälläkin.

Rauli nautti suunnattomasti karvojen ajelusta. Se pisti silmät kiinni ja pötkähti nukkumaan operaation ajaksi. Tämän jälkeen se kirmasi pihalla kuin laitumelle keväällä päästetty vasikka. Ehkä se tunsi olonsa keveäksi. Eikä syyttä, sillä Raulin pois ajellut karvat painoivat yhteensä 400g.




Tässä ollaan uudessa, siistissä kesäasussa.
Kuvien ottamisen jälkeen Rauli pääsi vielä suihkuunkin.




Jojo (jonka äiti oli cockerspanieli) ja Rauli
muistuttavat uudessa turkkilookissaan aika paljon toisiaan.

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Kesä possujen osalta ohi

Kesäpossut Hinku ja Vinku päättivät kesäkauden eilen. Meille puolestaan on tulossa pakastimen täydeltä lihaa. Ajattelin, että kesäpossut olivat tänä vuonna hieman pienempiä kuin viime vuonna. Mutta olin väärässä. Oikeasti possut olivat vähän isompia. Hinku oli kaksikosta hieman isompi, Vinku pienempi. Possujen ruhopainot (eli ilman päätä, sorkkia, sisälmyksiä ja saparoa) olivat tänä vuonna 82 kg ja 95 kg. Siitä riittää talveksi popsittavaa.


Heinäkuussa possujen meno oli varsin mutaisaa. :)

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Siat senkun lisääntyy

Luulin, että meidän kesäpossut Hinku ja Vinku ovat molemmat tyttöjä. Mutta ilmeisesti näin ei ole, sillä tänään huomasin, että possut ovat saaneet perheenlisäystä. Aitaukseen oli ilmestynyt kolmaskin possu. Se oli paljon toisia pienempi, eikä ihan vanhempiensa näköinen. Mutta ilmiselvä sika se oli, sen verran kovaa tahtia se hotki sikojen ruokia.

Kas tässä kesäpossut Jojo ja Hinku.
 
Tämä meidän innokas wannabe kesäpossumme oli siis himoinnut sikojen ruokaa niin kovasti, että oli tehnyt aitaukseen reiän ja tunkeutunut toisten eväille. No, hotkimisesta ja epäterveellisestä ruokavaliosta ei sitten tietenkään seuraa muuta kuin ongelmia. Hetken kuluttua eräät meistä siivosivat tämän kesäpossu Jojon oksennusta...