Meille muutti kesäkuun taitteessa kolme hanhea, jotka saivat nimet Martti, Lasse ja Guster. Hanhet ovat kovasti kasvaneet, niin kuin paistihanhien kuuluukin.
Aluksi hanhet asuttivat Pikku-Jussin pientä aitausta. Siitä kuitenkin loppui pian heinä. Kesähanhet siirtyivät isompaan tarhaan jo jonkin aikaa sitten. Nyt Martti, Lasse ja Guster laiduntavat valtavaa vanhaa vuohiaitausta. Ne lukitaan yöksi pienempään tarhaan kettujen varalta, mutta muuten niillä on tilaa temmeltää.
Hanhet ovat saaneet isomman "uima-altaan", jossa ne pääsevät polskuttelemaan. Hanhien touhuja on mukava seurata keittiön ikkunasta, vaikka niiden vaellusta ei aina heinikon keskeltä näe. Toisinaan ne kuitenkin taapertavat määrätietoisesti jonossa Gusterin perässä tai verryttelevät siipiään porukalla.
Ihmisiin hanhet pitävät etäisyyttä. Kesyttämisyritykset ovat olleet turhia. Olen mennyt tarhaan paikalleni istumaan ja odottamaan yhteydenottoa. Siinä kun sika on utelias ja tulee tekemään tuttavuutta, juoksee hanhi vaikka päin seinää kirkuen ja jää kyhjöttämään siihen. Jos edessä on verkkoaita, kaula lykätään aidan läpi niin pitkälle kuin mahdollista ja vaikka tukehdutaan siihen paikkaan. Näin ainakin meillä on ollut meininki. Muutaman yrityksen jälkeen olen luovuttanut, etteivät poloiset loukkaa itseään. Pidetään sitten asiallisen viileät välit. Kun käyn vaihtamassa vettä, antamassa ruokaa ja avaamassa pikkutarhan oven, ne juoksevat nurkkaan, mutta kun poistun reippaasti, ne eivät mene paniikkiin.
Harmillinen takaisku tuo kesyttämisen epäonnistuminen ja siinä luovuttaminen. Mutta näillä mennään ja ensi kesänä haluan jälleen possuja!
