torstai 10. heinäkuuta 2014

Kesähanhien kuulumisia

Meille muutti kesäkuun taitteessa kolme hanhea, jotka saivat nimet Martti, Lasse ja Guster. Hanhet ovat kovasti kasvaneet, niin kuin paistihanhien kuuluukin.
 
Aluksi hanhet asuttivat Pikku-Jussin pientä aitausta. Siitä kuitenkin loppui pian heinä. Kesähanhet siirtyivät isompaan tarhaan jo jonkin aikaa sitten. Nyt Martti, Lasse ja Guster laiduntavat valtavaa vanhaa vuohiaitausta. Ne lukitaan yöksi pienempään tarhaan kettujen varalta, mutta muuten niillä on tilaa temmeltää.
 
Hanhet ovat saaneet isomman "uima-altaan", jossa ne pääsevät polskuttelemaan. Hanhien touhuja on mukava seurata keittiön ikkunasta, vaikka niiden vaellusta ei aina heinikon keskeltä näe. Toisinaan ne kuitenkin taapertavat määrätietoisesti jonossa Gusterin perässä tai verryttelevät siipiään porukalla.
 
Ihmisiin hanhet pitävät etäisyyttä. Kesyttämisyritykset ovat olleet turhia. Olen mennyt tarhaan paikalleni istumaan ja odottamaan yhteydenottoa. Siinä kun sika on utelias ja tulee tekemään tuttavuutta, juoksee hanhi vaikka päin seinää kirkuen ja jää kyhjöttämään siihen. Jos edessä on verkkoaita, kaula lykätään aidan läpi niin pitkälle kuin mahdollista ja vaikka tukehdutaan siihen paikkaan. Näin ainakin meillä on ollut meininki. Muutaman yrityksen jälkeen olen luovuttanut, etteivät poloiset loukkaa itseään. Pidetään sitten asiallisen viileät välit. Kun käyn vaihtamassa vettä, antamassa ruokaa ja avaamassa pikkutarhan oven, ne juoksevat nurkkaan, mutta kun poistun reippaasti, ne eivät mene paniikkiin.
 
Harmillinen takaisku tuo kesyttämisen epäonnistuminen ja siinä luovuttaminen. Mutta näillä mennään ja ensi kesänä haluan jälleen possuja!

lauantai 5. heinäkuuta 2014

Keväisen hellepäivän muisto

Tässä sitä nautitaan kesäkuun alun hellepäivästä varsin mutaisissa tunnelmissa. Etummaisena prinsessa Vicky ja perässä hänen prinssinsä, mustanpuhuva Daniel.
 
Vickyn kylpyhetki. Röh!

torstai 3. heinäkuuta 2014

Heinää seipäille tummuvan taivaan alla

Tänään on ahkeroitu pienellä peltopläntillämme, jotta vuohille on syksyn tullen heinää. Kolme heinätyömiestä ja yksi kahvinkeittotyttö ahkeroivat hiki hatussa useamman tunnin. Matka ei ollut ihan ongelmaton.

Heinä kaadettiin tiistaina. Yleensähän seipäälle laitettavasta heinästä sanotaan, että se saisi olla maassa puoli päivää tai päivän ennen seipäälle laittoa. Eilen ei ollut toivoakaan tehdä heinätöitä, Esterillä kun oli melkoiset inkontinenssivaivat. Toisin sanoen satoi taivaan täydeltä. Tyydyimme sitten vain pystyttämään heinäseipäitä.

Heinäseipäät olivat levänneet talven yli pellon reunassa, mikä ei ehkä ollut fiksu ratkaisu. Osa niistä oli lahonnut käyttökelvottomaksi ja katkesi. Eipä auttanut muu kuin hajottaa pihasta koristeeksi tarkoitetut heinäseiväselementit ja ottaa ne alkuperäiseen käyttöön. Näin saatiin pellolle pystyyn 17 seivästä.

Tänään paistoi onneksi aurinko, vaikka olikin melko tuulista. Iltapäivällä ahkera talkoopoppoo ryhtyi työhön. Illan ja työn edetessä taivas vain tummui ja alkoi näyttää sateiselta. Ei ollenkaan hyvä juttu heinänteon kannalta.

Heinää olikin pellolla yllättävän paljon ja lopulta piti vähän kauemmalta naapurilta lähteä lainaamaan muutama seiväs lisää, jotta urakkaa saataisiin valmiiksi. Matkalla heinätyömiehen autokin hajosi ja meinasi homma tyssätä siihen. Onneksi naapurista sai seipäiden lisäksi autonkin lainaan ja työ saattoi jatkua.

Nyt pihaa koristaa 22 komeaa seivästä täynnä heinää. Lisäksi vuohille kärrättiin syöntiheinää heti nautittavaksi, huomista ulkoilua varten aitaukseen heinää ja sisällekin vietiin heinää, jota voi tulevan parin päivän aikana tarjota sarvipäille.

Heti töiden loputtua alkoi sataa. Toivottavasi se lupailtu helle saapuu pian ja taivaalla on vesihanat viikon - kaksi kiinni, jottei heinä pääse homehtumaan. Nyt peukut pystyyn.