maanantai 16. kesäkuuta 2014

Kotikissa Dobby

Sirius Mustan kuolemasta on tänään kulunut tasan kuukausi. Dobby-kissa on nyt yksin edustanut lajiaan meidän perheessämme. Varmasti se on tehnyt kuukauden aikana aika paljon surutyötä, kun kaveri on yhtäkkiä kadonnut.

Meillä käyneet vieraat ovat järjestäen sanoneet, että Dobby on muuttunut sosiaalisemmaksi. Joku jopa väitti, että Dobby on saanut Sirius Mustan piirteitä, mutta ehkä se voi olla vähän liioiteltua. Joka tapauksessa se tulee nykyään syliin ja kyhnyttää entistä enemmän vieressä.

Hauska juttu on se, että se on ruvennut nyt kaveeraamaan Jojon (koira) kanssa. Kaksi nuorempaa piskiä, Elvis ja Rauli, eivät Dobbya niinkään kiinnosta, ovat sen verran riekkuvaista sorttia. Mutta rauhallisemman Jojon seuraan on hyvä hakeutua. Usein olen huomannut, että Dobby pesee Jojoa ja käpertyy sen kainaloon nukkumaan.

Toistaiseksi ainakaan ei ole suunnitteilla, että taloon tulisi toinen kissa, vaikka Dobby siitä varmasti tykkäisikin. Mennään nyt näin ja katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. :)

sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Hanhia ja araucanatipuja

Nyt on tipuilla ja hanhilla nimetkin. Haastavaa oli, mutta Peukaloisen retkiä katsomalla ja aivoriihen avulla ne nimet sitten löytyivät. Kas tässä, saanko esitellä:

Piparminttu (musta) ja Laventeli (laventelin värinen)

Tiput istuivat aamulla orrella sisällä, joten ihan huippukuvaa ei tullut. Laventeli on tosiaan laventelin värinen (mun mielestä harmaa), joten siitä tuli nimi. Sitten pohdimme pitkään, että mikä sopisi yhteen Laventelin kanssa ja siksi mustasta tipusta tuli Piparminttu. Pitäkää peukkuja, että myös Piparminttu on kana..

Martti (vasemmalla, vaalein), Lasse (keskellä) ja Guster (tummin, oikealla)
Hanhien esikuvana tosiaan on Selma Lagerlöfin Peukaloisen retket. Kotihanhi Martti oli tarinassa valkoinen, joten meidän vaaleimmasta hanhesta tuli siis Martti. Lasse on yksinkertainen kaveri, mutta sen verran veikeä tyyppi, että yhdestä hanhistamme tuli Lasse. Guster on ärrimurri, Lassen kaveri ja piirrossarjassa varsin valloittava kaveri. Tummimmasta hanhesta tuli sitten Guster.

torstai 5. kesäkuuta 2014

Siipiveikkoja

Toissapäivänä meille muutti kolme vapun tietämissä kuoriutunutta hanhenpoikasta. Niiden on tarkoitus kasvaa meillä kesän ajan ja talvella saamme hanhipaistia. Kolmikko on konehaudottuja, joten kasvattajan mukaan niiden ei pidä antaa kauheasti kastua, tai ainakin pitää päästä kuivattelemaan siihen saakka, kun kaikki untuva on vaihtunut sulkapeitteeseen. Konehaudotut linnut kun ovat ympäristön vaikutuksille herkempiä kuin emon alla kasvaneet.

Hanhet ovat aika veikeitä otuksia. Ne reagoivat kasvattajan opettamaan "Tule - tule - tule" - kutsuun, vaikka eivät vielä olekaan kesyyntyneet ja tottuneet tämän talon ihmisasukkaisiin. Kolmikolla ei vielä ole nimiä, ne on mietinnässä. Vaalein on nimeltään Martti (vaikkei sukupuolistakaan ole tietoa) ja kaksi muuta saavat varmaan myös nimensä Selma Lagerlöfin Peukaloisen retkien mukaan.

Hanhet majailevat tällä hetkellä Pikku-Jussin vanhassa aitauksessa, mutta kunhan vähän kasvavat ja kotiutuvat, niin tarkoitus olisi päästää ne laiduntamaan vanhaan vuohiaitaukseen. Siinä on lääniä popsia ruohoa.

Hanhet syövät teollista poikasrehua ja laiduntavat ruohoa. Vettä niillä on astiassa, jossa on keskellä hanhen pään mentävä reikä. Lisäksi niillä on "uima-allas", eli matalareunainen muoviastia, jossa on vettä ehkä kaksi senttiä. Reunat ovat sen verran matalat, ettei enempää vettä mahtuisikaan. Siinä ne hanhet pluttaavat mielellään. Kasvattajan ohje oli, että uittaminen pitää aloittaa varovasti, sillä erityisesti konehaudotut hanhenpoikaset, vaikka vesilintuja ovatkin, voivat hukkua. Myös, jos allas on liian korkeareunainen, ne eivät pääse sieltä pois.

Eilen meille muutti kaksi araucanatipua. Ne ovat vielä pikkuruisia, eikä sukupuolista ole täyttä varmuutta, mutta toivottavasti saimme kaksi kanaa. Toinen tipuista on musta, toinen laventelin värinen.

Vähän jännitti tuoda kaksikko meille, sillä vain keltainen kana oli hautomispuuhissa. Se on aika ärhäkkä typykkä välillä. Ajattelin kuitenkin kokeilla onnistuisiko adoptio tällä kertaa yhtä hyvin, kuin viimeksi brahmakana Muffinssin kanssa. No ei onnistunut. Keltainen kana ei kelpuuttanut näitä lapsukaisia omakseen. Keltaisen kanan kanssa samassa parvessa on hy-line valkoisia ja piikkiöläinen suomalainen maatiaiskana sekä Plymouth rock, eli Rokkikukko. Tämä joukkio on hyviä munimaan, vikkeliä ja reviiritietoista sakkia. Vaikka tulevaisuudessa on tarkoitus, että araucanat kuuluvat juuri tähän parveen, katsoin paremmaksi miettiä tässä kohdassa muita ratkaisuja.

Päätin kokeilla, että miten kaksikko pärjäilisi "läskikanojen" eli orppien, jättikotsien ja brahman joukossa. Hetken kuluttua tiput olivat kukon, Herttakunkun, kanssa syömässä samalta kaurakipolta sulassa sovussa. Siellä ne nyt asuttavat muhkeiden kanojen parvea, pikku tirpit, joilla ei niilläkään ole vielä nimiä.

Joku tovi saadaan vielä odotella ennen kuin sinisiä munia alkaa putkahdella..

tiistai 3. kesäkuuta 2014

Ruhjeita

Tänään leikattiin vuohien ja sikojen sorkat. Se oli melkoinen operaatio ja meni pääsääntöisesti ihan hyvin. Vuohet eivät erityisesti tykkää sorkkien leikkaamisesta. Niinpä kahden ihmisen voimin onnistuu tämäkin parhaiten. Toinen pitää vuohta sarvista paikoillaan ja seisoo hajareisin niin, että vuohi on jalkojen välissä aloillaan. Voitto-Viljami sätkytteli jalkaansa ja onnistui potkaisemaan minua, sorkkien leikkaajaa, olkavarteen. Pieni mustelma oli sen seuraus. Muuten sujui mallikkaasti.

Possut olivatkin sitten hankalampi tapaus. Ne tulevat sorkkien leikkuun ajaksi sisälle ja niille tarjoillaan herkkuja ja leikataan sorkkia. Tänään menu oli omenaa, banaania ja rusinaa. Daniel ei kuitenkaan ollut yhteistyöhaluinen ja sen sorkat piti leikata possua sylissä pitäen. Se pisti vastaan minkä ehti ja hieroi karhealla niskallaan mustelman leukaani.

Vicky on yleensä sylissäni ja syötän sille herkkuja. Minulla on päällä toppahaalarit ja paljon pehmusteita, koska sorkat ovat kovat ja sika painava. Niin tehtiin tälläkin kertaa. Alku sujui hyvin, mutta sitten possu hermostui tai pelästyi. Pahaksi onneksi pehmusteet olivat pois reiteni päältä ja siihen kohtaan sikapossu iski kiinni. Se ei purrut lujaa, olisi saanut pahempaakin jälkeä aikaan, mutta piti hetken kiinni ja päästi sitten irti. Toppahaalarit suojasivat myös. Tämän jälkeen sorkkien leikkuuta jatkettiin. Lopputuloksena on valtava (kämmentä suurempi) sinipunainen mustelma. Iho on hieman nirhaantunut, muttei possu haavaa kuitenkaan tehnyt. Toppahaalarikin säilyi ehjänä.

Vaarallista on joskus tämä eläinten kanssa touhuaminen. Onneksi on jäykkäkouristusrokote voimassa. :)