maanantai 22. syyskuuta 2014

Meidän safkaa

Meillä on pistetty koirien ruokavalio uusiksi. Olin eläinlääkärissä Raulin ja Jojon kanssa ja kummallekin eläinlääkäri suositteli uutta ruokavaliota.

Jojo on laihtunut keväästä alkaen paljon. Mamma alkaa olla sellainen, kuin vanhat mummot yleensäkin; hieman luiseva ja harmaa. Mutta koska vieläkään Jojo ei ole kipeän oloinen eikä vaikuta siltä, että elämä olisi kurjaa, niin mennään toistaiseksi näin. Tilanne voi toki muuttua nopeastikin. Siihen on henkisesti varauduttu.

Eläinlääkäri kehotti kokeilemaan Jojolle erityisen runsasenergistä ja helposti sulavaa ruokaa. Sitä mamma nyt popsii ja kaikkia muita herkkuja päälle. Olemme päättäneet, että se saa ihmistenkin ruokaa ja herkkuja oman ruokansa lisäksi. Tänään mamma popsi ensin siskonmakkaroiden kuoret ja myöhemmin siskonmakkarakeittoa. Ja omat sapuskansa tietysti myös.

Raulin ruokavalio teetättää vähän enemmän työtä. Koska Raulin turkki on edelleen hilseilevä, eikä toistuva peseminen erilaisilla myrkyillä tehoa eikä turkissa ole loisia tms, on kyseessä luultavasti ruoka-aineallergia.

Eläinlääkäri sanoi, että koiralle voi syöttää eläinkaupasta tai eläinlääkäriltä saatavaa ruokaa, joka on mahdollisimman vähän allergisoivaa. Samaan tulokseen päästään kuitenkin myös kotiruualla. Se on halvempaa, mutta työläämpää. Ja kotiruuassa on aina se etu, että siinä ei ole varastopunkkia, joka voi olla kaikissa valmisruuissa.

Eläinlääkäri kehotti syöttämään Raulille jotakin sellaista, mitä se ei koskaan ennen ole syönyt. Se voisi olla esimerkiksi kotimaista kalaa ja perunaa. Tätä ruokaa syötetään 6-8 viikkoa ja turkkia hoidetaan myös muuten. Kokeilu on sen verran lyhyt, että ylimääräisiä vitamiineja tai muita ei tässä kohtaa tarvita. Otetaan ne sitten kokeilun jälkeen käyttöön, jos on tarvetta jatkaa ruokavaliota.

Tämä onkin sitten tuottanut hieman askartelua. Kotimaista kalaa kun ei ihan joka paikasta saakaan ja se on melko arvokasta. Vetouistelemalla saadut ahvenet oli alun perin tarkoitus pakastaa odottamaan savustamista. Savustamisen sijaan ne päätyivät Raulin ruuaksi. Olemme istuneet kaatosateessa mato-ongella ja nostaneet pariin kertaan tyhjiä verkkoja vedestä. Mutta onhan sitä ruokaakin sitten saatu. Raulin lautaselle on keitetty perunan kaveriksi ainakin ahventa, särkeä, lahnaa, säynävää ja turpaa.

Yhdellä kalareissulla näimme majavankin ihan läheltä. Se ei huomannut sumussa venettä ja uiskenteli pahaa aavistamatta veden pinnalla. Sitten se äkkäsi meidät, läiskäytti kiukkuisesti hännällään vettä ja sukelsi pois näkyvistä.

Kaikkea jännää sitä pääsee tekemään ja näkemään vain siksi, että omistaa pari karvakamua. :)