sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Intellektuelleja röhkäisyjä

Siat ovat älykkäitä. Se on ainakin minulle itselleni päivänselvä asia. Olen jo pitkään ollut sitä mieltä, että sika on koiraa viisaampi, vaikka älyä onkin pikkuisen keinotekoista arvioida vain ihmisen näkövinkkelistä.

En ole ajatusteni kanssa yksin. Satuin tänään avaamaan telkkarin, kun Yle Teemalla oli menossa dokumentti aiheesta. Ohjelman myötä pääsi kurkistamaan sikojen onnellisen sikamaiseen elämään.

Dokumentissa kerrottiin, että Englannissa elää 11 maatiassikarotua. Tiedättekö miten on Suomen laita?

Meillä Suomessa kotieläimiä, jotka ovat suomalaista alkuperäisrotua, ovat mm. suomenvuohi ja maatiaiskana. (Joita molempia on meillä Tuomirannassa.) Samaan porukkaan kuuluu myös esimerkiksi äärimmäisen harvinainen lapinlehmä.

Näiden rotujen tulevaisuus on vaakalaudalla, sillä niiden määrä on hyvin pieni. Nyt onkin  herätty siihen, että suomalaista alkuperäisrotua olevien kotieläinten säilyttäminen tuleville sukupolville on tärkeää ja siihen pitää panostaa. Hyvä niin. Valitettavasti vain suomalaisen maatiaissian kohdalla se on myöhäistä. Meillä ei enää sen geeniperimää ole, sillä kyseinen rotu on kuollut sukupuuttoon. Kerrotaan, että suomalainen maatiaissika oli hyvin sopeutunut pohjoisen oloihin ja sillä oli pitkä karva.

Tiededokumentti: Porsaan elämää on vielä muutaman viikon nähtävissä Yle Areenalla.

Näet samaisen The private life of pigs - dokkarin (lontoon kielellä) myös klikkaamalla alla olevaa Play-nappulaa.  Röh!

lauantai 15. syyskuuta 2012

Possusta pekoniksi

Tänään on kesäpossujen teurastuspäivä. Se on hieman haikea päivä, sillä Simasuu ja Herkkupeppu ovat varsin suloisia possukoita, kilttejä ja kesyjä. Mutta alusta saakka oli selvää, että nämä possut ovat lihapossuja ja kasvamassa meillä nimenomaan ruuaksi. On ollut tärkeää, että possuilla on kesän ajan ollut hyvät oltavat, tilaa liikkua, mahdollisuus tonkia ja rypeä sekä riittävästi herkullista ja monipuolista ruokaa tarjolla. Jokaisen possunlihakilon eteen ovat ihmiset tehneet fyysistä työtä, sillä pikku herkkusuille on kannettu selkä vääränä evästä monta kertaa joka päivä koko kesän ajan.

Yhtä tärkeää kuin hyvä elämä, on se, että possujen loppu on nopea, eikä kumpikaan possu tiedä sitä, että lähdön hetki on käsillä. Possut eivät myöskään saa missään vaiheessa tietää possukaverinsa kohtalosta. Mukava juttu on se, ettei possuja tarvitse stressata kuljettamalla niitä muualle, vaan teurastus tapahtuu kotona. Kesäpossuja on meillä teurastettu ennen tätä päivää kahtena kesänä ja sitä ennen meillä on ollut kesäankkoja ja kesäkalkkunoita. Aina on ollut tärkeää, että eläinten teurastukselle asetetut eläinsuojeluvaatimukset täyttyvät ja se, että osaavat ihmiset hoitavat asian nopeasti ja kivuttomasti.

Säästän nyt herkimpien lukijoiden hermoja, enkä kerro teurastuksesta sen enempää. Jos joku haluaa tietää aiheesta lisää, löysin blogin, jossa kerrotaan perheen kesäpossujen teurastuksesta kuvien kera. Blogia pääset katsomaan klikkaamalla tästä.

Kannattaako omien kesäpossujen kasvattaminen? No, jos pelkästään taloudellista näkökulmaa ajattelee, niin se ei tule halvemmaksi, kuin kaupasta ostettu liha. Toisaalta, kun ajattelee kokonaisuutta, niin mielestäni oman possun kasvattaminen on vaivan arvoista.

En ole kasvissyöjä, söisin possunlihaa joka tapauksessa. Voisin ostaa lihan kaupasta, mutta silloin en tietäisi sen alkuperää. Nyt tiedän mitä syön. Tiedän, että possuilla on ollut hyvät olot, niitä ei ole kohdeltu huonosti ja ne ovat saaneet elää possuille tyypillistä elämää. Ihan yhtä lailla se kaupan possunliha on joskus ollut elävä possu. Minun ei kuitenkaan tarvitse ajatella asiaa, kun ostan possun kaupasta muoviin pakattuna. Onko se, ettei tiedosta tosiasioita, hyvä juttu, vai pelkästään helppoa?

Mutta sitten takaisin talousasioihin. Euroihin. Listasin muutamia kuluja, joita possuista on tänä vuonna tullut:
Kahden pikkupossun hinta noin 150€
Teolliset rehut noin 100€
Viljat noin 100€
Viljojen jauhatus jauhoiksi noin 50€
Sikojen tarvikkeet noin 70€
Eläinlääkärikulut noin 170€
Vanerit sikojen mökkiin 100€

Lisäksi possut ovat syöneet ainakin pari-kolmesataa kiloa keitettyjä perunoita, punajuuria, omenoita. Kesän onkireissujen saaliit on päätyneet keitettyinä possuille, samoin viimevuotiset hillot, iso kasa leipää, makaronia ja leivontajauhoja. Omaa ja tuttujen pakastimia on tyhjennetty aktiivisesti ja keitetty ylijäämäruuat sioille. Possut ovat myös nauttineet litran jos toisenkin kuttuviiliä ja erinäisiä ruuantähteitä. Olkia, heinää ja koivunoksia on tarjoiltu paitsi ruuaksi, myös aktiviteetiksi.

Possujen kulut voivat vaihdella vuosittain reilustikin. Esimerkiksi tänä vuonna eläinlääkärikuluihin pamahti 100 euron lisälasku, kun Simasuu sairastui, ja eläinlääkäri poikkesi päivystyskäynnillä. Näitä asioita on mahdotonta ennustaa, joten koskaan ei voi täysin tietää etukäteen kuinka kallista possunlihasta tulee.

Mutta joka tapauksessa olen onnellinen, että lihapossut rikastuttavat elämäämme kesäisin ja talvella saamme nauttia niistä ruuan muodossa. :)

sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Laiskotteluhetki

Tänään vein kesäpossuille lisää kuiviketta. Tyhjensin mökin vanhoista kuivikkeista ja heittelin uutta sisälle. Vanhat kuivikkeet levittelin mökin eteen. Possut tykkäsivät kovasti. Ne siirtelivät heinää paikasta toiseen (fiksummat sanoisivat, että ne sisustivat) ja menivät loikoilemaan kasan päälle.

Siihen tuli niin ihanan pehmoisen näköinen paikka, että pakko sitä oli itsekin mennä kokeilemaan. Istahdin kuivikkeiden päälle, ja kun tuntui niin mukavalta, niin kellahdin selälleni minäkin. Hetken kuluttua nousin kuitenkin nopsasti istumaan, sillä Simasuu tallusti viereeni.

Tämän vuoden kesäpossut ovat siitä erikoisia, että ne ovat kumpikin tosi kesyjä. Aiempina vuosina on aina ollut se arempi possu. Nyt sellaista possua ei ole. Väistin Simasuuta nopsasti, sillä possut alkavat olla jo sen kokoisia, että ei todellakaan tee mieli jäädä niiden tallomaksi.

Pelästyin turhaan. Simasuu nimittäin tuli kylkeeni kiinni ja sitten se kellahti viereeni makaamaan. Lähes uskomatta hyvää tuuriani toljotin hetken äimistyneenä ja sitten pötkähdin minäkin possun viereen pitkäkseni. Possu oli lämmin ja tykkäsi kun rapsuttelin sitä. Se oli leppoisa laiskotteluhetki.


Pieni vesisadekaan ei haitannut "nauravaa" Simasuuta ja Herkkupeppua