sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Joulun ja uuden vuoden välissä

Tässä sitä ollaan, välissä. Joulu meni ja uutta vuotta odotellaan saapuvaksi.

Joulu sujui lopulta ihan leppoisissa tunnelmissa. Sitä ennen olikin sitten pari pikku juttua....

Cockerspanielimme Rauli on todella sekundakoira. Sille raukalle kun on siunaantunut suunnilleen kaikki vaivat, mitä koiralla voi kuvitella olevankaan. On kroonisesti kuivat silmät ja allergiaa niin paljon, että joko iho tai maha ei kestä suunnilleen mitään ruokalajia. Ja siltä osin, kun sen vaivat eivät ole kroonisia, se on elämässään ollut tapaturma-altis. Syönyt mm. edellisessä kodissaan kunnon annoksen koirille myrkyllistä xylitolia ja herkutellut mahaansa kokonaisen lankakerän. Nyttemmin, lukuisten kokeilujen, yritysten ja erehdysten ja luultujen onnistumisten, jotka ovat osoittautuneet epäonnistumisiksi, Rauli on siirtynyt popsimaan hyperallergisille haukuille tarkoitettuja kuivanappuloita. Raulille on myös ommeltu hauskan näköinen talvihaalari. Sen kanssa kelpaa ulkoilla, kun oma turkki on hieman lyhykäinen.

Kanalastammehan päätyi neljä vanhaa orpington-rouvaa ruokalistalle. Tämän jälkeen on tapahtunut lisää harvennusta. Nimittäin brahmakana Muffinssi päätti maallisen vaelluksensa yllättäen. Tämän jälkeen meni muutama päivä ja toinen araucana, eli harmaa Laventeli, löytyi kuolleena. Ja ei kahta ilman kolmatta, sillä tästä muutama päivä, niin jättikochin kukko Herttakunkku ei pysynyt enää pystyssä ja piti lopettaa. Kanalassamme riehui siis joku tarttuva tauti. Ei hyvä.

Tyhjensin kanojen karsinat pehkuista ja heiluin kalkkiämpärin kanssa ympäriinsä. Kalkki kun desinfioi. Kanat saivat nauttia sen hetken ulkoilmasta. Sitten uudet pehkut ja kanat sisälle. Koska kanoja on enää kuusi (orpington Peppi, jättikochin Bertta, araucana Piparminttu, hy-line valkoinen Poppana, suomalaisen maatiaiskanan piikkiöläinen Donitsi ja suomalaisen maatiaiskanan (tai siis kukon) Vohvelin jälkeläinen Keltainen kana,) päätin siirtää kaikki kanat yhteen karsinaan. Toivotaan, että tarttuva pöpö, mikä se ikinä olikin, jättää loput kanat rauhaan.

Meidän oli tarkoitus lisätä munivia kanoja, mutta ainakin kevääseen mennään nyt näin. Ei ole järkeä ottaa uusia tulokkaita, jos paha pöpö vaanii. Mutta onneksi nykyisetkin kuusi kanaa munivat edes vähän. Myös araucana Piparminttu munii, eli edelleen tulee sinisiä munia. :)

Jouluaattona kanat saivat lyhteen karsinaansa, vuohille tarjoiltiin kuusen oksia ja minipossut saivat extra-annoksen porkkanaa ja rusinaa, sekä vähän joulupipareita. Myöhemmin possut herkuttelivat rosollin lopulla, kermavaahdon kera, tottakai. Ja kanat puolestaan hoitelivat loput jouluruokien tähteet.

Raulille Joulupukki toi puruluun. Rauli natusteli luuta onnellisena ja murisi, jos joku vain uskalsikin tulla lähelle. Elvis-koira käsitti lopulta tänä jouluna, että paketin voi ihan itse repiä auki. Siitä riemastuneena Elvis alkoi repiä kaikkien muidenkin lahjoja esiin paketeista. Jotta ihmisten iloa avata itse saamansa lahjat ei kokonaan vietäisi, Elvikselle paketoitiin äkkiä monta kuivanappulaa, jokainen omaan pakettiinsa. Siinä menikin aattoilta mukavasti, kun Elvis repi yhä uusia joulupapereita silpuksi.

Meille joitakin kuukausia sitten kotiutunut Mappe-kissa vietti jouluaattona ensimmäistä syntymäpäiväänsä. Sille laulettiin onnittelulaulu ja se sai herkkuruokaa yhdessä Dobby-kissan kanssa. Tosin Mapen synttäripäivä on enemmän ja vähemmän arvailua. Se kun on kuitenkin alkujaan villikissa. Synttäriensä kunniaksi Mappe ja kamu Dobby repivät kuusesta koristenauhoja lattialle ja paiskoivat joulupalloja pitkin huushollia. Muutaman päivän leikkimisen jälkeen kuusi on saanut olla suhteellisen rauhassa.

Ihmiset nauttivat kesähanhi Martin lihasta joulupöydässä. Martti oli täytetty pekonilla, sipulilla, sellerillä ja tuoreilla yrteillä. Uunissa Martti oli pari tuntia ja sitä siveltiin tasaisin väliajoin olutpohjaisella kastikkeella, ettei liha kuivu. Ja tosi hyvää tuli!

Vuodenvaihteen jälkeen meille tulee kaksi lapinkoiraa pariksi viikoksi vierailemaan. Hauvat ovat tyttöjä ja kummallakin on kuulemma juoksu alkamassa. Mahtaa meidän pojille tulla tukalat pari viikkoa.

Hyvää alkavaa vuotta kaikille!

torstai 11. joulukuuta 2014

Igorin kanaa

Orpingtonien hankinta joskus muinoin oli sinänsä vähän huti, että ne eivät ole koko meillä olonsa aikana juuri munineet. Myöhemmin kävi ilmi, että meille tulleet kanat olivat jo parhaan munintaikänsä ohittaneet, eli olivat vanhoja akkoja kaikki.

Omat munat on kuitenkin se juttu miksi meillä on kanoja. Puhelimme, että olisi ehkä aika uusia vähän kanakantaa, jotta munantuotanto elpyisi. Lisäksi orpingtonit ovat suurikokoisia kanoja ja niissä on paljon lihaa, joten sekin olisi hyödynnettävissä.

Tuumasta toimeen. Vähensimme kerralla lähes koko orpingtonkatraan. Martta, Lyyli, Matami ja Mimmi päätyivät ihmisten ruokapöytään ja pakastimeen. Orpeista jätimme yhden, eli Pepin. Lisäksi isokokoisia kanoja on vielä brahmakana Muffinssi ja jättikochinkana Bertta. Joukkiota johtaa jättikochin Herttakunkku.

Itsenäisyyspäivän päivällisellä meillä tarjoiltiin "Kanaa igorin tapaan". Tämä ruokalaji on kuulemma valtava hitti, kaikki sitä tekevät. Alkuperäinen ohje lienee lähtöisin eräästä ruokablogista. Kuullotetun sipulin ja paprikoiden sekaan heitettiin muun muassa mausteita ja smetanaa. Kokonaisuudesta muodostui herkullinen kastike, joka kaadettiin uunipannuun, pikaisesti paistinpannulla käyneiden kanafileiden päälle. Lopuksi vielä maustekurkkua pintaan ja uuniin. Meidän ruokapöydässä oli lisäksi lantusta tehtyjä ranskalaisia.

Olen kuullut puhuttavan, että vanha liha on sitkeää. Valitettavasti tuli käytännössä osoitettua, että se pitää paikkansa. Se vei vähän nautintoa maittavalta aterialta. Mutta nyt kun sen tietää, loput orpingtonien tarjoamat antimet päätyvät ehkä kanapyöryköihin tai vastaavaan, jossa liha on jauhetussa muodossa. Ilmeisesti sitkeys olisi myös vältettävissä, jos lihaa keittäisi kauan.

Nyt täytynee miettiä, että millaisia hyvin munivia kanoja sitä sitten hankkisi orppirouvien tilalle. Voi olla, että hankintalistalla on ihan tehomunijakanoja, eli valkoisia tai ruskeita hy-lineja. Tai jotain muita. Kuka tietää.

maanantai 8. joulukuuta 2014

Sinisiä munia

Kauan odotettu päivä koitti marraskuun 27. päivä, kun kanojen pesään oli ilmestynyt ensimmäinen sininen muna. Se oli pieni ja kaunis. Araucanatipusta on siis kasvanut kana ja se on alkanut munimaan.

Tähän päivään mennessä araucanan munia on tullut jo viisi. Kaikki munat ovat ehjänä kennossa, sillä kuka nyt raaskisi noin kauniita munia syödä? Toisaalta vähän kutkuttelisi rikkoa yksi muna ja kurkata, että onko todella niin, että munan kuori on sininen myös sisältä. Näin kerrotaan erilaisissa tietolähteissä, joissa araucanoista puhutaan.

Ihan sataprosenttisen varma en ole siitä, kumpi araucanakaksikosta on munia pyöräyttänyt. Alunperinhän epäilin (ja moni muukin epäili), että toinen tipuista on kukko. Se ei kuitenkaan ole alkanut kiekumaan tai saanut enempää kukkomaisia piirteitä. Joten ehkä se sittenkin on kana, kuten tarkoitus olikin.

Mutta meilläpä on sinisiä munia. Lällällää!! :)