torstai 26. toukokuuta 2016

Leipuri, eiku, lääkäri määrää

Meidän Soma-kuttu sairastui. Se oli syönyt vähän huonosti jo jonkun aikaa ja maitomääräkin pikkuisen sen vuoksi väheni. Seurailimme ja yritimme tarjota herkkuja. Sitten yhtenä iltana Soma oli aika apaattinen ja tuijotteli vain eteensä.

Voitto-Viljami ja Soma on ulkoilleet ja saaneet silloin syödä uutta ruohoa. Se on joka kevät pieni riski, sillä ruokinnan muutos voi sairastuttaa. Siksi meillä on vuohille tarjolla laidunkivennäistä ja ulkoilu aloitetaan varovasti. Mutta varmasti ikä tekee oman osansa ja ehkä vanhan mamman vastustuskyky ei enää ole entisensä.

Tietenkin oli ilta ja päivystävä eläinlääkäri oli päivää hankalammin saatavissa. Lopulta kuitenkin sain eläinlääkärin kiinni puhelimitse. Hän kuunteli ja arveli, että ruokinnan muutos oli iso syy, seuraus pötsihäiriö. Jotain tulehdustakin oli, sillä Somalla oli vähän lämpöä ja maidon laatu oli huonontunut.

Kerroin, että meillä on jääkaapissa avaamaton penisilliinipurkki, sillä eläinlääkäri jätti sen kerran varmuuden vuoksi. Sitä ei sillä kertaa tarvittu. Mutta nyt se oli täydellinen lääke.

Sain määräyksen pistää penisilliiniä 5ml päivässä ihon alle 5 päivän ajan. Kutulle pitäisi myös antaa aspiriinia kuumeeseen ja mahahakipuun sinä iltana. Mutta hauskin ohje oli, että vuohelle pitäisi samana iltana juottaa lämmintä hiivavettä, jotta pötsin toiminta saataisiin kuntoon.

No eihän meillä tietenkään ollut hiivaa. Onneksi kauppojen aukioloaika vuodenvaihteessa vapautui ja meidänkin lähin kauppa oli auki illalla yhteentoista. Silti piti talla pohjassa kurvailla. Kymmentä vaille 11 olin kiinni oven kahvassa. 50 gramman hiivapala mukaan ja 25 senttiä tiskille. Jottei myyjä olisi ihmetellyt ostoksiani, selitin, että se tulee lääkkeeksi vuohelle. (No tuskin tuo kummallinen selitys asiaa auttoi, mutta mitä pienistä.)

Hiiva liotukseen, eikä meillä tietenkään ollut sopivaa pulloa ja suurin ruisku oli 10 ml. Sillä sitten hiivalitkua kutun suuhun, melkoista sotkemista oli. Piikki eläinlääkärin ohjeen mukaan löysään ihokohtaan kaulalle ja aspiriinia suuhun. Kyllä se hyvin onnistui lopulta. Soma kun on niin kiltti. Eläinlääkäri Heikki Sirkkolan Sairaan kipee vuohi -kirjasta opiskelin, että huonosti kun syövä vuohi syö usein lehdeksiä. Siispä oksasakset mukaan ja pajupuskaa harventamaan. Seuraavina päivinä vuohet söivät hyvällä halulla oksia ja lehtiä.

Nyt Soma voi jo ihan hyvin. Lääkkeet on annettu ja kuttu syö paremmin. Ei rehu edelleenkään maistu suurissa määrin, mutta Soma syökin niin paljon tuoretta ruokaa ja kipeänä ollessaan se sai aika monta leipäpalaa. Nyt se odottaa aina, että leipää on tarjolla.


Lääkkeet valmiina

keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Siistitään vähän sivuilta, kiitos

Meidän Rauli kävi viime viikolla parturissa. Sitä edelsi suihku, mikä tietenkin on kaikkien koirien suosikkijuttu. Rauli kuitenkin oli kiltisti pesun ajan, vaikka selvästi huomasi, että se olisi mieluummin jossain ihan muualla.

Onneksi inhottavan suihkun jälkeen pääsi lämpimään saunaan. Rauli kuivatteli itseään lauteiden alla ja viihtyi siellä aika kauan.

Parturin kertoman mukaan turkin siistiminen sujui oikein hyvin. Se taisi myös Raulin mielestä olla kokonaisuuden miellyttävin juttu. Rauli oli torkkunut ison osan ajasta.

Nyt Raulilla on siisti ja lyhyt kesälook. Aluksi se vähän vilutti, mutta nyt herra on jo tottunut ja taitaa näinä lämpiminä päivinä olla aika kiva, kun päällä ei ole paksu takki.



Tästä se alkaa





Tässä on suunnilleen puolet siitä karvamäärästä, mikä Raulista lähti. Pikkulinnut on onnessaan, kun saavat pesätarviketta näin paljon.

tiistai 10. toukokuuta 2016

Kesä on mun

Ihanaa, se on täällä, kesä!! Erään kauppaketjun mainos iskee todella asian ytimeen, kun se kehottaa elämään kuin viimeistä kesäpäivää. Kyllä, yritän elää juuri niin ja inhoan kaikkia niitä ihmisiä, jotka muistavat mainita, että "puolentoista kuukauden kuluttua ollaan jo talveen päin menossa". Niin, pessimisti ei kuulemma pety, mutta minä en ole menossa talvea kohti. Minun kesäni kestää vähintään syyskuun loppuun ja siitä irti päästäminen on joka vuosi yhtä tuskallista. Mutta joka tapauksessa nyt on kesäkesäkesäkesäkesäkesäkesä....

Kesä on elämän ja eläintenpidon parasta aikaa. Toisaalta se on myös kiireistä ja touhua täynnä ja laiskistunut bloginpitäjä häviää auringonpaisteeseen ja valoisiin kesäöihin, ja tietenkin häärii eläinten kanssa yhtä ja toista.

Kissoilla on kivaa, kun ne pääsevät aamusta iltaan ulkotarhaan syömään heinää ja metsästämään. Tänä aamunakin oli keittiössä nähtävissä, että yöllisillä saalistusretkillä oli käyty: Keittiön lattialla oli puoliksi syöty kastemato.

Iltalenkit valoisassa ilmassa lintujen sirkuttaessa ovat hauskaa ajanvietettä koirien kanssa. Pääasiassa koirat juoksentelevat farmin alueella vapaana ja Rauli murtautuu vuohien aitaukseen syömään kakkaa. Hauskaa on myös aidan takaa haukkua ohi ajavat autot, sillä eihän meidän pihan ohi saa mennä, ellei ole kysynyt hauvoilta lupaa.

Parasta on kuitenkin vuohien, possujen ja kanojenkin kanssa. Kanathan on pidettävä asetuksen mukaan sisällä kesäkuun alkuun saakka lintuinfluenssan leviämisuhan vuoksi. Mutta me olemme ilmoittaneen kunnaneläinlääkärille tänäkin vuonna, että meillä on aitaus, jonne luonnon vesilinnut eivät pääse. Siispä kanat saavat ulkoilla, kun eivät joudu nokakkain muuttolintujen kanssa.

Eläinten iltahoito venyy näin kesällä myöhäisemmäksi, sillä kuka nyt raaskii vuohia viedä sisälle, kun ilma on kaunis ja lämmin? Possujen riemu ulos pääsystä on kuitenkin mulle henkilökohtaisesti se kaikkein suurin ilo. Kun ensimmäiset oikeasti lämpimät päivät koittivat, Daniel suorastaan hyppi ilmassa, kun se kirmasi pihan poikki pieniä ruohotupsuja syömään. Mudassa rypemisen nämä possut osaavat ja kun sitä touhua katsoo, niin kateelliseksi sitä ihan tulee.

Eletään siis, kuin viimeistä kesäpäivää! :)

maanantai 9. toukokuuta 2016

Kuulumisia työn äärestä

Tyhmät asiat ensin: Haudonta ei tuottanut toivottua tulosta lopultakaan. :( Poikasia kehittyi kolme. Muna numero kahdeksan oli rikkoutunut liian aikaisin ja poikanen makasi kuolleena pesän vieressä joitakin päiviä ennen kuoriutumista. Kaksi munista (numerot 2 ja 3) kehittyi täysiaikaisiksi, mutta liekö sitten liian innokkaat ihmiset olleet asialla ja häirinneet Keltaista kanaa tirkistelyillään. Äitipä ei nimittäin joko tunnistanut lapsiaan omikseen tai sitten äiti oli vähän väsynyt. Keltainen kana nimittäin lopetti hautomisen, eikä hoitanut lapsiaan, vaan nokki tipuja. Kun tämä huomattiin, oli toinen tipuista (numero 3) kuollut, mutta numero 2 oli vielä hengissä. Vein sen sisälle, kylppäriin ja viritin lämpölampun. Kananpojathan kuivuvat melko nopeasti pörheiksi söpöläisiksi, mutta tämä oli vielä puolen vuorokauden vanhana märkä, eikä noussut ylös. Lämpölampun alla tipu kuivui, joi vettä, kun juotin sitä, piipitti kovaa ja oli selkeästi taistelijaluonne. Mutta huonoltahan se näytti. Hiivin seuraavana aamuyönä katsomaan tipua jo aavistellen, ettei se ehkä aamua näkisi, ja olin oikeassa. Tipu oli kääriytynyt kerälle, kuin munan sisälle ja kuollut siihen, raukkaparka.

Mutta palataan mukavempiin ja työläämpiin aiheisiin. Keväällä farmilla riittää töitä, jotta kaikille eläimille saadaan kesäksi kunnon ulkoilumahdollisuudet ja sisällekin mukavat olot.

Viime viikon lopulla vuohien aitaukseen tuli sähköt. Meillä on vuohilla siis 1,5 metriä korkea verkkoaita, joka vahvistetaan kesäisin sähköaidalla. Pelkkä verkko ei riitä, sillä vihreää on tarjolla myös aidan ulkopuolella ja sitä kohti mennään, kun aitaus alkaa tympimään. Myöskään pelkkä sähkö ei riittäisi, vaan Voitto-Viljami ainakin loikkaisi matalan sähköaidan yli koska tahansa.

Äitienpäivänä oli ahkerointia, kun vuohien kestopehku tyhjennettiin. Tämä operaatio tehdään keväällä ja koko vuoden kuivikkeet lähtevät kerralla. Sen jälkeen tila kalkitaan ja uudet kuivikkeet tulevat tilalle. Kuiviketta lisätään pitkin vuotta ja sama operaatio on taas seuraavana keväänä luvassa. Tällä kertaa kärrättävää riitti 67 kottikärryllisen verran. Hiki tuli, mutta myös hyvä mieli.

Myös possujen karsina tyhjennettiin. Siitä tuli 9 kottikärrykuormaa. Tosin, sitä ei lasketa, sillä possuilla ei ole kestopehkua, vaan karsinaa tyhjennetään aina sopvivin väliajoin.

Soma-kutun sorkat on siistitty kesäkuntoon. Se sujuu yksinkin, sillä Soma on rauhallinen ja kiltti. Vauhdikkaampaa Voitto-Viljamia täytyy pitää paikallaan, sillä se ei sorkkien leikkuusta pidä. Se on melkoisen hikistä hommaa, sillä eläinlääkärin arvion mukaan voimiensa tunnoissa olevalla kaverilla on painoa ainakin toistasataa kiloa. Daniel-possu kiljuu sorkkien leikkuun, mutta ei ole muuten hankala tyyppi.

Oma verenpainetta nostattava operaationsa oli jälleen Vicky-minisian sorkkien leikkuu. Se kun on pikkuisen ärhäkkä possu, oikeastaan vain siksi, että se on hieman arka. (Mutta pelokkaat eläimet niitä vaarallisimpia ovatkin!)

Vicky tuli banaanin kehujen perässä sisälle. Sille oli paloiteltu banaania, omenaa, appelsiinia, kiiviä ja selleriä. (Viimeinen osoittautui turhaksi, sillä possu ei selleriä syönyt. Kiireesti piti selleri hävittä joukosta, ettei väärän ruuan tarjoaminen hermostuta kärsäkästä.) Minä syötän ruokaa suuhun ja toinen katkoo oksasaksilla sorkkia siinä sivussa. Tämä kaikki täytyy tapahtua hyvässä yhteistyössä Vickyn kanssa, tai tulee ongelmia. Neiti päätti tällä kertaa, että haluaa aterioida (kangas)sohvalla. Se hyppäsi sohvalle, eikä auttanut muu, kuin siinä ruveta leikkuu- ja syöttöhommiin. Kaikki sujui hienosti, erityisesti kiivin ja banaanin jynssääminen sohvasta jälkeenpäin. >:(

Huomasin muuten joku päivä, että meidän eläimet tottelevat aika hyvin luoksekutsua. Jos eläimiä kutsuu, vuohet vastaavat määkinällä ja keskittävät huomionsa minuun. Kun huutelin koiraa, se ei tullut, mutta pihamaalla vapaana temmeltänyt Daniel-mikropossu juoksi röhkien luokseni. Myös Vicky-possu seuraa ihmisen perässä, ainakin sille päälle sattuessaan. Kissatkin, erityisesti Mappe, tulevat kutsuttuina paikalle. Eläimille lirkuttelu tuottaa siis tulosta. :)