sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Pukinpökkelöt

Nyt ei ole Onnilla enää yhtään ehjää sarvea. Yhtänä päivänä vuohet olivat ulkoilemassa aitauksessaan. Luulisi siellä olevan riittävästi tilaa, ettei tarvitse kaverin kanssa ottaa yhteen. Mutta ei. Iltapäivällä kun touhuilimme ulkona, eräs viisivuotias ihmislapsi tuli ihmettelemään, että mitä vuohille on tapahtunut. Menimme katsomaan.

Kaksi pukinpökkelöä oli puskutellut toisiaan oikein urakalla. Onnin sarvi retkotti murtuneena ja murtuneesta kohdasta oli vuotanut runsaasti verta. Onnin koko naama ja parta oli ihan veressä. Voitto-Viljamin sarvissa oli myös veriroiskeita. Pukit olivat räävittömästä ulkonäöstään huolimatta muuten ihan kunnossa. Ja puskuleikit jatkuivat.

Muutaman päivää myöhemmin koko sarvi oli irtipoikki. Nyttemmin sarvi on siirtynyt vauriot huomanneen viisivuotiaan aarteisiin.

torstai 6. marraskuuta 2014

Hanhesta paistiksi

Martti, Lasse ja Guster eivät sitten lopulta muuttaneet etelään. Viikko sitten niitä odotti Martinpäivän kohtalo.

Martinpäiväähän vietetään oikeasti 10. marraskuuta ja se on tarkoittanut monen hanhen paistiksi päätymisen päivää. Keskiajalla näihin aikoihin juhlittiin sadonkorjuuta ja teurastettiin ne eläimet, jotka eivät olisi selvinneet talven yli. Keskiajalla hanhi oli sadonkorjuujuhlapöydän kunkku. Juhla oli alunperin pakanallinen, mutta sen yhteydessä alettiin viettää keskiaikaisen pyhimyksen, pyhän Martin päivää. Mutta palataanpa näihin meidän lintuihimme.

Teurastuksen jälkeen hanhikolmikon sisäelimet poistettiin. Hanhien maksat olivat tosi pienet, joten hanhenmaksapalleroita tuskin on kovin suurta määrää luvassa. Hanhia pakkosyöttämällähän tuon herkun määrää saa lisättyä. Mutta mieluummin pienet maksat ja onnellisen linnun liha kuin rääkkääminen pakkosyöttämisen muodossa. Onneksi hanhen pakkosyöttäminen on muutenkin Suomessa kielletty.

Talteen otettiin myös muita sisäelimiä, mm. kivipiirat. Ihan selkeää kuvaa ei vielä ole, että mitä niistä kokataan, mutta onneksi meillä on käytössämme internetin ihmeellinen maailma. Sitä kautta löytyy ratkaisu pulmaan jos toiseenkin.

Hanhien liha sai riippua muutaman päivän. Riiputtaminen ei olisi välttämätöntä, mutta se on kannattavaa, sillä lihasta tulee mureampaa ja maukkaampaa. Riiputtamisen jälkeen oli vuorossa nylkemistä ja kynimistä ja lihojen erottelua. Hanhista Martti jäi kokonaiseksi ja se onkin tarkoitus täyttää ja paistaa joulupöytään.

Jos ei ole oman possunlihan tuottaminen taloudellisesti hirvittävän kannattavaa, niin eipä sitä taida hanhenkaan kasvattaminen olla. Lihaa ei tänä vuonna taida ihan koko talveksi riittää. Puhdasta lihaa nimittäin oli noin 1,2 kg per lintu. Siitä huolimatta oli ihan hauska kokeilu tuo hanhien pito. Ne eivät kesyyntyneet käsikesyiksi, mutta oppivat tunnistamaan niitä itavat ihmiset. Hanhet kaakottivat jo kaukaa tiedoksi toisilleen, että nyt tuo ihminen on tulossa tännepäin ja tuo meille ruokaa. Ja aina, kun niille vei puhdasta vettä, (kakkasivat veden likaiseksi nanosekunnissa,) ne kirkuivat innosta ja tekivät lentopyrähdyksiä. Se oli hauskaa katsottavaa.

Ensi vuonna meille toivottavasti tulee taas pari kesäpossua.