torstai 28. joulukuuta 2017

Hoitotoimenpiteet possun kanssa

Sika on arka ja rutiineja rakastava eläin. Sitä ei juuri kannata pakottaa, sillä siinä tulee todennäköisesti häviämään. Lisäksi sialla on erinomainen muisti ja jos sian kokemus jostain on huono, on seuraava kerta edellistä vaikeampi.

Sika on äärimmäisen älykäs, mutta se ei ole miellyttämishaluinen kuten koira. Sika oppii siis nopeasti, mutta ei välttämättä halua olla ihmiselle mieliksi. Sen täytyy hyötyä asiasta jotenkin, eikä asia saa olla sille pelottava. Ruoka on loistava motivaattori ja asiat täytyy tehdä sellaisessa tahdissa, joka sopii sialle.

Urho-possu esimerkiksi tietää, että joka kerta kun se pissaa ulkona, se saa namin. Se on sisäsiisti ja nameilla varmistetaan, että Urho on sitä jatkossakin. Joka kerta kun tullaan ulkoa, Urhon kärsä pyyhitään ja se saa namin. Kärsä pyyhitään, vaikka se olisi puhdas. Näin rutiini säilyy ja sujuu hyvin silloinkin, kun kärsä on kyntänyt mutaa.

Villapaitojen ja valjaiden pukeminen onnistuu hyvin, sillä sitä on harjoiteltu ja aina saa sen jälkeen namin. Urho tykkää nykyään kylpemisestä, sillä kylpyveteen tipahtelee välillä nameja. Kun Urho kauhoo namia kärsällään vedestä, se pesee samalla itseään. Tietenkin possu pestään muutenkin.

Sorkkien leikkuu ja korvien puhdistus onnistuu parhaiten kun possu nukkua retkottaa säkkituolissa peiton alla. Kun Urho on riittävän rento ja se tietää mitä tapahtuu, se ei vaivaudu heräämään toimenpiteiden ajaksi. Tietenkin sorkkien leikkuussa on oltava äärimmäisen varovainen. Sattua ei saa, tai seuraavan kerran jäävät sorkat leikkaamatta.

Urhon kanssa on harjoiteltu hieman myös kohdetyöskentelyä. Toisin sanoen Urho koskettaa kärsällään palloa, joka on kepin päässä. Sen jälkeen se saa jälleen namin. Tästä on hyötyä, sillä eläintä saa näin ohjailtua esimerkiksi kulkemaan toivottuun suuntaan. Siitä voi myös olla hyötyä pelottavassa tilanteessa, kuten eläinlääkärissä. Pallon koskettaminen on tuttua ja siitä saa namin, vaikka muut asiat ympärillä ovatkin vieraita ja pelottavia.

Tietenkin Urho osaa myös soittaa pianoa ja tietää, että sohvalle ei saa mennä. Se pääsee hyppäämällä pois aitauksestaan, mutta jää sinne  silti tyytyväisenä yöksi ja ihmisten työpäivien ajaksi. Pois se saattaa hypätä, kun huomaa, että ruokaa on tarjolla. Silloinkin possu ohjataan takaisin aitaukseen ja päästetään ovesta sitten, kun se osaa olla nätisti.

Monenlaisia asioita pieni kärsäkäs siis lopulta osaa. Ihmiset oppivat sian kanssa säännöllisyyttä ja kärsivällisyyttä ja pakko on oppia vähän oveluuttakin - muuten ei onnistu.

keskiviikko 27. joulukuuta 2017

Seisova kiima

Vicky-minisika on lähes 11-vuotias tukeva ja hieman arvaamaton vanharouva. Ikääntyminen on viime kuukausina ruvennut näkymään. Rouvan kuulo esimerkiksi on heikentynyt selvästi ja käytös muuttunut rauhallisemmaksi.

Sika on erittäin reviiritietoinen, eikä Vickyn karsinaan ole vierailla mitään asiaa. Kun Vickylle antaa ruokaa, sitä voi rapsuttaa pikaisesti tai taputtaa pyllylle, mutta enempä rouvaa ei ole syytä häiritä. Tämä pikainen hipaisu on kuitenkin tärkeä, sillä sika nauttii kosketuksesta. Asian merkitys on nyt korostunut, kun Danielia ei enää ole.

Emakolla on kolmen viikon välein kiima. Kun Vickyllä on niin sanottu seisova kiima, se on erityisen lempeä ja haluaa rapsuttelua. Tänään Vicky halusi ulos, pysähtyi lumeen vuohilan rappuselle ja jäi siihen pönöttämään kuin maahan juurtunut tatti. Mikään ei tehonnut. Tarjosin sille leipää, mutta possu vain seisoi. Rapsuttelin ja silittelin. Possu nautti siitä, mutta ei liikahtanutkaan. Koska ulkona oli aika kylmä, piti possu saada sisälle.

Vickyn pylly oli ovelle päin ja kärsä avaran maailman suuntaan. Possu piti saada kääntymään, jotta suunta edes olisi oikea. Vickyllä ei ollut aikomustakaan auttaa. Siispä hain harjanvarren jolla ohjasin possun kärsää oikeaan suuntaan. Samalla työnsin kaikin voimin pyllystä. Jos joku olisi nähnyt touhumme, hän olisi varmasti nauranut. Minuakin nauratti.

Lopulta onnistuin kääntämään sian. Työnsin sitä kaikin voimin, jotta sain sen sisälle. Sen karsina on aivan käytävän päässä, jotten lykkäysmatkaa oli melkoisesti. Possu seisoi, eikä liikuttanut jalkojaan lainkaan. Oikeastaan se lähes istui ja nojasi pepullaan kaikin voimin minuun. Nauroin ja juttelin sille, rapsuttelin ja harjasin sitä lattiaharjalla. Kaikesta se tykkäsi. Sitten tuuppasin sitä taas vähän eteenpäin.

Kun possu oli karsinassa, olin aivan hikinen. Jatkoin juttelua ja rapsuttelua ja pienensin sen kärsän eteen leipäpaloja. Vähitellen Vicky heräsi transsistaan ja alkoi mutustella leipää. Rapsuttelin sitä vielä tovin ja jätin sen sitten rauhassa syömään.

lauantai 23. joulukuuta 2017

Extraeläimellinen joulu

Joskus tulee nopeasti eteen tilanteita, joissa pitää toimia. Me pääsemme tänä jouluna hoitamaan omien karvakamujemme lisäksi muutamaa muutakin eläintä.

Meillä on sisällä talossa aika paljon porukkaa normaalisti: kissat Dobby ja Mappe, koirat Rauli ja Elvis, marsut Maltti ja Valtti, sekä minisika Urho. Kaikkien kemiat eivät kohtaa, joten kaikki eivät saa olla kaikkien kanssa tekemisissä.

Meille ei oikein mahdu taloon enempää väkeä, mutta nyt kävi niin, että kaksi perhoskoiraa tarvitsi hoitopaikan jouluksi. Siksi piti vähän järjestellä. Rauli lähti tuttuun paikkaan viettämään joulua ja on kuulemma ollut kiltti ja viihtynyt hyvin.

Meille saapui kaksi hauvaa hoitoon. Lisäksi käymme ruokkimassa paria kissaa ja hoitamassa hevosta ja ponia.

Nämä kaverit viihtyvät nojatuolin selkänojan päällä. Siitä on suora näkyvyys ulos.

perjantai 22. joulukuuta 2017

Komplikaatioita

Kaikki ei sitten mennyt niin kuin eräässä ruotsinkielisessä lifestyle-ohjelmassa. Daniel-possu ei nimittäin koskaan herännyt kunnolla nukutuksesta. Sen sijaan se lakkasi hengittämästä.

Sain eläinlääkärin nopeasti kiinni ja hän kehotti minua testaamaan possun kipurefleksiä - Daniel ei reagoinut. Hän kehotti myös hakemaan taskulampun ja osoittamaan sillä possun silmiä - nekään eivät reagoineet. Peli oli menetetty, mitään ei ollut tehtävissä, Daniel oli kuollut. Eläinlääkäri sanoi, että voisi avata possun, jos halutaan selvittää syytä tarkemmin, mutta eipä siihen ole tarvetta. Se ei tilannetta muuttaisi. Pitää vain hyväksyä tapahtunut.

Daniel tuli meille ihan pienenä possuna. Se oli väritykseltään raidallinen, kuten villisian porsaat. Myöhemmin väri muuttui mustaksi. Daniel asui aluksi sisällä ja nukkui kerällä Dobby-kissan kanssa. Se ei oppinut koskaan sisäsiistiksi, vaan kävi pissalla ja kakalla tv-tason takana. Kun Vicky-possu hyväksyi Danielin kaverikseen, Daniel muutti sen kanssa talliin. Sitten ne nukkuivat kerällä kahdestaan. Kesällä Daniel rötkötti auringossa ja loiskutteli mutakylvyssä.


Daniel oli tosi kiltti possu. Se teki herkkupalan toivossa mitä vain ja oli myös tosi älykäs. Se tuli loistavasti toimeen hieman oikukkaan vanharouva Vickyn kanssa.

Kiitos, Daniel, kun olit ilostuttamassa elämäämme! Olisimme mieluusti pitäneet sinut pidempäänkin. Hyvästi.

torstai 21. joulukuuta 2017

Daniel-possun hammaslääkäri

Meillä on kaksi aikuista minisikaa, 10-vuotias emakko Vicky ja leikkokarju Daniel (5). Ne asuvat tallissa yhteisessä karsinassaa. Sen lisäksi meillä on sisällä keskenkasvuinen Urho-possu (8 kk), joka parhaillaan talloo kipeästi varpaitani yrittäessään löytää hyvää nukkuma-asentoa jalkojeni juuressa.

Jokin aikaa sitten huomasin, että Vickyyn oli ilmestynyt haavoja. Todennäköisin syy oli minisika Danielin torahampaat. Ne voivat kasvaessaan aiheuttaa harmia. Possun ei tarvitse edes olla ilkeä. Hampaat työntyvät suusta ulos ja jo pään kääntäminen voi tehdä vahingon. Siispä tilasin eläinlääkärin.

Tänään eläinlääkäri tuli, tai oikeastaan kaksi ja vielä eläinten hoitajakin kaupan päälle. Minisika kun täytyy rauhoittaa toimenpidettä varten, eikä se ole yksinkertaista tai riskitöntä. Sialla on heikko sydän.

Daniel oli ollut aamun paastolla ja nyt se sai ruuan kärsän eteen. Kun Daniel alkoi syödä, tuikkasi eläinlääkäri rauhoitetta ja hetken päästä toisen annoksen. Ensimmäinen ei tehonnut. Kun possu alkoi hoiperrella, seurasi pari tujausta nukutusainetta. Sitten Daniel lopulta nukahti.

Sian nukuttaminen on siksikin haasteellista, että sillä on tukeva rasvakerros. On vaikea arvioida kerroksen paksuus. Jos lääkkeen tuikkaa rasvaan, se ei siitä oikein mene mihinkään, eikä siis tehoa.

Painon arviointi on myös vaikeaa. Annos annettiin ensin noin 60 kg sikaa ajatellen, mutta lihasikojen painon arviointiin tarkoitettu mitta väitti, että Daniel painaisi 120 kg. (Paksukainen!) Eläinlääkäri kuitenkin epäili, että koska minisika on eri mallinen kuin lihasika, ei pelkkä mahan ympäryksen mittaaminen riitä kertomaan totuutta. (Lihasialla on pidemmät jalat ja paksut kinkut, minisika on töppäjalkainen ja kinkut ovat olemattomat.) Voi Danielin paino silti olla 80 tai 90 kiloa.

Danielin hampaat sahattiin vaierilla ja pyöristettiin hevosen sähköraspilla. Yksi hammas oli vääntynyt suuhun sisälle ja kasvoi sinne. Se on aika tavallista possuilla ja voi ruveta haittaamaan syömistä. Sain pari hammasta muistoksi. Toinen oli melkoinen, monta senttiä pitkä.



Samalla oli hyvä tilaisuus leikata Danielin sorkat, vaikka ne eivät juuri olleet kasvaneet. Lopuksi eläinlääkäri kuunteli sydänäänet, hyvät oli!

Nyt Daniel nukkuu. Sen ympärille on kääritty kaksi peittoa ja kaksi kuumavesipulloa. Patteri lämmittää vieressä. Nukutettu kun kylmettyy helposti. Käyn vähän väliä katsomassa, että kaikki on hyvin.




sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Vuohilan joulusiivous

Tänään on ahkeroitu taas hurjasti! Vuohet, possut ja kanat pääsivät kaikki ulkoilemaan samalla, kun niiden koti kuurattiin joulukuntoon.

Pölyt ja hämähäkinseitit saivat kyytiä, kun luuta ja imuri heilui. Kanojen karsinat tyhjennettiin puruista ja possujen pissanurkka turpeesta. Kanat saivat puhtaat purut ja pesiinsä uudet oljet. Possuille lisättiin turvetta ja isot kasat pehmeää, kultaista olkea.

Vuohet saivat myös kestopehkuunsa turve-olkikerroksen. Vuohien karsinasta paljastui jotain inhottavaa: rotankolo. Siispä tarvittiin myös nikkarointia ja ostoslistaan kirjoitettiin "rotanmyrkky".

Lopuksi koko talo koristeltiin joulukoristeilla. Tervetuloa joulu! 😊