tiistai 13. lokakuuta 2015

Meidän Mappe

Reilu vuosi sitten meille muutti kotikissa Mappe. Mappe tuli meille muutaman kuukauden vanhana, se oli varsin innokas ja sosiaalinen tapaus, nättikin. Se oli jo tullessaan isompi kuin vanhempi kissamme Dobby, mutta Dobby nyt onkin melkoinen ruipelo.

Aamuisin Mappe hyppää sänkyyn ja alkaa leivontarituaalinsa. Voisi luulla, että sillä leivontamäärällä meillä syödään joka aamu uunituoretta pullaa. Näin ei kuitenkaan ole. Sen sijaan karvakamun touhujen vuoksi täytyy ihmisten olla varovaisia, mikäli eivät mieli saada pistävää herätystä kissan kynsistä. Leivonnan lomassa Mappe haluaa saada rapsutuksia ja tekee sen selväksi. Se tunkee päätään käden alle ja kiehnää niin, että viimeistään siinä vaiheessa ihmisväki herää. Sille voi hienovaraisesti vihjata lopettamisesta, eli pudottaa sen sängystä alas. Mutta vihjailu on turhaa, sillä saman tien Mappe hyppää takaisin sänkyyn. Ihmisen on järkevintä myöntää tappionsa, eli joko rapsuttaa ja sietää leipomista, tai sitten nousta sängystä ylös. Eikä tämä suinkaan ole ainoa asia, jossa ihminen häviää kissalle.

Meillä on keittiön ovi kiinni, eikä kissoilla ole pääsyä eteiseen. Niin me ainakin yritämme uskotella itsellemme. Kun Mappe tuli meille, ei mennyt kauaakaan, kun se oppi avaamaan keittiön oven. Se hyppäsi pöydälle ja siitä painollaan painoi keittiön ovenkahvaa. Sitten se hyppäsi lattialle ja painautui ovea vasten niin, että ovi työntyi auki. Ja näin oli sekä kissat että koirat päästetty temmeltämään eteiseen. Helppoa, kun sen osaa.

Olemme yrittäneet keksiä erilaisia konsteja oven telkeämiseksi siten, että Mappe ei saa ovea auki. Ensimmäisenä yritimme siirtää jonkun painavan esineen oven eteen aina, kun lähdimme kotoa. Useasti oven telkeäminen unohtui ja kotiin tullessa ovi oli taas selällään.

Seuraavaksi nostimme ovenkahvan pystyasentoon. Siinä ei kauaa tarvinnut itsetyytyväisyydessä kieriskellä, kun Mappe oppi avaamaan senkin. Mutta puolustukseksi sanottakoon, että pysyi se ovi nyt ainakin muutaman päivän kiinni.

Sitten kokeilimme laittaa haan oven ulkopuolelle. Periaatteessahan se oli toimiva ratkaisu, mutta haka unohtui usein lukita. Sitä ei myöskään voinut käyttää silloin, kun joku oli sisällä. Näin ollen esimerkiksi aamulla herätessä ovi oli aina auki.

Nyt on menossa seuraava kikka. Ostimme (kolme kertaa perusovenkahvaa kalliimman) uuden ovenkahvan. Se on nuppi, jota pitää pyörittää, jotta sen saa auki. Kahva on ollut nyt pari päivää paikoillaan ja ovi on pysynyt kiinni. Ehkä tämä toimii, mutta varmuuden vuoksi voi jo kehitellä mielessään seuraavia suunnitelmia. Pitäisiköhän oveen asentaa digitaalinen lukko, joka avautuu vain oikean numerokoodin näppäilemällä? Luultavasti Mappe oppisi pian painelemaan tassullaan tuon koodin...

Meillä on siis erittäin älykäs ja sinnikäs kissa.