keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Muuttumisleikissä Rauli

Cockerspanielimme Raulin turkki on viimeksi leikattu yli puoli vuotta sitten, kun karvakamu tuli meille asumiskokeiluun. Paksu turkki on talvella varmasti lämmittänyt, mutta ei ollenkaan sovellu kesällä meille. Meillä on mutaa, heinää ja kaikkea muuta sellaista turkkiin tarttuvaa yllin kyllin. Viimeiset viikot Rauli onkin tullut sisälle turkki yltä päältä heinillä kuorrutettuna. Oli aika viedä Rauli parturiin. Tavoitteena oli, että ukkeli leikataan lähes kaljuksi. Kyllä se turkki sieltä sitten takaisin kasvaa.

Operaatioon meni jälleen tovi jos toinenkin. Luottoparturi teki Raulin kesälookin. Ukkeli oli nauttinut erityisesti korvien ja tassujen parturoinnista. Ja muutos on melkoinen.


Ennen:


Jälkeen:

 
 
Kalju Rauli on muuten ihan vastustamaton! Sen lähes karvatonta nahkaa on ihan älyttömän ihana silitellä ja kaljuna se on myös hellyyttävä. Se täytyy ottaa sohvalle kainaloon halittavaksi. 



sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Tappolistalla talitintti

Kevät kukoistaa ja pikkulinnut laulavat. Tosin eräs talitintti ei enää laula. Se kun oli erehdyksessä eksynyt kissojen ulkotarhaan, joutunut kissojen (Dobby ja Sirius Musta) kynsiin ja tämän jälkeen kuljetettu olohuoneeseen. Lintuparka.



Talitintti ja Sirius Musta

P.S. Tämä oli muuten Tuomirannan farmin 100. blogiteksti.

torstai 24. huhtikuuta 2014

Kesäelämää?

Meillä on nyt ollut kahdesta eri paikasta kesäpossuja. Molemmat possunkasvattajat ovat lopettaneet toimintansa. Possujen kesätarha alkaa myös olla siinä kunnossa, että se vaatii välivuoden hyvin pian. Possujen teurastus onnistuisi kyllä yhä kotona, mutta sitten riiputus ja paloittelukin vaatisi uudelleen organisointia. Nämä selitykset ovat johtamassa siihen, että meille ei tule tänä vuonna kesäpossuja.

On kuitenkin mietinnässä, että josko jotakin kesäeläimiä kuitenkin tulisi. Possujen tarha saisi olla kesannolla, mutta onhan tässä tontilla muutenkin tilaa. Meillä on possujen lisäksi ollut aiemmin kalkkunoita parina kesänä ja sitten ankkoja.

Tulisiko meille ehkä kaksi tai kolme hanhea kesäksi? Teinkin eilen yhdestä paikasta jo alustavia tiedusteluja, että olisiko kyseisiä lintuja mahdollisuus saada. Kuulin, että hanhet ovat hyvin persoonallisia eläimiä ja leimautuvat voimakkaasti ihmiseen. Ne tarvitsevat kunnollisen, suuren laitumen, sillä ne käyttävät ravinnokseen runsaasti ruohoa.

En kuitenkaan saanut alustavissa tiedusteluissa varmuutta asiaan. Nimittäin nämä meille mahdollisesti paistihanhiksi tulevat linnut ovat tällä hetkellä munina hautomakoneessa. On vielä epävarmaa kuinka paljon poikasia kuoriutuu ja liikeneekö niistä paria hannuhanhea tai akkagepnekaiselaista meille. Esimerkiksi sähkökatko voi tehdä projektille hallaa. Sähkön puute pysäyttää hautomakoneen toiminnan. Se puolestaan johtaa kuulemma nopeasti siihen, että ilmanlaatu hautomakoneessa heikkenee ja sikiöt munien sisällä voivat vaurioitua. Mutta odotellaan. Muutaman viikon päästä olemme ehkä tässäkin asiassa viisaampia.

Lisäksi eilen kyselin yhdestä paikasta araucanoja. Ne ovat veikeitä kotkottajia, jotka munivat sinisiä munia. Meillä on aiemmin ollut vihreitä munia munivia risteytyskanoja, mutta niistä kaikista on aika jo jättänyt. Eri sävyiset ruskeat ja valkoisetkin munat ovat tosi jees, mutta kyllä niitä värikkäitä munia kaipaa.

Araucanoistakaan en saanut vielä varmuutta. Kuulemma kymmenkunta tipua olisi tällä hetkellä ja niistä olisi tarkoitus itselle jättää osa. Tiput eivät kuitenkaan ole vielä sen ikäisiä, että niistä olisi sukupuolet tunnistettavissa. Jos hyvin käy, tipuissa on runsaasti kanoja ja niistä liikenisi meillekin pari. Mutta tässäkin asiassa olemme ehkä muutaman viikon kuluttua viisaampia.

Ehkä meillä siis on vielä kesällä elämää ja kesäeläimiä.

maanantai 14. huhtikuuta 2014

Kevättä

Linnut sirkuttavat ihan mahdottomasti ulkona ja ilmakin on ollut upea.

Vuohet ovat nauttineet kevätauringosta ulkona. Tosin niiden mielestä jälleen ruoho oli vihreämpää aidan toisella puolella. Eikä aikaakaan, kun oma tarha oli rikottu ja sitä oltiin porukalla kasvimaalla syömässä viime syksyltä maahan jääneitä herkkuja.

Possut ulkoilivat pihalla, kun siivosin vuohilaa tässä joku päivä. Nekin löysivät maasta jos jonkinlaista syötävää. Danielia ei meinannut saada sisälle ollenkaan, vaikka ilma oli pienelle possulle vähän liian viileä.

Elvikselläkin oli kevättä rinnassa ja se teki kevään ensimmäisen karkureissun. Sitäkin sai huudella kurkku suorana kotiin. Herra vain mennä paineli eteenpäin, sillä maailma oli täynnä ihania tuoksuja. Lopulta se kuitenkin kääntyi kotia kohti iloisena ja innokkaana.

Kissat ovat nauttineet ulkotarhassa auringosta ja mutustelleet heinänkorsia, jotka törröttävät maasta esiin.

Kanojen munatuotanto on räjähtänyt valtavaksi ja meillä on joka paikka täynnä munia. Eräskin kyläilijä lähti meiltä 30 kananmunaa rikkaampana. No, ei parane valittaa. Joskus sitä on joutunut niitä munia kaupastakin hankkimaan. Ja ehkä joskus saan aikaiseksi hommata niitä araucanojakin, niin saadaan taas sinisiä tai vihreitä munia. Niitä on jo vähän ikävä.

Se on kevät nyt! :)