maanantai 26. toukokuuta 2014

Jojon pissavaivat

Tuossa yhdessä kommentissa kerroinkin, että eläinlääkäri kävi meillä viime viikolla. Hän tuli rokottamaan minipossut sikaruusua vastaan. Se ei sitten sujunut ihan suunnitelmien mukaan, sillä Vicky ei tykännyt niskaan tuikattavasta piikistä ollenkaan. Se hyökkäsi eläinlääkärin päälle ja rokoteannos jäi vain puolikkaaksi.

Vickyn rokottaminen on aina sujunut vanhalla kaavalla: Ruokaa naaman eteen ja piikki niskaan. Siksi meillä ei ollut varasuunnitelmaa. Ei ollut levyä, jonka avulla sian olisi voinut pakottaa seinää vasten ja tuikata lääkkeen siinä. Kun on sujunut hyvin, niin en ole nähnyt syytä tarpeettomasti kiusata pikku possua. No, näin tällä kertaa.

Danielin rokottaminen sen sijaan sujui hyvin. Eläinlääkäri rapsutteli sitä, kun se mutusti ruoka-annostaan ja pisti piikin niskaan. Possu jatkoi syömistä ja homma oli sillä selvä.

Toinen syy, miksi kutsuin eläinlääkärin kylään, oli se, että halusin eläinlääkärin katsovan Jojoa. Jojo on viime aikoina ruvennut juomaan tosi paljon vettä ja sitten pissannut isoja lammikoita lattialle. Epäilimme, että olisiko kyseessä pissatulehdus. Toinen vaihtoehto on se, että vanhan rouvan munuaiset ovat pettämässä. Se kun syö krooniseen bronkiittiin (eli jatkuvaan keuhkoputkentulehdukseen) päivittäin kortisonia. Se voi haitata munuaisten toimintaa, niin on eläinlääkäri varoitellut.

Ennen eläinlääkärin vierailua vähensimme Jojolta kuivaruuan määrää, jottei janottaisi niin paljoa. Pienensimme myös kortisonin määrää. Bronkiitti kun oireilee yskänä, eikä yskää nyt ole ollut. Se auttoi ja juominen on vähentynyt.

Eläinlääkäri kuunteli Jojon keuhkoja ja sydäntä. Hän sanoi, että sydämessä kuuluu sivuääni. Se on kuulunut hiljaa ennenkin, mutta nyt ääni on voimistunut. Lisäksi Jojolla on muutamia patteja, ehkä rasvapatteja, ehkä jotain muuta. Vanhuuspatteja? ;) Kummallekaan asialle ei kuitenkaan nyt tehdä mitään, onhan rouvalla ikää jo 13 ja puoli vuotta.

Sen sijaan eläinlääkäri kehui Jojon turkkia oikein hyväkuntoiseksi, samoin lihaksistoa. Hän myös sanoi, että Jojon henkinen puoli on erittäin vireä. Totta kaikki. Ikäisekseen ja lääkityksen huomioon ottaen mamma on aika loistokunnossa. Jojon lihaksiston ja henkisen hyvinvoinnin selittää sen oma toiminta pihalla. Se kun juoksentelee projekteissaan milloin syömässä vuohen kakkaa milloin tonkimassa jotakin muuta ei-niin-luvallista. Eläinlääkärin mielestä Jojo elää juuri sellaista elämää kuin koiran kuuluukin.

Sitten otettiin verikokeita. Siitä Jojo ei pitänyt yhtään. Se pyristeli vastaan ja kitisi. Verta saatiin kuitenkin otettua. Ja Jojo sai lohdutukseksi kuivattua lihaa.

Tämän jälkeen oli pissanäytteen aika mahdollisen tulehduksen poissulkemiseksi. Eläinlääkärin ohjeen mukaan vein Jojon ulos ja otin saunakauhan mukaan. Kun Jojo kyykistyi pissalle, pistin äkkiä saunakauhan pyllyn alle. Hih! Siitä otettiin pikanäyte, joka osoitti, ettei pissatulehduksesta ole kyse. Siitä näki myös osviittaa muista elintoiminnoista; hyvältä näytti.

Verikokeen tulokset tulivat parissa päivässä sähköpostiini ja eläinlääkäri soitti vielä perässä ja kertoi mitä kokeista selvisi: Eipä mitään, mitä en olisi aiemmin jo tiennyt. Jojon maksa-arvot ovat koholla, ja sen selittää kortisonilääkitys. Kaikki muut arvot, ne munuaisarvot mukaan lukien, olivat ensiluokkaisia. :)

Eläinlääkäri kehotti kokeilemaan edelleen kortisonin vähentämistä. Hän sanoi, että ensin pitäisi jättää kokonaan kortisoni pois joka toinen päivä, ja jos siitä ei tule oireita, niin kokeilla koko lääkityksen hyllyttämistä. Tämä pitää kuitenkin tehdä hitaasti. Kortisoni ylläpitää monia elintoimintoja ja kun Jojon kroppa on tottunut ulkopuoliseen kortisoniin, sitä ei saa lopettaa yhtäkkiä. Lisäksi hän sanoi, ettei mitään suolaista saa koiralle enää antaa, leipäpalasta tms.

Lisäksi pissaaminen sisälle liittyy jännittäviin tilanteisiin, ruoka-aikaan ja sen sellaisiin. Niinpä nykyinen toimintasuunnitelmamme on se, että aina kun tulemme kotiin, on ensimmäinen asia Jojon pissattaminen. Ennen ruokaa on hyvä käydä pissalla ja heti ruuan jälkeen. Jos tapahtuu muuta jännää, Jojo menee nopeasti ulos pissalle. Se on pienenä päästellyt ilopisuja ja jännityspisuja. Taitaa olla nämä tavat vanhemmiten palanneet. Lattia on näillä järjestelyillä pysynyt kuivana.

Näyttää siis siltä, että Jojolla on kaikki aika hyvin. Se on hieno juttu. :)

maanantai 19. toukokuuta 2014

On eläinlääkäreitä ja on Eläinlääkäreitä

Kun Sirius Musta sairastui, oli viikonloppu, tietenkin. Pelästyin, että kissa tukehtuu, kun röhisee niin kovasti. Mittasin lämmön, kuumetta ei ollut. Ei auttanut kuin lähteä päivystävän eläinlääkärin luo pieneläinklinikalle. Se oli aivan turha käynti. Olin kyllä kuullut kyseisestä eläinlääkäristä, että hän ei arvosta kissoja hiukkaakaan, mutta nyt saimme kokea sen käytännössä.

Eläinlääkäri väheksyi kissan vaivoja ja tutki sitä noin minuutin. Hän mittasi lämmön, ei kuumetta. Hän kuunteli stetoskoopilla keuhkot, ei rahinaa. Sitten hän totesi, että ei löydy vikaa, ei voi hoitaa. Käski seuraavalla viikolla ottaa yhteyttä johonkin eläinlääkäriklinikkaan, jos vaivaa vielä on. Sitten hän kirjoitti 90 euron laskun.

Tuon eläinlääkärin palveluja en aio enää käyttää, ellei ole aivan pakko.

Seuraavalla viikolla asioimme lähikaupungin eläinlääkäriasemalla. Siellä palvelu oli hyvää ja saimme myös hyviä ohjeita. Kävimme eläinlääkärin luona kolme kertaa. Nenää tutkittiin, epäiltiin vierasesinettä, kuten heinänkortta, mutta sitä ei näkynyt. Sirius Musta sai pistoksena ensin kortisonia ja sitten antibioottia. Vaiva ei kuitenkaan helpottanut ja eläinlääkäri kehotti lähtemään suurempaan kaupunkiin, jossa nenä voitaisiin kunnolla tähystää. Sinne sitten mentiin, vaikka matkaa kertyi toistasataa kilometriä.

Sirius Mustan nenänielu tähystettiin ja sieltä löytyi massaa, joka tukki molemmat sieraimet. Siinä oli siis syy vaivoihin. Eläinlääkäri ehdotti, että päästä otetaan vielä tietokonetomografiakuvat, jotta saadaan tietää onko massa vain sierainten kohdalla, vai onko vaivaa muuallakin. Jos kasvain olisi polyyppi ja pienikokoinen, se voitaisiin leikata ja Sirius Mustan oloa helpottaa. Näin tehtiin. Samalla Sirius Mustasta otettiin verikokeet.

Kissat eivät yleensä syö, jos niiden nenä on tukossa. Ne kun eivät silloin haista mitään, niin ei tee mieli ruokaa. Siksi Sirius Mustaa oli pakkoruokittu jo jonkin aikaa. Kissa kun ei saa paastota, se kuivuu nopeasti. Eläintenhoitaja kertoi, että kissalle olisi mahdollista laittaa ruokintaletku. Sen kautta ruiskulla saisi ruokaa menemään mukavasti, eläintä kiusaamatta. Lisäksi kissa saisi syödä suun kautta niin paljon, kuin haluaisi. Siispä Sirius Mustalle laitettiin sellainenkin ja otettiin vielä röntgenkuvat, joilla varmistettiin, että letku on oikeassa paikassa. Ja hyvä ratkaisu se olikin. Oli kiva, kun viimeisinä päivinä ei tarvinnut kiusata sairasta kissaa, vaan rapsutellessa ohimennen se tuli ruokittua.

Ruokailuhetki rapsutusten kera
Kun kotiuduimme eläinlääkärireissulta, oli mukana kaksisivuiset ohjeet hoidon jatkolle ja ohjeiden lopussa toivotettiin kiltille Sirius Mustalle pikaista paranemista. Mukaan lähtivät myös hoitajan terveiset, että milloin vain saa soittaa, jos tulee jotain kysyttävää. Seuraavana aamuna eläinlääkäriasemalta soitettiin ja kyseltiin, että miten yö oli mennyt ja millainen on Sirius Mustan vointi. Ja kun eläinlääkäri soitti ja kertoi huonot uutiset, hän myös kertoi, ettei kissan lopettamista varten tarvitse erikseen varata aikaa. Riittää kun soittaa, että olemme tulossa.

Summa summarum. Sirius Musta sai hoitoa parilla eri eläinlääkäriasemalla. Hoito oli hyvää ja kissan terveydestä oltiin kiinnostuneita. Suuremman kaupungin eläinlääkärissä Sirius mustalle tehtiin monta asiaa, mutta kissa oli autuaan tietämätön siitä, sillä se nukkui. Kalliiksihan se kaikki tuli. Mutta toisaalta maksoin 9kymppiä siitä, että eläinlääkäri ei tehnyt juuri mitään. Hän ei ollut kissasta kiinnostunut, kyseenalaisti vain kissanomistajan huolen. Sellainen vasta kallista on. 

Eläinlääkäreitäkin on siis moneen junaan (ja osa jää asemalle).

lauantai 17. toukokuuta 2014

Muistoissamme Sirius Musta

Niin se vaan on, että aina kaikki ei mene toivotulla tavalla. Pari viikkoa sitten Sirius Musta (kissa) sairastui. Se alkoi röhistä äänekkäästi. Sen kanssa käytiin useaan otteeseen eläinlääkärissä ja todettiin, että syystä tai toisesta nenän limakalvot ovat aivan tukossa. Kissa hengittää vain suun kautta. Asiaa tutkittiin vielä lisää ja lopulta torstaina saimme tulokset.

Sirius Mustalla oli aggressiivinen sierainkasvain, joka oli jo levinnyt aivoihin asti. Mitään ei ollut tehtävissä.

Sirius Musta oli erikoinen kissa, ei ollenkaan kissamainen. Se oli todella ihmisläheinen ja kiipesi aina vieraiden kaulalle jo heti, kun nämä tulivat ovesta. Tämä piirre ei poistunut Sirius Mustalta edes viimeisinä päivinä, kun se oli kipeä.


Sirius Musta torstaina
Kaivoimme Sirius Mustalle haudan ja sinne pudotettiin valkovuokkoja, jotka ovat täydessä kukassa nyt. Mukaan meni myös kimppu vaaleanpunaisia ruusuja. Leikkokukkien tuhoaminen kun on aina ollut kissojemme lempipuuhaa. Hauta sijaitsee kissojen ulkotarhan vieressä. Keittiön ikkunasta näkee Sirius Mustan viimeisen leposijan ja ehkä Sirius Mustakin voi sieltä katsella, kun Dobby-kissa temmeltää ulkona.

Hyvästi, Sirius Musta (kesäkuu 2006 - 16.5.2014).

sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Pöpökammo

Pääsiäisen aikaan vatsatautiepidemia pyyhkäisi koko tämän talouden ihmisjäsenistön läpi. Tauti oli raju eikä ottanut talttuakseen. Piti oikein lääkärissäkin käydä ja näytteitä antaa. Hevoskuuri tuli lääkkeitä, mutta eipä niistäkään oikein iloa ollut.

Lääkäri kyseli kaikki ulkomaanmatkat, epämääräiset ravintolat ja muut, mistä tauti olisi voinut saada alkunsa. Mitään sellaisia ei ollut. Sitten hän sanoi, että pääsiäisen aikaan on varmasti tullut syötyä paljon kananmunia. Voihan tämä esimerkiksi olla joku lievä salmonellatapaus.

Apua! Jos se olisi salmonella ja kananmunista saatu, niin jäljet olisivat hyvin lyhyet. Omasta kotikanalasta ja omista kanoista sitä pöpöä saisi etsiä. Välittömästi tuon jälkeen otin näytteet kanalasta salmonellan tutkimista varten ja vein ne laboratorioon.

Salmonellanäyte on meillä aina otettu tossunäytteenä. Olen ostanut apteekista putkisukkaa. Se on venyvää harsoa, joka on ikään kuin putken muodossa. Putkiharso vedetään kumisaappaan päälle samaan tapaan, kuin sukkaa pukisi. Sitten saappaiden kanssa tallustellaan kanalassa kanankakkojen päällä. Näyte tarttuu harsoon, joka sitten viedään laboratorioon tutkittavaksi.

Ihmislääkäriltä tuli ensin tieto. Näytteistä ei oltu löydetty salmonellaa, eikä muitakaan tavallisimpia bakteereja. Ehkä kyseessä oli kuitenkin virus. Muutaman päivää myöhemmin tuli myös laboratorion vastaus: Näytteessä ei ollut salmonellaa. :)

Huhhuh. Nyt voi taas hyvillä mielin popsia puhtaita kananmunia. Ja niitä on tähän aikaan vuodesta paljon!