tiistai 26. maaliskuuta 2013

Tyhmä, kylmä ja PITKÄ talvi

Olen odotellut, että koska se kevät kunnolla alkaa ja tulee lämmin. Saisi vihdoinkin tehdä kaikkkia eläimiin liittyviä juttuja, joita ei ole talvella mahdollista / järkevää tehdä. Mutta Suomen talvi on pitkä, kylmä, pimeä ja tyhmä, eikä tunnu tänä vuonna ollenkaan loppuvan. Ärsyttävää.

Vuohien kestopehku alkaa olla aikamoinen. Sehän siis tyhjennetään kerran vuodessa, keväällä. Tämän jälkeen lopun vuotta pehkua vain lisätään, jotta sen pinta on kuiva ja vuohien on siinä mukava olla. Pehku myös lämmittää eläimiä talvella. Nyt pehkupatja on niin paksu, että meikäläisen pituisen ihmisen pää hipoo vuohien karsinassa ollessa kattoa.

Kanat ovat mukavia, mutta hirmuisen pölyisiä elämiä. Pitkinä, kylminä talvikuukausina ei oikein vuohilan pölyllekään ole voinut tehdä mitään. Nimittäin, kun sitä siivoaa, on pölypilvi niin sankka, että eläinten on parempi olla ulkona. Eikä eläimiä noin vain laiteta talvella ulos. Pakkanen on pienille, viluisille possuille huono juttu. Kanat puolestaan eivät suostu menemään lumihankeen, eivätkä vuohetkaan fanita isoja kinoksia.

Tänään sitten kuitenkin kyllästyin odottamiseen ja vuohilan suurimmat pölyt ja hämähäkinseitit saivat kyytiä. Possut ulkoilivat vain ihan välttämättömän ajan, sillä ilma on niille vielä ihan liian kylmä. Olisin kovasti toivonut, että olisin voinut pistää kaikki eläimet kunnolla ulos ja puhaltaa kaikki huushollin pölyt paineilmalla pois. Mutta ehkä sitten kesemmällä.

Kyllä pintapuolinenkin pölytys silti muutti vuohilan fiksumman näköiseksi. Meillä on muutama roikkuvaksi koristeeksi tarkoitettu pääsiäismuna sekä kukko, jotka ehkä käyn vielä ripustamassa kanojen karsinoiden ulkopuolelle. Meillä ne tosin eivät ole pääsiäiskoristeita, vaan saavat jäädä pidemmäksi ajaksi. Meillä kun munat ja kukot ovat ympärivuotisia juttuja.

Niin, älkääkä turhaan surko sitä, että nyt meni siivouksen myötä hämähäkkien elämäntyö hukkaan. (Koska tiedän, että juuri sitä varmasti suritte.) Meillä kun on vuohilassakin, lähinnä possujen vuoksi, talvellakin mukavan lämmin. Niinpä myös hämähäkkiarmeija pakeni toisiin piilohin, kun heiluin luudan kanssa ja putsasin verkkoja pois. Eipä siis mene kuin muutama päivä, niin upeat verkkokorakennelmat ovat entisellään... jippii.

keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Pikku-Jussin paksut päivät

Belgianjättikani Pikku-Jussi lähti lepokotiin viettämään talvea viime lokakuussa. Ja melkoinen viiden tähden hotelli se paikka onkin, jossa Pikku-Jussi aikaansa kuluttaa.

Pikku-Jussille tarjoillaan normaalien heinien ja kuivamuonan lisäksi joka päivä porkkanoita. Sen turkkia harjataan usein. Pikku-Jussi kääntää kylkeä aina sen mukaan, mistä se toivoo itseään harjattavan. Sitten, kun hemmottelu kyllästyttää, se poistuu paikalta.

Eilen Pikku-Jussi oli ollut suihkussa pesulla. Ja tämän jälkeen sitä oli kuivattu hiustenkuivaajalla. Kania ei kuitenkaan haluttu rasittaa liikaa kerralla, joten kuivaus oli tapahtunut useampaan otteeseen. Pikku-Jussi itse oli suhtautunut tilanteeseen rauhalliseen tapaansa.

Belgianjätithän ovat nimensä mukaisesti jättirotu. Rotumääritelmän mukaan niiden pitäisi painaa yli seitsemän kiloa. Pikku-Jussi ei välttämättä ole ihan puhdasrotuinen, vaan joku sen etäinen sukulainen on saattanut olla jotain pienempää rotua. Siksi se ei ehkä ole niin massiivinen, kuin belgianjätit yleensä. Tai ainakaan se ei ennen ollut...

Löhöloma lepokodissa on tehnyt tehtävänsä. Eilisen suihkupäivän lisäksi Pikku-Jussi oli ollut myös puntarissa. Elopainoa jätkälle oli kertynyt kymmenen kiloa. Meillä kania ei ole punnittu, mutta luulen, että talviherkuttelu on ainakin osasyy nykyisiin kiloihin.

Pikku-Jussi varmaan toivoo, ettei talvi lopu ikinä. Kesän tullen kun kanin pitäisi muuttaa täysihoitolasta takaisin meille, tänne yhden tähden hostel-majoitukseen.

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Hautajaiset

Yksi meidän kanoistamme, ruskea tehomunija (eli hy-line brown) Hintriikka on jo vähän aikaa ollut hiukan nuopean oloinen. Se kökötteli yksiksensä lattialla, eikä ruoka maistunut, vaikka sitä sille nokan eteen tarjottiin. Eilen illalla Hintriikka makasi kyljellään lattialla puruissa. Se oli elossa, mutta huonossa kunnossa. Silloin päätettiin, että nyt päättyy Hintriikan maallinen vaellus, sen ei tarvitse enää olla kipeä, eikä kärsiä.

Hintriikka ei toki ollut mikään nuori kana enää. Se tuli meille aikuisena ja oli hyvä munimaan. Hintriikan erikoisuus oli siinä, että se oli tavattoman utelias ja poikkeuksellisen kesy. Kun kanat olivat kesällä vapaana pihalla, muu joukko seurasi kukkoa minne tämä menikään. Hintriikka sen sijaan seurasi ihmisiä, tuli nokkimaan saappaita ja seurasi perässä terassille asti. Sisällekin se olisi varmasti tullut, jos se olisi kutsuttu.

Hintriikka oli saanut nimensä Reino Helismaan sanoittaman ja Tapio Rautavaaran esittämän surumarssin mukaan. Se sopii tähän tilanteeseen hyvin. Siispä kuunnellaan kappale Hintriikka-kanan muistolle.


lauantai 2. maaliskuuta 2013

Hyvää yksivuotissynttäriä Danielille!

Tänään on juhlittu perheen nuorimmaisen, mikropossu Danielin, syntymäpäivää. Nuori herran on ihmetellyt sikamaista maailmanmenoa yhden vuoden ajan. Juhlatarjoiluista on nauttinut myös elämänkumppani, minisika Vicky.

Kumpikin possu oli kutsuttu sisälle keittiöön syömään synttärileivosta. Vicky ei kuitenkaan ollut halukas astumaan tuuleen ja lumituiskuun, vaan jäi omaan karsinaansa. Sille tarjottiin synttärileivos sitten omaan karsinaan.

Daniel uskaltautui ulos. Olisin kantanut sen sisälle, mutta tämä ei sopinut nuorelle herralle. Se halusi kävellä itse. Kylmä tuuli puhalsi ja lunta tuiskasi. Pikkupossu ei seurannut koko matkaa lumeen tehtyä polkua, vaan eksyi välillä syvempään lumeen. Niinpä sisälle tullessa Daniel oli hyvin kylmissään. Käärin sen ensin muumipyyhekeen sisään syliin lämmittelemään.

 Sen jälkeen Daniel, 1v, nautti synttärileivostaan juhlan kunniaksi Arabian lautaselta:


Daniel ja leivos

Leivos maistuu ja kärsä on kermavaahdossa. Ensimmäisen maistelun jälkeen Daniel nappasi leivoksen mukaansa ja levitteli murusia pitkin keittiön lattiaa


Sitten tyhmä leivos pyöri piirongin alle..

Maaliskuussa myös muutamalla muulla karvakorvalla on syntymäpäivä. 19.3. Soma-kuttu täyttää kahdeksan vuotta. Kaksi päivää myöhemmin, 21.3., velipoika Onni-pukki täyttää myös kahdeksan vuotta. Minisika Wild Vicky viettää kuusivuotissynttäreitään 26. maaliskuuta.