keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Kissoille oma huone

Eräänä aamuna sain yhtäkkiä loistavan idean. (Eihän mulla tietenkään muita olekaan.) Kissoille voisi rakentaa oman huoneen! Meillä on vanha vaatehuone, joka on aina toimittanut vain romuvaraston virkaa. Sen voisi tyhjentää ja tehdä siitä kissoille oman kämpän.

Tuumasta toimeen. Romuvarasto oli äkkiä tyhjennetty, meillä kun oli puolityhjä varasto, jonne säilömisen saattoi keskittää. Tyhjentyneeseen huoneeseen ei tarvinnut uusia tapetteja, kissat niitä tuskin olisivat edes arvostaneet. Seinät ovat karut, mutta edelleen, ei haittaa.

Vanha käytävämatto leikattiin kappaleiksi ja siitä tuli kissojen huoneen lattiamatto. Matto oli sellaista materiaalia, että kissat tykkäävät siihen muutenkin kynsiään teroittaa. Ja sen kyllä huomasi: matto oli melko kärsinyt, raukkaparka. Kissojen kattoon asti ulottuva raapimispuu siirrettiin uuden kissojen huoneen nurkkaan ja ruuvattiin kiinni sekä seinään että kattoon. Myös hiekkalaatikko muutti huoneeseen. Kattoon asennettiin uusi lamppu, joka toimii liikkeentunnistimella. Kun kissat menevät huoneeseensa, valo syttyy. Se palaa viisi minuuttia, jonka jälkeen se sammuu, jos kissat eivät liiku. Ja koko komeuden kruunasi huushollin oveen asennettu kissanluukku. Nyt pojilla on vapaa kulku omaan rauhaan ja takaisin juuri silloin, kun huvittaa. Vaatehuoneen ovessa on aina ollut ikivanha juliste, jossa keikaroi piirroskissa Karvinen. Myös se sopi uuden huoneen tyyliin kuin nakutettu.

Nyt kissoilla on muutama neliö ihan ikiomaan käyttöön. Eikä meillä enää vie iso raapimispuu tai hiekkalaatikko huonetilaa. Ja kissatkin tykkäävät.

Dobby tiirailee maailmaa uuden huoneensa korkeuksista.

maanantai 16. helmikuuta 2015

Rokkikukko on palannut!

Meillä oli muinoin Plymouth rock -rotuinen kukko, eli Rokkikukko. Se ei valitettavasti elänyt kovin kauaa, vaan löytyi eräänä päivänä kuolleena kanalasta. Mutta nyt Rokkikukko on palannut!

Mistään zombi- tai Stephen Kingin Uinu, uinu lemmikkini -ilmiöstä ei suinkaan ole kyse. Vaan kyse on siitä, että meidän kanalaan on muuttanut uusi kukko.

Kukko löytyi internetin ihmeellisestä maailmasta ja se haettiin meille pienen ajelumatkan päästä. Kukkoja olisi ollut kaupan enemmänkin, ja myyjä valitteli, ettei kukkoja ollut kukaan muu kysellyt. Nämä kukot olivat siitosmunista hautomakoneessa haudottuja ja nyt viiden kuukauden vanhoja. Vähän olivat jo matsia keskenään ottaneet ja kevään edetessä kahakointi luultavasti tulisi lisääntymään. Siksi kukkopoikia piti vähentää.

Meille pakattiin mukaan parven komein kukko, hinta 15 euroa ja kaupanpäälliseksi saimme vielä parikymmentä viiriäisen munaakin. Ja kun Plymouth rock -kukko vain niin helposti vääntyy Rokkikukoksi, niin olkoon tämä meidän kukko sitten edeltäjänsä kaima.

Kun herra oli matkustanut turvallisesti Ikean pahvilaatikossa kotiin, se pomppasi reippaasti ulos laatikosta ja rupesi tutkimaan uutta kotiaan. Kanat suhtautuivat siihen epäluuloisesti ja nuori herra hieman väistikin rouvia. Nuorelle kukolle kun voi käydä köpelösti. Kanat saattavat vaikka tappaa uuden tulijan. Mutta Rokkikukolla on jo sen verran kokoa, että kuolemanvaaraa tuskin on.


Tässä Rokkikukko (kakkonen), joka on juuri pari minuuttia aiemmin hypähtänyt pahvilaatikosta kanalaan.

Eivätkä uudet tulokkaat tähän lopu. Meille tulee tänään kuusi kanaa lisää. Kanakasvattamolta muuttaa meille kolme hy-line valkoista ja kolme hy-line brownia. Eli siis niitä risteytyskanoja, joiden munia voi kaupastakin ostaa. Nämä kanat ovat vielä nuoria ja eivät välttämättä ole vielä aloittaneet munintaa. Mutta koska kyseessä on tehomunijoiksi jalostettu porukka, varmasti pian meillä on kananmunien tuotanto turvattu. Nyt vaan täytyy toivoa, että meillä talvella pesinyt pöpö on kuolla kupsahtanut, eikä verota enää kanaparveamme.

-----
Edit.
Meille muuttaneet kanat ovat saaneet nimet. Nimiä oli keksimässä työryhmä, jonka ikähaarukka vaihteli viidestä ikävuodesta neljäänkymmeneen vuoteen. Ja saanen esitellä uudet kanamme:

Valkoiset kanat ovat nimeltään:
  • Lumikki
  • Rouva Koivu
  • Valkuainen.
Ruskeat kanat ovat nimeltään:
  • Ruskuainen
  • Rouva Heinämäki
  • Rusina.
Sitä, kuka kukin on, ei ole vielä onnistuttu selvittämään.

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Valokuvia

Eräs lähes kaksivuotias neito oli esittänyt toivomuksen, että saisi valokuvia meidän kanoista. Ajattelin sitten tännekin laittaa pari kuvaa eilisestä ulkoilusta.

Kanat tosiaan nauttivat ulkoilusta. Eli eivät todellakaan tykänneet lumesta ja kylmästä.
 
Kanat joutuivat eilen ulos vähäksi aikaa, kun niiden karsina tyhjennettiin pehkusta ja laitettiin uusi kuivike tilalle. Lisäksi kanalassa suoritettiin laajennus. Kanalan väliseinä purettiin ja sulkasakille tuli tuplatila kotkotella ja kuopsutella.

Meillä on siis tällä hetkellä kuusi kanaa viimeaikaisten katojen vuoksi. Kuvassa möllöttävä musta kana on Piparminttu, araucana, joka munii sinisiä munia.


Piparmintun muna
 
Myös vuohet ulkoilivat eilen ja Voitto-Viljami, meillä syntynyt "pikkupoika" suostui pikaisesti poseeraamaan kameralle.


"Kukkuu!"


Kuvia saanut neitokainen oli kuulemma erityisen viehtynyt siihen, kun komea pukkipoika, eli neitokaisen sanoin "puki", oli tuijotellut kuvasta neitoa.





torstai 5. helmikuuta 2015

Lähiruokaa

Nykyäänhän on tosi trendikästä syödä lähiruokaa. Eli sellaisia maataloustuotteita, joita on tuotettu oman kodin lähialueilla. Ajatellaan, että lähiruoka on ympäristöystävällistä, koska sitä ei kuljeteta pitkältä. Ehkä saatetaan myös ajatella lähiruuan olevan eläinystävällistä, erityisesti, jos eläinkunnan tuotteet ostetaan pientilallisilta. Myöskään välikäsiä ei lähiruuassa välttämättä ole, jos ruoka ostetaan suoraan tuottajalta. Esittämiini väittämiin sisältyy moniakin ongelmakohtia, enkä välttämättä automaattisesti allekirjoittaisi niitä. Mutta ei puututa nyt niihin.

Meilläkin päin järjestetään tempauksia ja toripäiviä, joissa saa ostaa lähiruokaa suoraan tuottajalta. Eräs tuttavani oli menossa tällaiseen tapahtumaan ja törmäsin itselleni täysin uuteen termiin. Tuttavani kertoi ostavansa kananmunia, jotka on tuotettu pienryhmäkanalassa. Hän kertoi, että munia on etukäteen tilattu satoja, ellei tuhansia ja pienryhmäkanalasta on luvattu myydä samaisena aamuna kerättyjä munia.

Olen kuullut häkkikanaloista, lattiakanaloista, luomukanaloista ja pienkanaloista.

Häkkikanalat kiellettiin EU:n alueella vuonna 2012. Niiden tilalle tuli virikehäkkejä, joissa on munintapesä, pehkua ja orsi, mutta edelleen erittäin vähän tilaa yhtä kanaa kohti ja käyttäytymisongelmia seuraa. Kanojen käyttäytymisongelmia ovat esimerkiksi kannibalismi.

Lattiakanaloissa on usein tuhansia kanoja. Kanoilla on munintapesiä, pehkua ja orsia. Kana ei kuitenkaan tunnista kuin kolmisenkymmentä kaveriaan, joten nokkimisjärjestys on koko ajan sekaisin ja käyttäytymisongelmia seuraa. Kana viihtyy luonnostaan parvessa, jossa on parikymmentä yksilöä.

Luomukanalat muistuttavat lattiakanaloita, mutta niissä eläintiheys on pienempi, kuusi kanaa neliöllä. Kanoilla on munintapesiä, pehkua, orsia ja kanalassa on myös ikkunoita. Kanoja on muutamia satoja tai korkeintaan muutamia tuhansia. Luomukanaloissa on edellisistä poiketen usein myös kukkoja.

Meillä on pienkanala. Pienkanalassa kanoja on nimensä mukaisesti vain pieni määrä. Niillä on tietenkin munintapesiä, pehku, orsia ja mahdollisuus ulkoiluun. Meillä tiput haudotaan kanan alla ja lapsukaiset saavat kasvaa äitikanan hoivissa. Pienkanalat ovat usein kotitarvekanaloita, eli niissä tuotetaan munia oman perheen tarpeisiin. Pienkanalalla ei Suomessa ole virallista asemaa.

Mutta mikä ihme sitten on pienryhmäkanala? Itse päättelin, että kyseessä voisi olla jokin sellainen, että pienkanaloita on monia lähekkäin. Mutta en ollut törmännyt sellaiseenkaan aiemmin. Lisäksi kyseisessä pienryhmäkanalassa täytyy olla ihan valtava määrä kanoja, kun munia tulee niin paljon. Mikä se sellainen on? Googlehan sen sitten paljasti.

Kyllä taas on ihmistä johdettu harhaan. Pienryhmäkanala tarkoittaa samaa kuin virikehäkkikanala. Nimi on lempeämpi, mutta se ei muuta elinoloja kanoille paremmaksi. Jos puhutaan orsikanalan munista, puhutaan jälleen virikehäkkikanalan munista. Vapaan kanan munia tuotetaan lattiakanaloissa. Onnellisen kanan munat ovat myös lattiakanalan munia. Ihmisiä puijataan myös myymällä esimerkiksi aitoja maalaismunia, jotka nekin juontavat juurensa virikehäkkeihin.

Plääh. Jälleen olen onnellinen, että meillä syödään omien kanojen munia. Eipä tarvitse sietää mainoskikkailuja ja taatusti tietää millaisissa oloissa munat on tuotettu.