Nätti, ku sika pienenä

Kerrassaan typerä sanonta. Ei silti, kyllä sika minustakin on nätti pienenä. Ja suurena. Ja kaikenkokoisena. Sika on minun mielestäni aina erittäin söpö ja kaunis eläin, viisaskin vielä. Tänäänkin ihailun erästä erittäin suloista ja ylipulleaa pikkukinkkua, siis mikropossu Danielia, joka päätti kaataa ruokansa vuohilan lattialle.

Daniel ja ruokakippo

Meillä on niin siistiä, että ruuan voi nauttia vaikka suoraan lattialta. Ainakin tämän possun mielestä.

Kukkuluuruu!

Pöö!

Tällainen iloinen kaveri on vuohilan ovella ensimmäisenä vastassa, kun oven avaa. Voitto-Viljami on hyvin sopeutunut yhteiseloon Soman kanssa. Se on rauhoittunut ja tykkää rapsutuksista. Tosin, kyllä voimaa ja virtaakin riittää. Kun Soma yhtenä päivänä karkasi lypsyn jälkeen ulos, hyppäsi Voitto-Viljami ketterästi karsinan seinämän yli ja seurasi äitiään ulos.

Voitto-Viljami on myös kova kerjäämään leipää. Joutilaille pukeillehan ei saisi leipää tai kauraa juuri antaa, sillä seurauksena voi olla virtsakiviä. Ne ovat vuohelle kuolemaksi, sillä virtsaputki on muodoltaan mutkikas. Siksi meillä on annettu vuohille hyvin rajoitetusti herkkuja, mutta nyt, kun mittarissa alkaa olla 10 vuotta, voi säännöstä kai hieman joustaa.

Vuohipukki Onnin 11. syntymäpäivä olisi ollut kaksi päivää sitten. Muistokynttilä syttyi illansuussa pihalle. Muitakin synttäreitä lähiaikoina on ja on ollut. Kuttumme Soma täytti 11 vuotta 19.3. Minisika Vicky viettää yhdeksättä synttäripäiväänsä lauantaina ja mikropossu Danielillekin tuli täyteen jo neljä vuotta. Ja jos kaikki menee hyvin, meillä voi pian olla uusia pienokaisia. Keltainen kana hautoo kuutta sinistä munaa. :)