tiistai 27. joulukuuta 2016

Järkyttävä tapaus

Tämä tarina on tosi ja kertoja elää...

Sattuipa niin ikävästi, että eräs hyvin tuntemamme kaveri oli kävelyllä ja tipahti suohon. Hän jäi siihen kiinni, eikä päässyt millään ylös.


Pahaksi onneksi karmea hirviö lähestyi suota ja oli hyvin nälkäinen...

Tarinan traagisen lopun voit katsoa oheiselta videolta. Varoitus! Videolla nähtävä materiaali voi järkyttää herkimpiä katsojia... ;)


keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Kanat puoliksi

Kanat pistettiin meillä eilen puoliksi. Onneksi ei sentään tarvinnut jokaista kanaa ruveta halkaisemaan, vaan ainoastaan kanaparvi jaettiin kahtia. Tämä tapahtui siitä syystä, että kesällä meillä kuoriutunut tipu osoittautui kukoksi. Kukot usein tappelevat keskenään ja nyt jo Salmiakki sai väistää, kun isäukko, Rokkikukko, oli liikenteessä.

Salmiakki (edessä) on komea nuori kukko, jolle tulee erilainen harja kuin isälleen Rokkikukolle (taustalla). Lisäksi Salmiakin sulkien seassa on ruosteen väriä.


Kanojen jako kahteen leiriin oli siinäkin mielessä hyvä ratkaisu, että yhdelle kukolle 10 kanaa ei ehkä ole liikaa, mutta vähempikin riittää. Nyt Rokkikukolla on viisi rouvaa ja nuorella Salmiakilla on myös viisi rouvaa.

Kanala piti jakaa kahtia, eli rakentaa väliseinä, joka erottaa porukan. Väliseinä tehtiin verkosta, jotta valo pääsee kulkemaan vapaasti. Alaosa on kuitenkin umpinainen. Tämä on fiksua siksi, että olen ollut todistamassa tilannetta, jossa kukot tappelevat verissä päin verkon läpi. (Ääliöt.) Nytkin kukot näkevät seinän yli toisensa, eli katsotaan pitääkö seinää vielä korottaa. Aika näyttää.


Kanalan keskellä on verkko, joka jakaa tilan kahtia.


maanantai 5. joulukuuta 2016

Nyt se on virallista

Lauantaina, kun menin aamulla eläimiä hoitamaan, kuulin ihan uuden äänen. Käännyin ääntä kohti, vaikka arvasinkin mistä se tulee. Jäin odottamaan, ja pian kuulin sen uudelleen. Nyt näin myös ääntelijän itse teossa.

Salmiakkihan se siellä viritteli äänihuuliaan ja kajautti ilmoille matalan, hieman vielä epävireisen äänen: "Kukkokiekuu!" Tunnistin äänestä heti ensimmäisellä kerralla, että kiekuja ei voi olla Rokkikukko.

Nyt on siis virallista, että meillä on kanalassa kaksi kukkoa. Ihan hirveän yllättävää se ei ollut, sillä Salmiakki on kasvattanut jo pitkään laulusulkia (pitkiä pyrstösulkia). Lisäksi se on isokokoinen, vahvarakenteinen ja sen jalkoihin on kasvamassa kannukset.

Sen jaloissa on muuten eräs toinenkin erikoinen seikka: Sillä on liikavarvas. Luultavasti (toivottavasti) se ei elämää juuri haittaa, mutta kiintoisaa olisi tietää, että miksi. Kenties joko äidin tai isän suvussa on jonkin verran ollut sisäsiittoisuutta? Isä kun on puhdas plymouth rock, äiti puhdas araucana. Tai ainakin niin minulle on kerrottu. Mutta joka tapauksessa kumpikaan ei ole meillä kuoriutunut, ja olen kukon hakenut tuosta 15 km päästä, kanan paljon kauempaa. Keskenään ne eivät siis ole sukua.

Mutta nyt on siis parvessa kaksi kukkoa. Se ei yleensä tiedä hyvää. Aiempien kokemusten perusteella luvassa on verisiä taisteluita ja stressiä siipiveikoille. Siispä ratkaisuja on tehtävä. Syödäänkö meillä jouluna kukkoa viinissä? Vai aletaanko askarrella kanalaan väliseinää, taas kerran? Jep, luultavasti rakennamme seinän ja jaamme parven kahtia. Yhtä kukkoa kohti tulee ihan sopiva määrä kanoja, kun nyt niitä on Rokkikukolla ollut toistakymmentä.

Salmiakista kasvaa muuten komea kukko. Se on kovasti isänsä värinen, mustavalkoinen, käen värinen, mutta nyt sen niskasta kasvaa hienoja, ruosteenpunaisia sulkia mustien sulkien joukkoon. Ehkä joku päivä nappaan kukosta tänne kuvan. :)