Hautajaiset

Yksi meidän kanoistamme, ruskea tehomunija (eli hy-line brown) Hintriikka on jo vähän aikaa ollut hiukan nuopean oloinen. Se kökötteli yksiksensä lattialla, eikä ruoka maistunut, vaikka sitä sille nokan eteen tarjottiin. Eilen illalla Hintriikka makasi kyljellään lattialla puruissa. Se oli elossa, mutta huonossa kunnossa. Silloin päätettiin, että nyt päättyy Hintriikan maallinen vaellus, sen ei tarvitse enää olla kipeä, eikä kärsiä.

Hintriikka ei toki ollut mikään nuori kana enää. Se tuli meille aikuisena ja oli hyvä munimaan. Hintriikan erikoisuus oli siinä, että se oli tavattoman utelias ja poikkeuksellisen kesy. Kun kanat olivat kesällä vapaana pihalla, muu joukko seurasi kukkoa minne tämä menikään. Hintriikka sen sijaan seurasi ihmisiä, tuli nokkimaan saappaita ja seurasi perässä terassille asti. Sisällekin se olisi varmasti tullut, jos se olisi kutsuttu.

Hintriikka oli saanut nimensä Reino Helismaan sanoittaman ja Tapio Rautavaaran esittämän surumarssin mukaan. Se sopii tähän tilanteeseen hyvin. Siispä kuunnellaan kappale Hintriikka-kanan muistolle.