maanantai 19. toukokuuta 2014

On eläinlääkäreitä ja on Eläinlääkäreitä

Kun Sirius Musta sairastui, oli viikonloppu, tietenkin. Pelästyin, että kissa tukehtuu, kun röhisee niin kovasti. Mittasin lämmön, kuumetta ei ollut. Ei auttanut kuin lähteä päivystävän eläinlääkärin luo pieneläinklinikalle. Se oli aivan turha käynti. Olin kyllä kuullut kyseisestä eläinlääkäristä, että hän ei arvosta kissoja hiukkaakaan, mutta nyt saimme kokea sen käytännössä.

Eläinlääkäri väheksyi kissan vaivoja ja tutki sitä noin minuutin. Hän mittasi lämmön, ei kuumetta. Hän kuunteli stetoskoopilla keuhkot, ei rahinaa. Sitten hän totesi, että ei löydy vikaa, ei voi hoitaa. Käski seuraavalla viikolla ottaa yhteyttä johonkin eläinlääkäriklinikkaan, jos vaivaa vielä on. Sitten hän kirjoitti 90 euron laskun.

Tuon eläinlääkärin palveluja en aio enää käyttää, ellei ole aivan pakko.

Seuraavalla viikolla asioimme lähikaupungin eläinlääkäriasemalla. Siellä palvelu oli hyvää ja saimme myös hyviä ohjeita. Kävimme eläinlääkärin luona kolme kertaa. Nenää tutkittiin, epäiltiin vierasesinettä, kuten heinänkortta, mutta sitä ei näkynyt. Sirius Musta sai pistoksena ensin kortisonia ja sitten antibioottia. Vaiva ei kuitenkaan helpottanut ja eläinlääkäri kehotti lähtemään suurempaan kaupunkiin, jossa nenä voitaisiin kunnolla tähystää. Sinne sitten mentiin, vaikka matkaa kertyi toistasataa kilometriä.

Sirius Mustan nenänielu tähystettiin ja sieltä löytyi massaa, joka tukki molemmat sieraimet. Siinä oli siis syy vaivoihin. Eläinlääkäri ehdotti, että päästä otetaan vielä tietokonetomografiakuvat, jotta saadaan tietää onko massa vain sierainten kohdalla, vai onko vaivaa muuallakin. Jos kasvain olisi polyyppi ja pienikokoinen, se voitaisiin leikata ja Sirius Mustan oloa helpottaa. Näin tehtiin. Samalla Sirius Mustasta otettiin verikokeet.

Kissat eivät yleensä syö, jos niiden nenä on tukossa. Ne kun eivät silloin haista mitään, niin ei tee mieli ruokaa. Siksi Sirius Mustaa oli pakkoruokittu jo jonkin aikaa. Kissa kun ei saa paastota, se kuivuu nopeasti. Eläintenhoitaja kertoi, että kissalle olisi mahdollista laittaa ruokintaletku. Sen kautta ruiskulla saisi ruokaa menemään mukavasti, eläintä kiusaamatta. Lisäksi kissa saisi syödä suun kautta niin paljon, kuin haluaisi. Siispä Sirius Mustalle laitettiin sellainenkin ja otettiin vielä röntgenkuvat, joilla varmistettiin, että letku on oikeassa paikassa. Ja hyvä ratkaisu se olikin. Oli kiva, kun viimeisinä päivinä ei tarvinnut kiusata sairasta kissaa, vaan rapsutellessa ohimennen se tuli ruokittua.

Ruokailuhetki rapsutusten kera
Kun kotiuduimme eläinlääkärireissulta, oli mukana kaksisivuiset ohjeet hoidon jatkolle ja ohjeiden lopussa toivotettiin kiltille Sirius Mustalle pikaista paranemista. Mukaan lähtivät myös hoitajan terveiset, että milloin vain saa soittaa, jos tulee jotain kysyttävää. Seuraavana aamuna eläinlääkäriasemalta soitettiin ja kyseltiin, että miten yö oli mennyt ja millainen on Sirius Mustan vointi. Ja kun eläinlääkäri soitti ja kertoi huonot uutiset, hän myös kertoi, ettei kissan lopettamista varten tarvitse erikseen varata aikaa. Riittää kun soittaa, että olemme tulossa.

Summa summarum. Sirius Musta sai hoitoa parilla eri eläinlääkäriasemalla. Hoito oli hyvää ja kissan terveydestä oltiin kiinnostuneita. Suuremman kaupungin eläinlääkärissä Sirius mustalle tehtiin monta asiaa, mutta kissa oli autuaan tietämätön siitä, sillä se nukkui. Kalliiksihan se kaikki tuli. Mutta toisaalta maksoin 9kymppiä siitä, että eläinlääkäri ei tehnyt juuri mitään. Hän ei ollut kissasta kiinnostunut, kyseenalaisti vain kissanomistajan huolen. Sellainen vasta kallista on. 

Eläinlääkäreitäkin on siis moneen junaan (ja osa jää asemalle).

6 kommenttia:

  1. Jep, on tullut huomattua, eläinlääkäreissä on eroa. Vaikkakin yleisesti ottaen eläinlääkärissä saa lähes aina parempaa palvelua, kuin ihmislääkärissä. Mutta eläinlääkäreiden tekemisissä ja suhtautumisessa on silti eläinlääkäreiden välillä hyvin isoja eroja. Kunpa aina pääsisi sille hyvälle...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on useinmiten ollut vastassa erinomaisia eläinlääkäreitä. Tämän tapauksen lisäksi on ollut yksi pettymys eläinlääkärien suhteen. Pari päivää sitten meillä kävi taas loistoeläinlääkäri. Hän oli lomalla, joten jouduimme odottamaan, sillä halusimme nimenomaan hänet rokottamaan minipossut. Se kun on jo vuosien ajan sujunut samalla kaavalla, näppärästi. No tällä kertaa ei sitten mennytkään kuin Strömsössä. Vicky nimittäin ei pitänyt siitä, että niskaan tökättiin terävä neula. (Aiemmin se on onnistunut ruuan kanssa hyvin ja lähes huomaamatta.) Nyt sika pillastui ja hyökkäsi eläinlääkärin kimppuun. Vaurioita ei tullut, eläinlääkärin housut vain likaantuivat. Mutta näin ollen Vickyn rokoteannos jäi puolikkaaksi. Emme olleet varautuneet siihen, että sikaa pitäisi pitää esim. levyn avulla väkisin paikallaan. Aiemminkaan sitä ei ole tarvinnut pakottaa. Eli loistolääkäristä huolimatta näin se joskus menee. ;)

      Poista
  2. Ensinnäkin, kaikki Niskaset ovat surullisia Sirius Mustan poismenosta, kun juuri odotimme, että olisimme taas päässeet näkemään hänet tänä kesänä :( Eläinlääkäreiden suhteen meillä on ollut hyvä tuuri, tosin olemmekin kulkeneet saman lääkärin matkassa, kun hän vaihtoi työpaikkaa jokin vuosi sitten. Olen samaa mieltä edellisen kommentin kirjoittajan kanssa myös siitä, että ihmislääkärissä se hyvä tuuri lääkärin suhteen sattuu harvemmin...Toivottavasti toisella kisulilla on ihan mukava kesä, vaikka Sirius ei olekaan enää kissaseurana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Niskasille. :) Kyllähän se aika outoa on, kun Sirius Musta puuttuu. Toista tuollaista kissaa ei kyllä varmasti tule vastaan. Se oli niin erityinen luonteeltaan. Dobby on ollut levottomampi, kun kamu puuttuu ja yrittänyt Jojo-koiraa innostaa leikkimään. Jojo ei kuitenkaan enää vanhoilla päivillään innostu muiden kanssa touhuamisesta. Sillä on omat projektit.
      On totta, että myös ihmisille on monenlaisia lääkäreitä. Ja itse asiassa Sirius Mustan lääkärikäynnin (sen kalliin ja paljon toimenpiteitä sisältäneen) jälkeen totesin, että kissa ja sen omistajat ovat saaneet parempaa palvelua, kuin oma kokemukseni ihmisille tarkoitettujen lääkärien ja sairaaloiden ja terveyskeskusten ja klinikoiden toiminnasta on.

      Poista
  3. teillä ihani muistoja Siriusen kansa tulut ja niitä muistoja muistella niin on paljon lohtua , aina on surulista luopua koti elämistä :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, lemmikin omistamisessa ikävin puoli on juuri tuo, kun eläimet sairastuvat ja kuolevat. Mutta sekin kuuluu asiaan, valitettavasti. Sirius Musta oli kyllä erityislaatuinen kissa. Olisin sen vielä mielelläni pitänyt. Mutta aina ei asiat mene niinkuin itse toivoo.

      Poista