Siipiveikkoja

Toissapäivänä meille muutti kolme vapun tietämissä kuoriutunutta hanhenpoikasta. Niiden on tarkoitus kasvaa meillä kesän ajan ja talvella saamme hanhipaistia. Kolmikko on konehaudottuja, joten kasvattajan mukaan niiden ei pidä antaa kauheasti kastua, tai ainakin pitää päästä kuivattelemaan siihen saakka, kun kaikki untuva on vaihtunut sulkapeitteeseen. Konehaudotut linnut kun ovat ympäristön vaikutuksille herkempiä kuin emon alla kasvaneet.

Hanhet ovat aika veikeitä otuksia. Ne reagoivat kasvattajan opettamaan "Tule - tule - tule" - kutsuun, vaikka eivät vielä olekaan kesyyntyneet ja tottuneet tämän talon ihmisasukkaisiin. Kolmikolla ei vielä ole nimiä, ne on mietinnässä. Vaalein on nimeltään Martti (vaikkei sukupuolistakaan ole tietoa) ja kaksi muuta saavat varmaan myös nimensä Selma Lagerlöfin Peukaloisen retkien mukaan.

Hanhet majailevat tällä hetkellä Pikku-Jussin vanhassa aitauksessa, mutta kunhan vähän kasvavat ja kotiutuvat, niin tarkoitus olisi päästää ne laiduntamaan vanhaan vuohiaitaukseen. Siinä on lääniä popsia ruohoa.

Hanhet syövät teollista poikasrehua ja laiduntavat ruohoa. Vettä niillä on astiassa, jossa on keskellä hanhen pään mentävä reikä. Lisäksi niillä on "uima-allas", eli matalareunainen muoviastia, jossa on vettä ehkä kaksi senttiä. Reunat ovat sen verran matalat, ettei enempää vettä mahtuisikaan. Siinä ne hanhet pluttaavat mielellään. Kasvattajan ohje oli, että uittaminen pitää aloittaa varovasti, sillä erityisesti konehaudotut hanhenpoikaset, vaikka vesilintuja ovatkin, voivat hukkua. Myös, jos allas on liian korkeareunainen, ne eivät pääse sieltä pois.

Eilen meille muutti kaksi araucanatipua. Ne ovat vielä pikkuruisia, eikä sukupuolista ole täyttä varmuutta, mutta toivottavasti saimme kaksi kanaa. Toinen tipuista on musta, toinen laventelin värinen.

Vähän jännitti tuoda kaksikko meille, sillä vain keltainen kana oli hautomispuuhissa. Se on aika ärhäkkä typykkä välillä. Ajattelin kuitenkin kokeilla onnistuisiko adoptio tällä kertaa yhtä hyvin, kuin viimeksi brahmakana Muffinssin kanssa. No ei onnistunut. Keltainen kana ei kelpuuttanut näitä lapsukaisia omakseen. Keltaisen kanan kanssa samassa parvessa on hy-line valkoisia ja piikkiöläinen suomalainen maatiaiskana sekä Plymouth rock, eli Rokkikukko. Tämä joukkio on hyviä munimaan, vikkeliä ja reviiritietoista sakkia. Vaikka tulevaisuudessa on tarkoitus, että araucanat kuuluvat juuri tähän parveen, katsoin paremmaksi miettiä tässä kohdassa muita ratkaisuja.

Päätin kokeilla, että miten kaksikko pärjäilisi "läskikanojen" eli orppien, jättikotsien ja brahman joukossa. Hetken kuluttua tiput olivat kukon, Herttakunkun, kanssa syömässä samalta kaurakipolta sulassa sovussa. Siellä ne nyt asuttavat muhkeiden kanojen parvea, pikku tirpit, joilla ei niilläkään ole vielä nimiä.

Joku tovi saadaan vielä odotella ennen kuin sinisiä munia alkaa putkahdella..