Naksahduksia

Olen havainnut, että kun kerron uusille tuttavuuksille eläinharrastuksestani, se herättää aina varauksetonta hämmästystä. Suinkaan aina tuo hämmästys ei ole positiivista. Silmien muljauttelu, järkyttyneet ilmeet ja asian järjellisyyttä väheksyvät kysymykset eivät jää huomaamatta, vaikka ihmiset pääsääntöisesti pyrkivätkin käyttäytymään korrektisti.

Niin sanotut normaalit ihmiset pitävät meitä eläimellisiä ihmisiä naksahtaneina. Eivätkä he ihan väärässä toki olekaan. Joskus eläinten hyvinvointi saa järjellä ajateltuna suunnattomat mittasuhteet. Olen valvonut useita öitä sairaan eläimen vuoksi, olen istunut tunteja sairaan sian karsinassa kakan ja pahnojen keskellä, olen soittanut myrkytystietokeskukseen kutun vuoksi, joka söi punakärpässienen lakin, olen soittanut töihin ja kertonut tulevani vasta muutaman tunnin päästä kun kuttu poikii, olen perunut viikonloppumenon kipeän possun vuoksi ja niin edelleen.

Viimeisen viikon olen ollut huolesta huonovointinen kesäpossu Herkkupepun vuoksi. Se kun loukkasi itsensä rokotustilanteessa. Se raapi ihonsa lautaseinään ja sen seurauksena alkoi liikkua huonosti, etupää notkahteli. Possua tarkkailtiin, se sai Asperiinia ja eläinlääkäri pyysi ilmoittelemaan possun voinnista ja soitteli itsekin. Eläinlääkäri hämmästeli oireita. Hän sanoi, että saattaa olla, että kyseessä on neurologinen juttu, jonka äkillinen stressi on laukaissut. Samanlaisia kauhukuvia olin itsekin viritellyt opiskeltuani possujen sairauksista englanninkielisiltä nettisivuilta. Lueskelin, että kroppaan päässyt pöpö voisi olla tämän aiheuttaja, stressi laukaisija, neurologiset ongelmat seurauksia ja tila pysyvä.

Herkkupepun saparohan on jossain kohtaa sikalassa asuessa ilmeisesti vaurioitunut, se kun ei mene kippuraan. Mietin, että ehkä paha pöpö on päässyt siitä elimistöön. Sitten kun me olemme possuraukkaa kiusanneet rokotuksella, se on kärsinyt äkillisestä stressistä ja neurologiset ongelmat ovat putkahtaneet esiin. Siinä kohtaa itseyytöksiltäkään ei vältytty. Olisi pitänyt pystyä hoitamaan homma pienemmällä stressillä jne. Nyt pitäisi totutella ajatukseen vammaisesta siasta, sillä eläinlääkärin mukaan niin kauan kun possu syö voidaan jatkaa elämää entiseen tapaan.

Tai sitten tilanne voi muuttua. Juuri kun omistaja on menettämässä oman mielenterveytensä, possu alkaakin voida paremmin. Parin päivän ajan Herkkupeppu on vaikuttanut normaalilta. Ihoraapaleet ovat pitkälti parantuneet, possu syö hyvin ja voi hyvin. Etupää ei notkahtele. Mitä ihmettä? Mihin katosivat neurologiset ongelmat? Olisko possu sitten kuitenkin vain reagoinut kipuun? Eläinlääkäri epäili, että ehkä kyseessä voisi olla revähdys, joka on nyttemmin parantunut.

Niin tai näin, nyt possun omistajan niskasta on pudonnut ainakin tuhannen kilon paino ja varovainen positiivisuus nostaa päätään. Ehkä possu parani kokonaan ja huoli oli turhaa? Aika näyttää.

Ja kanatkin ovat tuplanneet munantuotantonsa. Nyt tulee kaksi munaa päivässä. Lisäksi upeaa on se, että toinen tehotytöistä Hansu ja Pirre on oppinut lentämään yläorrelle (noin puolentoista metrin korkeuteen) ja istuu siellä tyytyväisenä. Se on melkoinen saavutus typykältä, joka on aiemmin viettänyt häkkikanalan elämää. (Tosin vuoden 2012 alusta virikehäkin häkkikanalaelämää, sillä aiemmat häkkikanalat kiellettiin.)

Eli naksahtelua kuuluu taas. Tällä kertaa farmarin korvien välissä naksahtelu kertoo siitä, että huoli on siirtynyt taka-alalle ja eläimille kuuluu hyvää.

Ja kyllä niiltä niin sanotuilta normaaleilta ihmisiltä saa välillä ihailuakin osakseen. Monet arvostavat sitä, että maito, munat ja possunliha tuotetaan omalla tilalla.

Niks, naks.