Jojo tuli meille neljän kuukauden vanhana eläinsuojeluyhdistykseltä ja parempaa koiraa saa hakea. (Eikä löydä silti.) Jojo on kiltti, eikä se hauku juuri lainkaan. Sillä on kovasti omia projekteja pihamaalla ja erittäin valikoiva kuulo silloin, kun joku projekti on pahasti kesken. Oikeasti sen kuulossa ei ole mitään vikaa, vaikka ikää alkaakin jo olla.
Jojo on ollut koko ikänsä tosi terve koira. Nyt vanhemmiten sille on tullut krooninen bronkiitti, eli pitkittynyt keuhkoputkentulehdus. Se ilmenee Jojolla yskänä ja yskä pysyy kurissa 5mg - 10mg kortisonipillerin palasella päivässä. Lääkärikirja Duodecim kertoo kroonisen bronkiitin johtuvan yleensä tupakan poltosta. Tietääkseni siitä ei tässä tapauksessa kuitenkaan ole kyse, tai sitten Jojo on todella taitavasti salannut kessuttelunsa kaikki nämä vuodet.
Jojo viettää tällä hetkellä varsin onnellista ja täyttä koiran elämää. Se on harmaantunut ja rauhoittunut teinivuosista. Vanhuksena sitä ei kuitenkaan missään nimessä voi pitää, se on erittäin sporttinen tyttö ja esimerkiksi pesee mennen tullen metsälenkillä nelivuotiaan corgikaverinsa Elviksen. Elvis raahautuu omistajansa perässä metsässä, vaatii, että se nostetaan jokaisen ojan yli ja odottaa, että lenkki olisi jo pian ohi. Jojo sen sijaan juoksee haistelemassa peuran jälkiä, ajaa välillä pellon reunasta linnut lentoon, katoaa jäljettömiin kymmeneksi minuutiksi, tulee kutsuhuutojen jälkeen näyttäytymään ja syöksyy sen jälkeen tiheän ryteikön läpi jatkamaan omia polkujaan.
Tänään pihalla Jojo suostui (vastentahtoisesti) pysähtymään hetkeksi ja poseeraamaan kameralle. |
Minä en kyllä Jojossa labbista näe, yhtäläisyydet taitavat olla lähinnä mustavoittoinen väri ja luppakorvat =) Sen sijaan Jojon pään mallissa on mielestäni yhtäläisyyksiä sileäkarvaisen noutajan kanssa (jonka taustassa taas on mukana hieman sitä spanielia...)
VastaaPoistaToivotan Jojolle virkeitä vanhuusvuosia, ja menevä luonnehan sillä tunnetusti on jo valmiiksi! T: rva