Vicky-minisian syntymästä on tänään tullut kuluneeksi seitsemän vuotta. Uskomatonta, miten nopeasti aika kuluu. Vickyn syntymän aikaan meikäläisellä oli kova minipossukuume, eikä minisikoja saanut silloin helposti Suomesta. Nyttemmin kasvattajia on tullut lisää ja oman possun voi saada jopa hyvinkin lyhyen jonottamisen jälkeen. Tuolloin kuitenkin tarjolla oli vain ylipainoisia "minisikoja", joilla oli jo ikää. Siksi meidän Vicky tuotiin kotiin Ruotsista. Ja se oli melkoinen operaatio paperisotineen, kaikkineen. Ja kalliiksikin se tuli.
Tänään kuitenkin seitsenvuotias neito ja hänen poikakaverinsa mikropossu Daniel olivat sisällä juhlimassa syntymäpäivää. Tarjoiluna oli tällä kertaa mustikkamuffinssia ja porkkanaa. Molemmat herkut katosivat kaksikon suuhun alta aikayksikön. Ja lisääkin yritettiin kerjätä. Samaan aikaan vuohilassa possujen karsina siivottiin ja kaksikko palasi puhtaaseen huusholliin. Heti alkoikin melkoinen sisustustyö, sillä karsinaan ilmestyneet uudet pahnat ja heinät piti välittömästi asetella niille kuuluville paikoilleen.
Vicky oli tänään erityisen lempeällä päällä ja tykkäsi kovasti rapsuttelusta. Vicky on usein vähän ärjy, mutta sopivassa kohdassa kiimaa se on hyvinkin säyseä. Kiima possuneidillä on kolmen viikon välein.
On se kyllä aika ihana possu.
keskiviikko 26. maaliskuuta 2014
sunnuntai 16. maaliskuuta 2014
Yleisön pyynnöstä: Kuttufetan teko-ohje kuvien kera
Okei. Otsikko on ehkä vähän turhan mahtipontinen. Mutta siis yksi blogin lukija toivoi kuttufetan teko-ohjeeseen mukaan kuvia. Tässä siis uudelleen ohje kuttufetan valmistamiseen.
Kuttufetaan tarvitaan
Vähintään 5 litraa maitoa
pari dl kuttuviiliä
reilu ruokalusikallinen juoksutetta
suolaa
mausteita
öljyä
Kaikki lähtee liikkeelle samoin, kuin viilin teossa, maidon kuumentamisesta lähes kiehuvaksi. Tämän jälkeen maitokattila laitetaan kylmään veteen. Maito saa jäähtyä vähän alle 40 asteiseksi. Sen jälkeen maitoon lisätään viili ja sekoitetaan. Maito saa odotella huoneenlämmössä tunnin verran.
Tunnin kuluttua maito-viiliseokseen kaadetaan juoksute ja sekoitetaan. Sörsseli saa taas levätä viidestä kymmeneen minuuttia. Maito muuttuu paksummaksi juustomassaksi.
Kattila siirretään hellan levylle ja lämmitetään. Seos saa kuumentua noin 50 asteiseksi. Samalla sitä sekoitellaan, ettei se pala pohjaan. Massa saa muuttua rakeiseksi puuroksi. Juustomassa nimittäin alkaa viimeistään tässä vaiheessa erottua herasta. Hera on ravintopitoista nestettä, jota juuston teosta jää yli. Myös herasta voi tehdä juustoa, herajuomaa myydään kaupassakin terveellisenä aineena ja sitä voi käyttää vaikka leipätaikinan nesteenä. Herassa on paljon luonnollista proteiinia. Mutta nyt eksyttiin sivuraiteille.
Kun lämpöä on riittävästi, juustorakeet alkavat sekoittaessa kerääntyä yhteen kiinteäksi massaksi. Silloin massa on valmista. Se siirretään pois levyltä ja annetaan massan laskeutua kattilan pohjalle. Tämän jälkeen hera kaadetaan pois. Juustomassa siirretään varovasti siivilään valumaan. Tämän jälkeen se siirretään harsokankaan päälle. Harsokankaasta tehdään mytty, joka nostetaan roikkumaan. Juustomassa roikkuu harsokankaan sisällä ja valuttaa ylimääräiset herat pois. Juusto saa valua ainakin noin 12 tuntia. Sinä aikana juustomassasta tulee tiivis.
Usein seuraavana päivänä juustomassa leikataan muutamaan lohkoon, väliin laitetaan reilusti suolaa.
Juusto lepäilee ja kerää itseensä suolaa kannellisessa rasiassa muutaman päivän jääkaapissa. Tämän jälkeen juusto leikataan kuutioiksi, laitetaan rasiaan ja väleihin ripotellaan mausteita. Niitä ovat esim. yrtit, valkosipuliviipaleet ja pippurit. Lopuksi rasiaan kaadetaan öljyä niin, että juusto ja mausteet peittyvät. Juusto saa maustua jääkaapissa vielä muutaman päivän. Sitten se on valmista nautittavaksi.
Ja se on muuten ihan älyttömän hyvää.
Kuttufetaan tarvitaan
Vähintään 5 litraa maitoa
pari dl kuttuviiliä
reilu ruokalusikallinen juoksutetta
suolaa
mausteita
öljyä
 |
| Vähintään viisi litraa kutunmaitoa kuumennetaan lähes kiehuvaksi. Tässä maito menossa 10l kattilaan. |
Kaikki lähtee liikkeelle samoin, kuin viilin teossa, maidon kuumentamisesta lähes kiehuvaksi. Tämän jälkeen maitokattila laitetaan kylmään veteen. Maito saa jäähtyä vähän alle 40 asteiseksi. Sen jälkeen maitoon lisätään viili ja sekoitetaan. Maito saa odotella huoneenlämmössä tunnin verran.
Tunnin kuluttua maito-viiliseokseen kaadetaan juoksute ja sekoitetaan. Sörsseli saa taas levätä viidestä kymmeneen minuuttia. Maito muuttuu paksummaksi juustomassaksi.
 |
| Kun kutunmaitoon on lisätty sekä viili että juoksute, se alkaa muuttua paksummaksi juustomassaksi. |
 |
| Keltainen hera erottuu valkoisista juustorakeista. |
Kun lämpöä on riittävästi, juustorakeet alkavat sekoittaessa kerääntyä yhteen kiinteäksi massaksi. Silloin massa on valmista. Se siirretään pois levyltä ja annetaan massan laskeutua kattilan pohjalle. Tämän jälkeen hera kaadetaan pois. Juustomassa siirretään varovasti siivilään valumaan. Tämän jälkeen se siirretään harsokankaan päälle. Harsokankaasta tehdään mytty, joka nostetaan roikkumaan. Juustomassa roikkuu harsokankaan sisällä ja valuttaa ylimääräiset herat pois. Juusto saa valua ainakin noin 12 tuntia. Sinä aikana juustomassasta tulee tiivis.
Usein seuraavana päivänä juustomassa leikataan muutamaan lohkoon, väliin laitetaan reilusti suolaa.
 |
| Seuraavana päivänä juustosta on tullut tiivis ja sitä on helppo leikata. Juusto leikataan muutamaan lohkoon ja väliin laitetaan reilusti suolaa. Meillä suolan määrää ei mitata, puhutaan kuitenkin ruokalusikallisista, ei teelusikallisista. Kokeilemalla tulee näppituntuma oikeaan suolan määrään. |
Juusto lepäilee ja kerää itseensä suolaa kannellisessa rasiassa muutaman päivän jääkaapissa. Tämän jälkeen juusto leikataan kuutioiksi, laitetaan rasiaan ja väleihin ripotellaan mausteita. Niitä ovat esim. yrtit, valkosipuliviipaleet ja pippurit. Lopuksi rasiaan kaadetaan öljyä niin, että juusto ja mausteet peittyvät. Juusto saa maustua jääkaapissa vielä muutaman päivän. Sitten se on valmista nautittavaksi.
 |
| Fetan voi maustaa esimerkiksi pippurilla ja valkosipulilla. |
Ja se on muuten ihan älyttömän hyvää.
torstai 13. maaliskuuta 2014
Sanasta miestä, sarvesta härkää ... tai pukkia
No nyt se sitten tapahtui, mitä olen jo jonkin aikaa odotellut.
Meidän Onni-pukki täyttää tasan viikon päästä, perjantaina 21.3.2014 yhdeksän vuotta. Kaksi päivää aiemmin, keskiviikkona 19.3.2014, Soma-kuttu täyttää samaiset yhdeksän vuotta. Onni ja Soma ovat sisarpuolet. Mutta se ei oikeastaan ollut se, mitä olin odotellut.
Nimittäin Onni-pukin sarvet ovat jo pitkään näyttäneet siltä, että vielä ne menevät poikki. Oikea sarvi erityisesti on ollut halkeileva ja kun Voitto-Viljamin kanssa on otettu puskuleikkejä, on ollut vain ajan kysymys, että milloin sarvi naksahtaa poikki.
Eilen se sitten tapahtui. Mutta leikin tuoksinnassa, tai missä lie, en ollut näkemässä, olikin katkennut vastoin kaikkia odotuksia vasen sarvi. Voipi olla, että oikea tekee sille seuraa jossain vaiheessa.
Sarven katkeamisesta ei herralle ollut kyllä haittaa, kosmeettista korkeintaan. Katkaistu sarvi voi myös alkaa kasvaa vinoon, mutta se ei taida haitata. Sarvi ei kuitenkaan kasva kastroidulla pukilla kovin kovaa vauhtia.
Nyt meillä on siis oma yksisarvinen. Tai ainakin melkein.
Meidän Onni-pukki täyttää tasan viikon päästä, perjantaina 21.3.2014 yhdeksän vuotta. Kaksi päivää aiemmin, keskiviikkona 19.3.2014, Soma-kuttu täyttää samaiset yhdeksän vuotta. Onni ja Soma ovat sisarpuolet. Mutta se ei oikeastaan ollut se, mitä olin odotellut.
Nimittäin Onni-pukin sarvet ovat jo pitkään näyttäneet siltä, että vielä ne menevät poikki. Oikea sarvi erityisesti on ollut halkeileva ja kun Voitto-Viljamin kanssa on otettu puskuleikkejä, on ollut vain ajan kysymys, että milloin sarvi naksahtaa poikki.
Eilen se sitten tapahtui. Mutta leikin tuoksinnassa, tai missä lie, en ollut näkemässä, olikin katkennut vastoin kaikkia odotuksia vasen sarvi. Voipi olla, että oikea tekee sille seuraa jossain vaiheessa.
Sarven katkeamisesta ei herralle ollut kyllä haittaa, kosmeettista korkeintaan. Katkaistu sarvi voi myös alkaa kasvaa vinoon, mutta se ei taida haitata. Sarvi ei kuitenkaan kasva kastroidulla pukilla kovin kovaa vauhtia.
Nyt meillä on siis oma yksisarvinen. Tai ainakin melkein.
 |
| Onni yksisarvinen |
 |
| Tältä herra sitten näyttää nykyään. |
tiistai 11. maaliskuuta 2014
Mitä kutunmaidosta voi tehdä? Osa 3: juoksutinjuusto
Kolmanneksi yleisin tuote kutunmaidosta meillä on juoksutinjuusto, eli kaupassa myydään kotijuustona. Siihen tarvitaan:
Noin 5 litraa kutunmaitoa
Noin ruokalusikallinen juoksutetta
Suolaa
Taas lähdetään perinteisesti liikkeelle, eli maito lämmitetään lähelle kiehumispistettä. Tämän jälkeen maitokattila jäähdytetään kylmässä vedessä niin, että maito on noin 30 asteista. Sitten lisätään juoksute ja sekoitetaan.
Juoksutehan on entsyymi, joka erottaa maidosta heran ja juustomassan. Sitä voi ostaa apteekista, mutta me ostamme juoksutteen ihan ruokakaupasta.
Maidon annetaan levätä juoksutteen lisäämisen jälkeen viidestä kymmeneen minuuttiin. Tänä aikana hera ja juustomassa alkavat erottua toisistaan. Maitokattila nostetaan jälleen liedelle ja kuumennetaan noin 50 asteiseksi. Massaa sekoitetaan, jottei se pala pohjaan. Kun juustorakeet alkavat sekoittamisen yhteydessä tarttua toisiinsa, on juustomassa valmista.
Kattila siirretään pois levyltä. Juustomassasta ei tule yhtä raskasta kuin fetassa, joten massa ei välttämättä laskeudu kattilan pohjalle tiiviinä. Juustomassaa kaadetaan varovasti siivilään. Siitä massa siirretään kasteltuun ja suolattuun juustomuottiin. Juustomuottiin tulee päälle kansi ja paino, jotta juustomassa tiivistyy. (Kerroin tämän nyt niin, että se olisi kovinkin helppoa. Oikeasti juustomurujen kanssa saa olla aika varovainen, etteivät ne karkaa siivilän läpi tai juustomuotin koloista.)
Meillä on puisia juustomuotteja. Niitä on hankittu markkinoilta, mutta näyttää niitä olevan myynnissä jossain suurissa hypermarketeissakin. Juustomuotti tai juustokehikko on siis kehikko, jonka pohjassa on reikiä ja kivoja kuvioita. Reikien kautta loppu hera valuu pois ja kuvio tulee juoksutinjuuston pintaan. Näin juoksutinjuusto on kauniin näköinen.
Meillä ei juustosta tule hampaissa narskuvaa, vaan pehmeämpää. Hyvää se on niinkin.
Lisää kutunmaidosta valmistettavia juttuja voi lukea esimerkiksi Vuohi ja kotikokki - kirjasesta tai Vuohien Ystävien Pienestä Keittokirjasesta. Näitäkin reseptejä on mukailtu em. kirjasten ohjeiden mukaan.
Noin 5 litraa kutunmaitoa
Noin ruokalusikallinen juoksutetta
Suolaa
Taas lähdetään perinteisesti liikkeelle, eli maito lämmitetään lähelle kiehumispistettä. Tämän jälkeen maitokattila jäähdytetään kylmässä vedessä niin, että maito on noin 30 asteista. Sitten lisätään juoksute ja sekoitetaan.
Juoksutehan on entsyymi, joka erottaa maidosta heran ja juustomassan. Sitä voi ostaa apteekista, mutta me ostamme juoksutteen ihan ruokakaupasta.
Maidon annetaan levätä juoksutteen lisäämisen jälkeen viidestä kymmeneen minuuttiin. Tänä aikana hera ja juustomassa alkavat erottua toisistaan. Maitokattila nostetaan jälleen liedelle ja kuumennetaan noin 50 asteiseksi. Massaa sekoitetaan, jottei se pala pohjaan. Kun juustorakeet alkavat sekoittamisen yhteydessä tarttua toisiinsa, on juustomassa valmista.
Kattila siirretään pois levyltä. Juustomassasta ei tule yhtä raskasta kuin fetassa, joten massa ei välttämättä laskeudu kattilan pohjalle tiiviinä. Juustomassaa kaadetaan varovasti siivilään. Siitä massa siirretään kasteltuun ja suolattuun juustomuottiin. Juustomuottiin tulee päälle kansi ja paino, jotta juustomassa tiivistyy. (Kerroin tämän nyt niin, että se olisi kovinkin helppoa. Oikeasti juustomurujen kanssa saa olla aika varovainen, etteivät ne karkaa siivilän läpi tai juustomuotin koloista.)
Meillä on puisia juustomuotteja. Niitä on hankittu markkinoilta, mutta näyttää niitä olevan myynnissä jossain suurissa hypermarketeissakin. Juustomuotti tai juustokehikko on siis kehikko, jonka pohjassa on reikiä ja kivoja kuvioita. Reikien kautta loppu hera valuu pois ja kuvio tulee juoksutinjuuston pintaan. Näin juoksutinjuusto on kauniin näköinen.
Meillä ei juustosta tule hampaissa narskuvaa, vaan pehmeämpää. Hyvää se on niinkin.
Lisää kutunmaidosta valmistettavia juttuja voi lukea esimerkiksi Vuohi ja kotikokki - kirjasesta tai Vuohien Ystävien Pienestä Keittokirjasesta. Näitäkin reseptejä on mukailtu em. kirjasten ohjeiden mukaan.
lauantai 8. maaliskuuta 2014
Mitä kutunmaidosta voi tehdä? Osa 2: kuttufeta
Ihmispiireissä meidän kutunmaidosta jalostetuista tuotteista Tuomirannan kuttufeta nauttii ehdottomasti suurinta suosiota. Sen valmistus on viiliä työläämpää, eikä ilman viiliä sen valmistuksesta tulisi mitään.
Minä en meillä ole mikään juustomestari, vaan olen tähän tekstiin konsultoinut tyyppiä, joka pääsääntöisesti meillä juuston teosta vastaa. Näin meillä valmistuu kuttufeta:
Kuttufetaan tarvitaan
Vähintään 5 litraa maitoa
pari dl kuttuviiliä
reilu ruokalusikallinen juoksutetta
suolaa
mausteita
öljyä
Kaikki lähtee liikkeelle samoin, kuin viilin teossa, maidon kuumentamisesta lähes kiehuvaksi. Tämän jälkeen maitokattila laitetaan kylmään veteen. Maito saa jäähtyä vähän alle 40 asteiseksi. Sen jälkeen maitoon lisätään viili ja sekoitetaan. Maito saa odotella huoneenlämmössä tunnin verran.
Tunnin kuluttua maito-viiliseokseen kaadetaan juoksute ja sekoitetaan. Sörsseli saa taas levätä viidestä kymmeneen minuuttia. Maito muuttuu paksummaksi juustomassaksi.
Kattila siirretään hellan levylle ja lämmitetään. Seos saa kuumentua noin 50 asteiseksi. Samalla sitä sekoitellaan, ettei se pala pohjaan. Massa saa muuttua rakeiseksi puuroksi. Juustomassa nimittäin alkaa viimeistään tässä vaiheessa erottua herasta. Hera on ravintopitoista nestettä, jota juuston teosta jää yli. Myös herasta voi tehdä juustoa, herajuomaa myydään kaupassakin terveellisenä aineena ja sitä voi käyttää vaikka leipätaikinan nesteenä. Herassa on paljon luonnollista proteiinia. Mutta nyt eksyttiin sivuraiteille.
Kun lämpöä on riittävästi, juustorakeet alkavat sekoittaessa kerääntyä yhteen kiinteäksi massaksi. Silloin massa on valmista. Se siirretään pois levyltä ja annetaan massan laskeutua kattilan pohjalle. Tämän jälkeen hera kaadetaan pois. Juustomassa siirretään varovasti siivilään valumaan. Tämän jälkeen se siirretään harsokankaan päälle. Harsokankaasta tehdään mytty, joka nostetaan roikkumaan. Juustomassa roikkuu harsokankaan sisällä ja valuttaa ylimääräiset herat pois. Juusto saa valua ainakin noin 12 tuntia. Sinä aikana juustomassasta tulee tiivis.
Usein seuraavana päivänä juustomassa leikataan muutamaan lohkoon, väliin laitetaan reilusti suolaa. Juusto lepäilee ja kerää itseensä suolaa kannellisessa rasiassa muutaman päivän jääkaapissa. Tämän jälkeen juusto leikataan kuutioiksi, laitetaan rasiaan ja väleihin ripotellaan mausteita. Niitä ovat esim. yrtit, valkosipuliviipaleet ja pippurit. Lopuksi rasiaan kaadetaan öljyä niin, että juusto ja mausteet peittyvät. Juusto saa maustua jääkaapissa vielä muutaman päivän. Sitten se on valmista nautittavaksi.
Ja se on muuten ihan älyttömän hyvää.
Minä en meillä ole mikään juustomestari, vaan olen tähän tekstiin konsultoinut tyyppiä, joka pääsääntöisesti meillä juuston teosta vastaa. Näin meillä valmistuu kuttufeta:
Kuttufetaan tarvitaan
Vähintään 5 litraa maitoa
pari dl kuttuviiliä
reilu ruokalusikallinen juoksutetta
suolaa
mausteita
öljyä
Kaikki lähtee liikkeelle samoin, kuin viilin teossa, maidon kuumentamisesta lähes kiehuvaksi. Tämän jälkeen maitokattila laitetaan kylmään veteen. Maito saa jäähtyä vähän alle 40 asteiseksi. Sen jälkeen maitoon lisätään viili ja sekoitetaan. Maito saa odotella huoneenlämmössä tunnin verran.
Tunnin kuluttua maito-viiliseokseen kaadetaan juoksute ja sekoitetaan. Sörsseli saa taas levätä viidestä kymmeneen minuuttia. Maito muuttuu paksummaksi juustomassaksi.
Kattila siirretään hellan levylle ja lämmitetään. Seos saa kuumentua noin 50 asteiseksi. Samalla sitä sekoitellaan, ettei se pala pohjaan. Massa saa muuttua rakeiseksi puuroksi. Juustomassa nimittäin alkaa viimeistään tässä vaiheessa erottua herasta. Hera on ravintopitoista nestettä, jota juuston teosta jää yli. Myös herasta voi tehdä juustoa, herajuomaa myydään kaupassakin terveellisenä aineena ja sitä voi käyttää vaikka leipätaikinan nesteenä. Herassa on paljon luonnollista proteiinia. Mutta nyt eksyttiin sivuraiteille.
Kun lämpöä on riittävästi, juustorakeet alkavat sekoittaessa kerääntyä yhteen kiinteäksi massaksi. Silloin massa on valmista. Se siirretään pois levyltä ja annetaan massan laskeutua kattilan pohjalle. Tämän jälkeen hera kaadetaan pois. Juustomassa siirretään varovasti siivilään valumaan. Tämän jälkeen se siirretään harsokankaan päälle. Harsokankaasta tehdään mytty, joka nostetaan roikkumaan. Juustomassa roikkuu harsokankaan sisällä ja valuttaa ylimääräiset herat pois. Juusto saa valua ainakin noin 12 tuntia. Sinä aikana juustomassasta tulee tiivis.
Usein seuraavana päivänä juustomassa leikataan muutamaan lohkoon, väliin laitetaan reilusti suolaa. Juusto lepäilee ja kerää itseensä suolaa kannellisessa rasiassa muutaman päivän jääkaapissa. Tämän jälkeen juusto leikataan kuutioiksi, laitetaan rasiaan ja väleihin ripotellaan mausteita. Niitä ovat esim. yrtit, valkosipuliviipaleet ja pippurit. Lopuksi rasiaan kaadetaan öljyä niin, että juusto ja mausteet peittyvät. Juusto saa maustua jääkaapissa vielä muutaman päivän. Sitten se on valmista nautittavaksi.
Ja se on muuten ihan älyttömän hyvää.
keskiviikko 5. maaliskuuta 2014
Mitä kutunmaidosta voi tehdä? Osa 1: viili
En ajatellut tästä mitään ruokablogia tehdä, taidot eivät siihen riitä. Mutta ajattelin kertoa tavallisimmista jutuista, johon meillä kutunmaitoa jalostetaan.
Me saamme päivittäin suomenvuohi Soman maitoa. Koska kutunmaito on aika voimakkaan makuista, ei meillä sitä juoda, kahviin ja ruuanlaittoon kyllä käytetään. Mutta maidolle on monenlaista muutakin käyttöä.
Kaikkein eniten maitoa meillä käytetään viilin valmistukseen, sillä sitä kuluu arkipäivissä eniten. Viiliä nauttivat päivittäin koirat Jojo, Elvis ja Rauli sekä minipossu Vicky ja mikropossu Daniel. Myös kanat syövät silloin tällöin viiliä ja ihmisillekin sitä voi toki tarjota. Kesällä viiliä kuluu suuret määrät enemmän, sillä kesäpossut hotkivat ihanan viileää kuttuviiliä hyvällä halulla.
Meillä tehdään yleensä kerralla iso erä viiliä, siihen tulee useamman päivän maidot. Maito lämmitetään lähelle kiehumispistettä suuressa kattilassa. Pastöroinnissa maito kuumennetaan yli 72 asteeseen vähintään 15 sekunnin ajaksi. Pastörointi tuhoaa 99,9% pöpöistä. (Meillä maito kyllä kuumennetaan kuumemmaksi. No, kuolevathan pöpöt ainakin.)
Tämän jälkeen maitokattila jäähdytetään pikaisesti kylmässä vedessä. Maito jäähdytetään huoneenlämpöiseksi. Sen jälkeen joukkoon lisätään pieni kauhallinen viiliä ja sekoitetaan hyvin. Kattilan päälle nostetaan kansi ja kattila jää pöydän kulmalle odottamaan seuraavaa päivää. Huoneenlämmössä viili valmistuu itsekseen. Noin vuorokauden kuluttua viili on valmista syötäväksi.
Se on aika helppoa.
Me saamme päivittäin suomenvuohi Soman maitoa. Koska kutunmaito on aika voimakkaan makuista, ei meillä sitä juoda, kahviin ja ruuanlaittoon kyllä käytetään. Mutta maidolle on monenlaista muutakin käyttöä.
Kaikkein eniten maitoa meillä käytetään viilin valmistukseen, sillä sitä kuluu arkipäivissä eniten. Viiliä nauttivat päivittäin koirat Jojo, Elvis ja Rauli sekä minipossu Vicky ja mikropossu Daniel. Myös kanat syövät silloin tällöin viiliä ja ihmisillekin sitä voi toki tarjota. Kesällä viiliä kuluu suuret määrät enemmän, sillä kesäpossut hotkivat ihanan viileää kuttuviiliä hyvällä halulla.
Meillä tehdään yleensä kerralla iso erä viiliä, siihen tulee useamman päivän maidot. Maito lämmitetään lähelle kiehumispistettä suuressa kattilassa. Pastöroinnissa maito kuumennetaan yli 72 asteeseen vähintään 15 sekunnin ajaksi. Pastörointi tuhoaa 99,9% pöpöistä. (Meillä maito kyllä kuumennetaan kuumemmaksi. No, kuolevathan pöpöt ainakin.)
Tämän jälkeen maitokattila jäähdytetään pikaisesti kylmässä vedessä. Maito jäähdytetään huoneenlämpöiseksi. Sen jälkeen joukkoon lisätään pieni kauhallinen viiliä ja sekoitetaan hyvin. Kattilan päälle nostetaan kansi ja kattila jää pöydän kulmalle odottamaan seuraavaa päivää. Huoneenlämmössä viili valmistuu itsekseen. Noin vuorokauden kuluttua viili on valmista syötäväksi.
Se on aika helppoa.
sunnuntai 2. maaliskuuta 2014
Asumiskokeilu ohi, kanojen sisälläpito alkoi
Raulin asumiskokeilu päättyi kuun vaihteeseen. Muusikko ei kuitenkaan pakannut tavaroitaan ja lähtenyt, edes kiertueelle, joten herra jäi sitten meille asumaan. Virallisesti paperilla Rauli ei edelleenkään ole meidän koira, mutta eiköhän nämäkin kuviot tästä aikanaan selviä.
Elintarviketurvallisuusvirasto Evira muistutti monien lehtien palstoilla, että maaliskuun alusta alkoi jälleen kanojen sisälläpito. Maa- ja metsätalousministeriön asetus 81/2011 määrää näin. Sen mukaan siipikarja täytyy pitää sisätiloissa maaliskuun alusta toukokuun loppuun, eli lintujen kevätmuuton ajan. Näin yritetään ehkäistä lintuinfluenssan leviämistä luonnon linnuista siipikarjaan.
Kiinassa lintuinfluenssa, tällä kertaa tyypiltään H7N9, on viime vuonna tarttunut siipikarjasta ihmisiin kohtalokkain seurauksin. Linnuille tuo influenssatyyppi aiheuttaa vain vähäisiä oireita, jos niitäkään. Ihmisestä toiseen tuo H7N9 ei toistaiseksi tartu. Lisäksi ympäri maailmaa on useita lintuinfluenssatyyppejä, joita on löydetty siipikarjatiloilta.
Suomessa vakavia oireita aiheuttavaa lintuinfluenssaa ei ole tavattu, ja kiistelyn alla on sekin, että kuinka todennäköistä on, että lintuinfluenssa tarttuu luonnonlinnuista siipikarjaan. Mutta joka tapauksessa lintujen kevätmuuton ajan kanat ovat sisällä. Ne voivat ulkoilla tarhassa, jonne luonnonlinnuilla ei ole mahdollisuutta päästä, jos tästä tehdään ilmoitus kunnaneläinlääkärille.
Mutta sitten taas vähän iloisempiin aiheisiin. Vuosi on kulunut jälleen kuin huomaamatta ja tänään on mikropossu Danielin syntymäpäivä. Se täyttää kaksi vuotta. Viime vuonna se sai ikioman synttärileivoksen. Tänä vuonna ehkä hedelmälautasen. Tietenkin kermavaahdolla höystettynä.
Onneksi olkoon, Daniel!
---
Edit. Tulinpa vielä lisäämään kuvia Danielin synttärikemuista.
Elintarviketurvallisuusvirasto Evira muistutti monien lehtien palstoilla, että maaliskuun alusta alkoi jälleen kanojen sisälläpito. Maa- ja metsätalousministeriön asetus 81/2011 määrää näin. Sen mukaan siipikarja täytyy pitää sisätiloissa maaliskuun alusta toukokuun loppuun, eli lintujen kevätmuuton ajan. Näin yritetään ehkäistä lintuinfluenssan leviämistä luonnon linnuista siipikarjaan.
Kiinassa lintuinfluenssa, tällä kertaa tyypiltään H7N9, on viime vuonna tarttunut siipikarjasta ihmisiin kohtalokkain seurauksin. Linnuille tuo influenssatyyppi aiheuttaa vain vähäisiä oireita, jos niitäkään. Ihmisestä toiseen tuo H7N9 ei toistaiseksi tartu. Lisäksi ympäri maailmaa on useita lintuinfluenssatyyppejä, joita on löydetty siipikarjatiloilta.
Suomessa vakavia oireita aiheuttavaa lintuinfluenssaa ei ole tavattu, ja kiistelyn alla on sekin, että kuinka todennäköistä on, että lintuinfluenssa tarttuu luonnonlinnuista siipikarjaan. Mutta joka tapauksessa lintujen kevätmuuton ajan kanat ovat sisällä. Ne voivat ulkoilla tarhassa, jonne luonnonlinnuilla ei ole mahdollisuutta päästä, jos tästä tehdään ilmoitus kunnaneläinlääkärille.
Mutta sitten taas vähän iloisempiin aiheisiin. Vuosi on kulunut jälleen kuin huomaamatta ja tänään on mikropossu Danielin syntymäpäivä. Se täyttää kaksi vuotta. Viime vuonna se sai ikioman synttärileivoksen. Tänä vuonna ehkä hedelmälautasen. Tietenkin kermavaahdolla höystettynä.
Onneksi olkoon, Daniel!
---
Edit. Tulinpa vielä lisäämään kuvia Danielin synttärikemuista.
 |
| Syntymäpäiväsankarin hedelmälautaseen kuului appelsiinia, banaania, omenaa, rusinoita ja kermavaahtoa. |
 |
| Myös Vickylle nämä herkut maistuivat. |
 |
| Lautanen piti nuolla aivan puhtaaksi. |
 |
| Juhlinnan jälkeen keittiön ja eteisen lattia oli pesua vailla. |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)