torstai 31. toukokuuta 2012

Munaton kanala

On paperittomia toimistoja ja sokerittomia makeisia. Meilläpä on munaton kanala.

Meillä on tällä hetkellä kanoja kahdessa paikassa; kanalassa ja sen viereisessä karsinassa. Kanalan viereinen karsina on ns. vuokrayksiö. Sen kanat eivät ole meidän, vaan muuttavat uuteen kotiinsa kesän kuluessa. Vuokrayksiöön on siirtynyt meidän Vohveli-kukko, joka lähtee kanojen kanssa. Lisäksi yksiötä asuttaa kaksi isoa ja kaunista orpington-rouvaa ja kolme hy-line valkoista tehotyttöä, eli Papu, Pipa ja Poppana. Yksiö on ollut nyt vuokralla muutaman päivän. Samoin muutaman päivän ajan myös meidän kanalassa on ollut kertarysäyksellä toteutettu uusi kokoonpano.

Rokkikukko ulkoilee

Meidän oman kanalan puolelle hankin uuden kukon, tai oikeastaan ihan kukkopojan vielä. Se on plymouth rock - rotuinen kukko, nimetty meillä nimellä Rokkikukko. Samassa paikassa Rokkikukon kanssa oli myös upeiden jättikochinien tipuja, joita "tarttui" mukaani kaksi. Tiput olivat vielä sen verran nuoria, että niiden sukupuolista ei ollut varmuutta, mutta kanatipuja toivoimme. Tiput saivat nimet Hertta ja Bertta, vaikka olenkin alkanut epäillä, että Hertasta kasvaa Herttakunkku. Se kun näyttää sitten kuitenkin vähän kukkomaiselta.

Kun Hertta ja Bertta tulivat, ajattelin, että niiden olisi hyvä päästä vielä äidin helmoihin. Äiti hoivaisi ja suojelisi. Orpingtonit kun ovat hyviä hautomaan ja nämä meidän tytöt (Martta ja Lyyli) ovat jo hautoneetkin, niin tarjosin tipuja niille. Ei kelvannut. Tipuille osoitettiin heti, että nämä eivät ole tervetulleita. Meidän brahmakana Muffinssi hautoi parasta aikaa. Sen alla on kolme munaa, joita se oli hautonut viikon verran. Tarjosin tipuja seuraavaksi sille. Se kohotteli kulmiaan, (tai varmaan olisi kohotellut, jos kanat niin tekisivät,) että "Mitäs hel***in porukkaa tuo on?" Sitten se tajusi: "Nehän ovat minun kauan kadoksissa olleet rakkaat lapseni!" Muffinssi adoptoi tenavat siipiensä suojaan, munien rinnalle. Hyvä juttu. :)



Bertta-tipu on juuri kylpenyt puruissa äidin opastuksella

Kun sinne naapurin vuokrayksiöön tulivat ne tehotytöt, niin samalla meillekin tuli kaksi hy-line valkoista kanaa, Hansu ja Pirre. Valkoiset hy-linethän on jalostettu tuottamaan paljon munia. On todennäköistä, että kaupasta ostetut munat ovat hy-line - kanojen aikaansaannoksia. Meillä ollessaan Hansu ja Pirre eivät vielä ole munineet.

Lisäksi meillä on kaksi suomalaista maatiaiskanaa, piikkiöläistä kantaa edustavat Donitsi ja Pumpernikkeli. Niillä on ikää pian viisi vuotta, eivätkä ne ole sulkasadon jälkeen munineet. Meidän vanhin kana on kääpiöristeytys Pulla, jolla on ikää ainakin seitsemän vuotta. Se munii ehkä pari munaa kuukaudessa. Hy-line brown Hintrika ja risteys Keltainen Kana ovat siinä päälle kolmivuotiaita. Ne munivat suunnilleen vuoropäivinä. Kanojen ikä voinee vaikuttaa munantuotannon vähenemiseen.

Meillä on siis kymmenen aikuista kanaa. Munittavien munien määrän pitäisi myös olla lähempänä kymmentä päivässä, sillä eletään vuoden valoisinta aikaa, jolloin kanojen munantuotanto on huipussaan.

Meillä munitaan yksi muna päivässä.

Tämä on johtanut siihen, että jouduin tekemään jotain, mitä en ole tehnyt lähes kuuteen vuoteen. Ostin eilen kaupasta munia. Toivoin, että kukaan tuttu ei näe kun menen munakennon kanssa hyllyjen välissä. Tuntui nololta ostaa munia, kun omia kanoja on kotona paljon. Pidän itselleni peukkuja, että en kovin montaa kertaa joudu toistamaan tuota juttua, vaan munantuotanto elpyy hyvin pian.

Ja eihän sitten kerrota kenellekään siitä nolosta kauppaepisodista, eihän?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti