lauantai 26. toukokuuta 2012

Kesäpossut saapuivat

"Joulunviettomme alkaa jo toukokuussa. Porsailla silloin on herkut suussa. Se lihoo, se kasvaa se vahvistuu..." lauleskeli Juice Leskinen aikoinaan. Nyt sitten on meilläkin kaiketi virallisesti alkanut joulunvietto, sillä kesäpossut saapuivat kotiin juuri äsken.

Possut haettiin muutaman kymmenen kilometrin päässä olevasta sikalasta hevoskopilla. Sikalan isäntäväki oli saattamassa possut matkaan. Possuja varten laitettiin sikalasta kuja ja ramppi, jota pitkin kuulemma normaalisti isot lihasiat marssivat. Oli tosi kiva, että possut saivat itse kävellä autoon, sillä se ei stressannut possuja. :)

Meillä kotona ei sitten ollut yhtä hienoja systeemejä, vaan possut piti kantaa hevoskopista aitaukseen. Ja jos joku on joskus joutunut vastaavaan tilanteeseen, niin tietää varmasti, että siitä sika ei tykkää. Kun sorkat nousevat ilmaan, alkaa välittömästi järkyttävä kiljuminen. Voin kuvitella, että tuosta äänestä on saanut alkunsa lausahdus: "Huutaa kuin sikaa tapettais / Kiljuu kuin pistettävä sika". Eikä sikaa todellakaan tarvitse tappaa, nostaminen riittää. Kyllä siat toivat nytkin julki koko tienoolle, että he ovat saapuneet Tuomirantaan.

Maailma voi olla tosi pelottava paikka, erityisesti, jos sattuu olemaan pieni possu. Niillä on ollut järkyttävä aamu. Muutos sikalasta, sisätiloista, jossa on koko elämänsä alun viettänyt yhdessä monen lajitoverinsa kanssa, ulkoaitaukseen toisen possukaverin kanssa kahdestaan, on melkoinen. Allekirjoittaneen tekisi kovasti mieli päästä rapsuttelemaan uusia tulokkaita, mutta ei auta kuin hillitä mielensä ja kirjoittaa blogia. Kaksikon pitää saada nyt olla hetki ihan rauhassa ja totutella.

Saapumisen kunniaksi vein niille heti kaksi ämpärillistä ruokaa. Vielä äsken ei kuitenkaan oltu ruokakipoille menty, sen verran jännittävää kaikki vielä oli. Sen sijaan kaksikko mutusteli jo aitauksessa kasvavaa ruohoa. :) Veikkaan, että muutaman päivän/viikon kuluttua ruoho on maisteltu ja tongittu aitauksesa niin, että siellä ei enää ole korttakaan pystyssä. Mutta se on sikamaista toimintaa, joten antaa possujen tonkia.

Nämä kaksi ovat tyttöjä, eli emakoita. Niillä on jo nimetkin, tosin vielä en tiedä kumpi possuista on kumpi. Nimet ovat: Simasuu ja Herkkupeppu. Voin jo kuvitella mielessäni kun kesän kuluessa pihalla huudetaan Herkkupeppua syömään tai lirkutellaan pikku Simasuulle, että ohikulkijat pitävät tätä taloutta vähintäänkin erikoisena. ;)

Nappasin typyköistä kuvankin. Kumpikohan olisi Simasuu ja kumpi Herkkupeppu?


Possut oli merkattu vihreällä ja punaisella maalilla


3 kommenttia:

  1. Tervetuloa kesäpossuille Niskaskankin puolesta :) Possuilla on varmaankin edessään oikein mukava kesä farmilla! Mitäs muuten Vicky (ja nyt myös Daniel) on kesäpossuista sanonut? Ovat vissiin kuitenkin ainakin näköyhteydessä toisiinsa. Mukavia alkukesän päiviä! T: Rouva Niskanen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset! :)
      Vicky ei ole vielä tavannut kesäpossuja Simasuu ja Herkkupeppu. Aikaisemmista kesäpossuista Vicky sen sijaan on ollut oikeinkin kiinnostunut. Serkkulikkoja on käyty moikkaamassa ja vähän uhittelemassakin aidan toisella puolella.
      Daniel suhtautuu Simasuun ja Herkkupepun edesottamuksiin myös mielenkiinnolla. Tosin Danielin motivaattori possuissa taitaa olla ruoka. Sitä kiinnostaa kesäpossuille tarjolla olevat herkut kovasti. Myös koirat aterioisivat mielellään Simasuun ja Herkkupepun kanssa.

      Poista
  2. Herkkupepun ja Simasuun erottaa muuten toisistaan sekä käytöksen että ulkonäön perusteella. Kuvassa Herkkupeppu on vasemmalla ja Simasuu oikealla.
    Simasuu on kaksikosta arempi kippurasaparo. Se suhtautuu asioihin hieman varauksella. Se kuitenkin uskaltautuu kokeilemaan kaikkea, kunhan Herkkupeppu on kokeillut ensin.
    Herkkupeppu on sitten se rohkeampi possu. Sen häntä ei mene saparolle. Herkkupeppu toimii Simasuuta ennakkoluulottomammin. Uskoisin, että kesytyksessä kannattaa nimenomaan keskittyä Herkkupeppuun. Kun sen saa kesymmäksi, samalla myös Simasuu alkaa luottaa ihmiseen enemmän.

    VastaaPoista