On eläinlääkäreitä ja on Eläinlääkäreitä

Kun Sirius Musta sairastui, oli viikonloppu, tietenkin. Pelästyin, että kissa tukehtuu, kun röhisee niin kovasti. Mittasin lämmön, kuumetta ei ollut. Ei auttanut kuin lähteä päivystävän eläinlääkärin luo pieneläinklinikalle. Se oli aivan turha käynti. Olin kyllä kuullut kyseisestä eläinlääkäristä, että hän ei arvosta kissoja hiukkaakaan, mutta nyt saimme kokea sen käytännössä.

Eläinlääkäri väheksyi kissan vaivoja ja tutki sitä noin minuutin. Hän mittasi lämmön, ei kuumetta. Hän kuunteli stetoskoopilla keuhkot, ei rahinaa. Sitten hän totesi, että ei löydy vikaa, ei voi hoitaa. Käski seuraavalla viikolla ottaa yhteyttä johonkin eläinlääkäriklinikkaan, jos vaivaa vielä on. Sitten hän kirjoitti 90 euron laskun.

Tuon eläinlääkärin palveluja en aio enää käyttää, ellei ole aivan pakko.

Seuraavalla viikolla asioimme lähikaupungin eläinlääkäriasemalla. Siellä palvelu oli hyvää ja saimme myös hyviä ohjeita. Kävimme eläinlääkärin luona kolme kertaa. Nenää tutkittiin, epäiltiin vierasesinettä, kuten heinänkortta, mutta sitä ei näkynyt. Sirius Musta sai pistoksena ensin kortisonia ja sitten antibioottia. Vaiva ei kuitenkaan helpottanut ja eläinlääkäri kehotti lähtemään suurempaan kaupunkiin, jossa nenä voitaisiin kunnolla tähystää. Sinne sitten mentiin, vaikka matkaa kertyi toistasataa kilometriä.

Sirius Mustan nenänielu tähystettiin ja sieltä löytyi massaa, joka tukki molemmat sieraimet. Siinä oli siis syy vaivoihin. Eläinlääkäri ehdotti, että päästä otetaan vielä tietokonetomografiakuvat, jotta saadaan tietää onko massa vain sierainten kohdalla, vai onko vaivaa muuallakin. Jos kasvain olisi polyyppi ja pienikokoinen, se voitaisiin leikata ja Sirius Mustan oloa helpottaa. Näin tehtiin. Samalla Sirius Mustasta otettiin verikokeet.

Kissat eivät yleensä syö, jos niiden nenä on tukossa. Ne kun eivät silloin haista mitään, niin ei tee mieli ruokaa. Siksi Sirius Mustaa oli pakkoruokittu jo jonkin aikaa. Kissa kun ei saa paastota, se kuivuu nopeasti. Eläintenhoitaja kertoi, että kissalle olisi mahdollista laittaa ruokintaletku. Sen kautta ruiskulla saisi ruokaa menemään mukavasti, eläintä kiusaamatta. Lisäksi kissa saisi syödä suun kautta niin paljon, kuin haluaisi. Siispä Sirius Mustalle laitettiin sellainenkin ja otettiin vielä röntgenkuvat, joilla varmistettiin, että letku on oikeassa paikassa. Ja hyvä ratkaisu se olikin. Oli kiva, kun viimeisinä päivinä ei tarvinnut kiusata sairasta kissaa, vaan rapsutellessa ohimennen se tuli ruokittua.


Ruokailuhetki rapsutusten kera

Kun kotiuduimme eläinlääkärireissulta, oli mukana kaksisivuiset ohjeet hoidon jatkolle ja ohjeiden lopussa toivotettiin kiltille Sirius Mustalle pikaista paranemista. Mukaan lähtivät myös hoitajan terveiset, että milloin vain saa soittaa, jos tulee jotain kysyttävää. Seuraavana aamuna eläinlääkäriasemalta soitettiin ja kyseltiin, että miten yö oli mennyt ja millainen on Sirius Mustan vointi. Ja kun eläinlääkäri soitti ja kertoi huonot uutiset, hän myös kertoi, ettei kissan lopettamista varten tarvitse erikseen varata aikaa. Riittää kun soittaa, että olemme tulossa.

Summa summarum. Sirius Musta sai hoitoa parilla eri eläinlääkäriasemalla. Hoito oli hyvää ja kissan terveydestä oltiin kiinnostuneita. Suuremman kaupungin eläinlääkärissä Sirius mustalle tehtiin monta asiaa, mutta kissa oli autuaan tietämätön siitä, sillä se nukkui. Kalliiksihan se kaikki tuli. Mutta toisaalta maksoin 9kymppiä siitä, että eläinlääkäri ei tehnyt juuri mitään. Hän ei ollut kissasta kiinnostunut, kyseenalaisti vain kissanomistajan huolen. Sellainen vasta kallista on. 

Eläinlääkäreitäkin on siis moneen junaan (ja osa jää asemalle).

Muistoissamme Sirius Musta

Niin se vaan on, että aina kaikki ei mene toivotulla tavalla. Pari viikkoa sitten Sirius Musta (kissa) sairastui. Se alkoi röhistä äänekkäästi. Sen kanssa käytiin useaan otteeseen eläinlääkärissä ja todettiin, että syystä tai toisesta nenän limakalvot ovat aivan tukossa. Kissa hengittää vain suun kautta. Asiaa tutkittiin vielä lisää ja lopulta torstaina saimme tulokset.

Sirius Mustalla oli aggressiivinen sierainkasvain, joka oli jo levinnyt aivoihin asti. Mitään ei ollut tehtävissä.

Sirius Musta oli erikoinen kissa, ei ollenkaan kissamainen. Se oli todella ihmisläheinen ja kiipesi aina vieraiden kaulalle jo heti, kun nämä tulivat ovesta. Tämä piirre ei poistunut Sirius Mustalta edes viimeisinä päivinä, kun se oli kipeä.



Sirius Musta torstaina

Kaivoimme Sirius Mustalle haudan ja sinne pudotettiin valkovuokkoja, jotka ovat täydessä kukassa nyt. Mukaan meni myös kimppu vaaleanpunaisia ruusuja. Leikkokukkien tuhoaminen kun on aina ollut kissojemme lempipuuhaa. Hauta sijaitsee kissojen ulkotarhan vieressä. Keittiön ikkunasta näkee Sirius Mustan viimeisen leposijan ja ehkä Sirius Mustakin voi sieltä katsella, kun Dobby-kissa temmeltää ulkona.

Hyvästi, Sirius Musta (kesäkuu 2006 - 16.5.2014).

Pöpökammo

Pääsiäisen aikaan vatsatautiepidemia pyyhkäisi koko tämän talouden ihmisjäsenistön läpi. Tauti oli raju eikä ottanut talttuakseen. Piti oikein lääkärissäkin käydä ja näytteitä antaa. Hevoskuuri tuli lääkkeitä, mutta eipä niistäkään oikein iloa ollut.

Lääkäri kyseli kaikki ulkomaanmatkat, epämääräiset ravintolat ja muut, mistä tauti olisi voinut saada alkunsa. Mitään sellaisia ei ollut. Sitten hän sanoi, että pääsiäisen aikaan on varmasti tullut syötyä paljon kananmunia. Voihan tämä esimerkiksi olla joku lievä salmonellatapaus.

Apua! Jos se olisi salmonella ja kananmunista saatu, niin jäljet olisivat hyvin lyhyet. Omasta kotikanalasta ja omista kanoista sitä pöpöä saisi etsiä. Välittömästi tuon jälkeen otin näytteet kanalasta salmonellan tutkimista varten ja vein ne laboratorioon.

Salmonellanäyte on meillä aina otettu tossunäytteenä. Olen ostanut apteekista putkisukkaa. Se on venyvää harsoa, joka on ikään kuin putken muodossa. Putkiharso vedetään kumisaappaan päälle samaan tapaan, kuin sukkaa pukisi. Sitten saappaiden kanssa tallustellaan kanalassa kanankakkojen päällä. Näyte tarttuu harsoon, joka sitten viedään laboratorioon tutkittavaksi.

Ihmislääkäriltä tuli ensin tieto. Näytteistä ei oltu löydetty salmonellaa, eikä muitakaan tavallisimpia bakteereja. Ehkä kyseessä oli kuitenkin virus. Muutaman päivää myöhemmin tuli myös laboratorion vastaus: Näytteessä ei ollut salmonellaa. :)

Huhhuh. Nyt voi taas hyvillä mielin popsia puhtaita kananmunia. Ja niitä on tähän aikaan vuodesta paljon!

Muuttumisleikissä Rauli

Cockerspanielimme Raulin turkki on viimeksi leikattu yli puoli vuotta sitten, kun karvakamu tuli meille asumiskokeiluun. Paksu turkki on talvella varmasti lämmittänyt, mutta ei ollenkaan sovellu kesällä meille. Meillä on mutaa, heinää ja kaikkea muuta sellaista turkkiin tarttuvaa yllin kyllin. Viimeiset viikot Rauli onkin tullut sisälle turkki yltä päältä heinillä kuorrutettuna. Oli aika viedä Rauli parturiin. Tavoitteena oli, että ukkeli leikataan lähes kaljuksi. Kyllä se turkki sieltä sitten takaisin kasvaa.

Operaatioon meni jälleen tovi jos toinenkin. Luottoparturi teki Raulin kesälookin. Ukkeli oli nauttinut erityisesti korvien ja tassujen parturoinnista. Ja muutos on melkoinen.

Ennen:

Jälkeen:

 

 

Kalju Rauli on muuten ihan vastustamaton! Sen lähes karvatonta nahkaa on ihan älyttömän ihana silitellä ja kaljuna se on myös hellyyttävä. Se täytyy ottaa sohvalle kainaloon halittavaksi. 

Tappolistalla talitintti

Kevät kukoistaa ja pikkulinnut laulavat. Tosin eräs talitintti ei enää laula. Se kun oli erehdyksessä eksynyt kissojen ulkotarhaan, joutunut kissojen (Dobby ja Sirius Musta) kynsiin ja tämän jälkeen kuljetettu olohuoneeseen. Lintuparka.




Talitintti ja Sirius Musta

P.S. Tämä oli muuten Tuomirannan farmin 100. blogiteksti.

Kesäelämää?

Meillä on nyt ollut kahdesta eri paikasta kesäpossuja. Molemmat possunkasvattajat ovat lopettaneet toimintansa. Possujen kesätarha alkaa myös olla siinä kunnossa, että se vaatii välivuoden hyvin pian. Possujen teurastus onnistuisi kyllä yhä kotona, mutta sitten riiputus ja paloittelukin vaatisi uudelleen organisointia. Nämä selitykset ovat johtamassa siihen, että meille ei tule tänä vuonna kesäpossuja.

On kuitenkin mietinnässä, että josko jotakin kesäeläimiä kuitenkin tulisi. Possujen tarha saisi olla kesannolla, mutta onhan tässä tontilla muutenkin tilaa. Meillä on possujen lisäksi ollut aiemmin kalkkunoita parina kesänä ja sitten ankkoja.

Tulisiko meille ehkä kaksi tai kolme hanhea kesäksi? Teinkin eilen yhdestä paikasta jo alustavia tiedusteluja, että olisiko kyseisiä lintuja mahdollisuus saada. Kuulin, että hanhet ovat hyvin persoonallisia eläimiä ja leimautuvat voimakkaasti ihmiseen. Ne tarvitsevat kunnollisen, suuren laitumen, sillä ne käyttävät ravinnokseen runsaasti ruohoa.

En kuitenkaan saanut alustavissa tiedusteluissa varmuutta asiaan. Nimittäin nämä meille mahdollisesti paistihanhiksi tulevat linnut ovat tällä hetkellä munina hautomakoneessa. On vielä epävarmaa kuinka paljon poikasia kuoriutuu ja liikeneekö niistä paria hannuhanhea tai akkagepnekaiselaista meille. Esimerkiksi sähkökatko voi tehdä projektille hallaa. Sähkön puute pysäyttää hautomakoneen toiminnan. Se puolestaan johtaa kuulemma nopeasti siihen, että ilmanlaatu hautomakoneessa heikkenee ja sikiöt munien sisällä voivat vaurioitua. Mutta odotellaan. Muutaman viikon päästä olemme ehkä tässäkin asiassa viisaampia.

Lisäksi eilen kyselin yhdestä paikasta araucanoja. Ne ovat veikeitä kotkottajia, jotka munivat sinisiä munia. Meillä on aiemmin ollut vihreitä munia munivia risteytyskanoja, mutta niistä kaikista on aika jo jättänyt. Eri sävyiset ruskeat ja valkoisetkin munat ovat tosi jees, mutta kyllä niitä värikkäitä munia kaipaa.

Araucanoistakaan en saanut vielä varmuutta. Kuulemma kymmenkunta tipua olisi tällä hetkellä ja niistä olisi tarkoitus itselle jättää osa. Tiput eivät kuitenkaan ole vielä sen ikäisiä, että niistä olisi sukupuolet tunnistettavissa. Jos hyvin käy, tipuissa on runsaasti kanoja ja niistä liikenisi meillekin pari. Mutta tässäkin asiassa olemme ehkä muutaman viikon kuluttua viisaampia.

Ehkä meillä siis on vielä kesällä elämää ja kesäeläimiä.

Kevättä

Linnut sirkuttavat ihan mahdottomasti ulkona ja ilmakin on ollut upea.

Vuohet ovat nauttineet kevätauringosta ulkona. Tosin niiden mielestä jälleen ruoho oli vihreämpää aidan toisella puolella. Eikä aikaakaan, kun oma tarha oli rikottu ja sitä oltiin porukalla kasvimaalla syömässä viime syksyltä maahan jääneitä herkkuja.

Possut ulkoilivat pihalla, kun siivosin vuohilaa tässä joku päivä. Nekin löysivät maasta jos jonkinlaista syötävää. Danielia ei meinannut saada sisälle ollenkaan, vaikka ilma oli pienelle possulle vähän liian viileä.

Elvikselläkin oli kevättä rinnassa ja se teki kevään ensimmäisen karkureissun. Sitäkin sai huudella kurkku suorana kotiin. Herra vain mennä paineli eteenpäin, sillä maailma oli täynnä ihania tuoksuja. Lopulta se kuitenkin kääntyi kotia kohti iloisena ja innokkaana.

Kissat ovat nauttineet ulkotarhassa auringosta ja mutustelleet heinänkorsia, jotka törröttävät maasta esiin.

Kanojen munatuotanto on räjähtänyt valtavaksi ja meillä on joka paikka täynnä munia. Eräskin kyläilijä lähti meiltä 30 kananmunaa rikkaampana. No, ei parane valittaa. Joskus sitä on joutunut niitä munia kaupastakin hankkimaan. Ja ehkä joskus saan aikaiseksi hommata niitä araucanojakin, niin saadaan taas sinisiä tai vihreitä munia. Niitä on jo vähän ikävä.

Se on kevät nyt! :)