tiistai 12. marraskuuta 2013

Raulin kuulumisia

Minulle on kerrottu, että blogini seuraajat (no ehkä monikkomuoto on liioittelua) ovat odottaneet Raulin kuulumisia. Raulihan siis on se cockerspanieli, joka muutti elokuun lopussa meille puolen vuoden asumiskokeiluun. Jos herra sopeutuu, se saa jäädä meille pysyvästi asumaan.

Rauli on asunut meillä nyt kaksi kuukautta. Hyvin on sujunut, itse asiassa aika paljon paremmin, kun mitä uskallettiin odottaa. Raulin kanssa ei ole ollut ongelmia lainkaan. Rauli on myös oppinut uusia asioita. Se alkaa pikkuhiljaa ymmärtää kuuluvansa koiraporukkaan, eikä sen kanssa tarvitse olla koko aikaa. Tosin mielellään herra kyllä edelleenkin viihtyy ihmisten seurassa.

Opetin Raulin kierimään. Se oppi tosi nopeasti, vaikkakaan se ei osaa kieriä kuin toisen kyljen kautta. Mutta hyvä silti. Ja Rauli on vilpittömän ylpeä aina, kun sitä kehutaan hyvin hoidetusta hommasta. Se myös mm. istuu pyydettäessä. Rauli tekee sen suurieleisesti rinta rottingilla, jotta kaikki varmasti näkevät, kuinka erityisen hyvä se on istumaan.

Rauli tulee edelleenkin hyvin juttuun Jojon ja Elviksen kanssa. Tosin se on vähän kovapäinen kaveri ja kokeilee rajoja. Se on käynyt nappaamassa Jojon suupielestä herkkupalan ja pyrkinyt myös Elviksen apajille. Joskus se on onnistunut suuremmitta ongelmitta, mutta pari kertaa on tullut aiheesta oikein kunnon rähinäkin. Yhtenä päivänä Jojo ja Rauli tappelivat ulkona siitä, kuka on oikeutettu syömään maasta kananpaskaa...

Kissoille Rauli räkyttää tuon tuosta, vaikka kissat olivat lajina sille tuttu jo ennen meille muuttoa. Myös pikkupossuja Rauli on tavannut. Se on yrittänyt Jojon opastuksella päästä syömään possujen ruokaa ja vähän possun kakkaakin. Vuohen kanssa Rauli pääsi oikein lähikontaktiin, kun ei ymmärtänyt väistää Somaa. Pukkaisu sarvista tuli.

Koirat ja ihmiset ovat opettaneet Raulille paljon uusia juttuja ja myös pahoja tapoja. Rauli kyllä haistaa tilaisuuden tulleen. Yhtenä päivänä karvakamu seisoi keskellä keittiön pöytää. Se kun osaa tarvittaessa myös hypätä. Erään kerran käänsin hetkeksi selkäni sen jälkeen, kun olin tehnyt itselleni voileivän. Kun käännyin takaisin, näin, että voileipä katosi hyvää vauhtia erään cockerspanielin kitaan.

Rauli kävi yhtenä päivänä kylässäkin isäntäväen kanssa. Etukäteen vähän jännitti, että miten kaikki sujuu. Rauliakin taisi vähän jännittää. Se ei aivan heti mennyt rapsuteltavaksi, vaan haistoi uusia ihmisiä kauempaa. Vieraanvaraiset ihmiset lahjoivat kuitenkin Raulin leikkelemakkaralla ja piparkakuilla. Pian sitä oltiin niin hyvää kamua, ettei paremmasta väliä.

Kyläilypaikassa asuu iäkäs pariskunta. He tykkäävät eläimistä, varsinkin isäntä. Siksi on kiva välillä käydä koirakamun kanssa kylässä ja aina isäntä kyselee eläinten vointia. Meidän eläimillä tuntuu kuitenkin olevan vähän hankalia nimiä. Siksi eläinten nimet pikkuisen muuttuvat matkan varrella. Meidän minsika Vicky on "Vikki", maatiaiskissa Sirius Musta on "Musti" ja Elvis-koira on "Elvi". Nyttemmin porukkamme kasvoi uudella jäsenellä. Sehän on koirakamumme "Raili".

No, rakkaalla lapsella on tunnetusti monta nimeä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti