maanantai 25. marraskuuta 2013

Haisulit pesulla

Tein yhtenä päivänä havainnon; meidän Rauli haisee. Se on ilmeisesti sopeutunut maaseudun kuraiseen elämään ainakin riittävän hyvin. Rauli haisi ihan märälle koiralle. Tiedättehän sen ummehtuneen hajun, jota tarkoitan?

Armeijassa, jos yksi mokaa, niin kaikki kärsii. Meillä on vähän samantyyppinen periaate. Jos yksi kaipaa pesua, niin kaikki pääsevät kylpyyn. Eilen meillä pestiin eläimiä urakalla. Kuurauksesta pääsi osalliseksi kolme koiraa ja kaksi kissaa.

Dobby aloitti. Se ei tykännyt yhtään, kun upotin sen puoliksi ämpäriin. Se seisoi takajaloillaan ja maukui, kun pesin eläinshampoolla sen turkkia. Hyvin siitä kuitenkin selvittiin ja kääräisin pienen, laihan pojan pyyhkeeseen.

Seuraavana saman käsittelyn sai Sirius Musta. Se sujui ihan onnistuneesti ja puhdasta tuli. Kumpikaan kissoista ei ollut innostunut hiustenkuivaajasta tai harjaamisesta. Herrat kuivattelivat itse itsensä.

Koirista pesin ensimmäisenä Jojon. Se tiesi mitä tuleman pitää, eikä todellakaan ollut innostunut. Se antoi kuitenkin pestä itsensä ja ravisteli lopuksi niin, että saunan eteinen oli ihan märkä. Rauli tuli pesulle kiltisti eikä tuntunut inhoavan hommaa niin paljon kuin muut. Elvis sen sijaan yritti paeta paikalta, kun tajusi, mitä seuraavaksi tapahtuu. Pestyä sekin tuli. Kahden viimeisen herran turkit ovat haasteelliset pestä ja kuivata. Raulilla on paljon karvaa ja Elviksen turkki on todella tiheä.

Operaation jälkeen alkoi kuivaus pyyhkeellä ja hiustenkuivaajalla. Hiustenkuivaajasta tykkäsi ainoastaan Rauli. Sen turkin kuivaus oli työlästä, sillä kiharan karvan kuivuminen kesti tosi kauan. Erityisesti korvakarvat eivät meinanneet millään kuivua. Onneksi ukkeli suhtautui asiaan tyynesti ja antoi harjata ja kuivata.

Elviksen turkista irtosi valtavasti karvoja. Villapalloja juoksentelee varmasti vieläkin meillä ympäri huushollia. Lisäksi sen kuivaaminen vaati aikaa. Turkki on uskomattoman tiivis ja karvaa on tiheässä. Ja se ei tietysti saa jäädä märäksi, ettei pöpöjä jää muhimaan kostealle iholle pohjavillan sekaan.

Lopulta poppoo oli kuivattu, pörheä ja puhdas. Sen jälkeen piti kuivata koko talon lattiat, pestä karvoja täynnä oleva kylpyhuone, käydä itse suihkussa ja pistää pyykkikoneellinen märkiä pyyhkeitä peseytymään. Koirat saivat kaupan päälle vielä manikyyrinkin.

Kyllä niiden nyt kelpaa. Tosin eivät taida itse tällaista hienostelua arvostaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti