Rokkistarat poseeraamassa jonkun fanin kanssa

Sain sähköpostin otsikon tekstillä varustettuna. Tässä siis Elvis ja Rauli, sekä rokkifani. ;)

Rauli tosin on nykyään vähemmän esikuvansa näköinen, parturoinnin jälkeen..

Anna koti Vohvelille!

Nyt olisi kiltti kukko kaupan. Hinta 0€. Tärkeintä on, että Vohveli saisi hyvän kodin. Aika alkaa nimittäin loppua, kylmät ilmat tulevat.

Vohveli on kiltti kukko, joka tuli meille muutaman kuukauden vanhana. Se paimensi ja suojeli kanaparveaan hyvin ja on aina ollut ihmistä kohtaan kunnioittava. Reilu vuosi sitten Vohveli muutti uuteen kotiin, mutta vuoden asumisen jälkeen palasi jälleen tänne meille.

Meillä vain on se tilanne, että meillä on jo kaksi kukkoa, eikä Vohveli tule kummankaan kanssa toimeen. Meillä ei ole kolmannelle kanalalle talveksi tilaa, joten kun kylmät ilmat tulevat, on Vohvelin joko muutettava tai herran päivät ovat luetut.

Vohveli ei toki ole enää mikään nuori. Se on syntynyt 17.6.2006. Se on suomalainen maatiaiskana, jota pyritään maassamme säilyttämään sukupuutolta. Se ei kuitenkaan edusta puhdasta kantaa, vaan on alhon kannan ja horniolaisen kannan risteytys.

Kukolle on pariin otteeseen melkein jo löytynyt koti, muttei sitten kuitenkaan. Kuulimme, että yhdestä paikasta oli kukko kuollut ja meinasimme tarjota Vohvelia sinne. Tarina kuitenkin kertoi, että talon isäntä oli naapurin hevosiakin ammuskellut. Meidän Vohveli ei siis muuta sinne!

Vohvelin kanssa voin myydä pari hyvin munivaa hy-line valkoista kanaa myös.

Olisko kotia tarjolla?

Tässä vanha kuva Vohvelista

Vuohitilaa koskevia määräyksiä

Tuomirannan farmi aloitti vuohitilana 28.6.2005. Tämä on oikein virallisissa asiakirjoissa oleva päivämäärä. Jos nimittäin Suomessa ottaa lemmikiksi eläimen, joka lasketaan tuotantoeläimeksi, pitää rekisteröityä eläintenpitäjäksi. Vuohien pitäjän on pitänyt rekisteröityä vuodesta 1997 alkaen. Rekisteröitymisen myötä viranomaisilla on kattavammin tietoa siitä, että missä paikoissa tiettyjä eläimiä pidetään. Se helpottaa tiedottamisessa ja jos maahamme iskee tarttuva eläintauti, tieto auttaa suunnittelemaan toimenpiteitä, jolla tauti pidetään kurissa.

Viranomaistaholta tulee myös rekisteröityneelle eläintenpitäjälle tiedotteita ajankohtaisista asioista ja koulutuksista. Itsekin olen ollut mukana Maa- ja metsätalousministeriön (nyk. Evira) järjestämässä koulutuksessa, joka käsitteli korvamerkkejä, rekisteröintiä, siirtoasiakirjoja, valvontaa, sanktioita ja tautivastustusohjelmia. Mulla on koulutuksen muistiinpanot vieläkin tallessa, vaikka koulutus oli jo marraskuussa 2005. Koulutus oli avartava ja mielenkiintoinen, vaikka edelleenkin meillä on vuohien korvamerkit pöytälaatikossa kirjekuoressa eikä korvissa, kuten pitäisi.

Niin, vuohilla pitäisi siis olla korvamerkit korvissa. Tämä siksi, että viranomaisten pitää pystyä aukottomasti tunnistamaan kukin eläin. Ennen 9.7.2005 syntyneillä vuohilla (eli meillä Onni ja Soma) riittää yksi korvamerkki toisessa korvassa. Se on puoli senttiä x muutama sentti oleva v-kirjaimen muotoinen metallinkappale, jossa on terävä piikki. Pihtien puristusvoimalla merkin piikki lävistää vuohen korvan ja merkki jää siihen roikkumaan. Merkki kertoo, miltä tilalta eläin on kotoisin ja toinen numerosarja kertoo mikä yksilö on kyseessä.

Tuon ajankohdan jälkeen syntyneillä vuohilla (meillä Voitto-Viljami) pitää olla kummassakin korvassa korvamerkki. Toinen merkki on päämerkki, joka kertoo mistä maatilasta on kyse ja toinen merkki on apumerkki, joka yksilöi eläimen juuri siksi tietyksi. EU:n tasolta tulee määräykset siitä, että mitä kaikkia tietoja ja numerosarjoja merkeissä pitää olla. Meillä olevat Voitto-Viljamin merkit ovat muovisia ja kooltaan 3,7x3,3cm. Näistä merkeistä löytyi oikein kuvakin Eviran sivuilta:

Meillä siis korvamerkit eivät ole vuohien korvissa, vaikka pitäisi. Perusteluni siihen ovat eläinsuojelullisest. Eläväiset vuohet ja korvissa roikkuvat merkit eivät ole hyvä yhdistelmä. Korvamerkki nimittäin aiheuttaa jo laittovaiheessa tarpeetonta kipua vuohelle. Lisäksi se saattaa takertua kiinni johonkin ja koko vuohen korva voi repeytyä. Eikä tämä ole mitään meikäläisen mielikuvitusleikkiä. Tuossa mainitsemassani koulutuksessa Pro Agrian luennoitsija nimittäin kertoi, että korvamerkkien kanssa on ollut paljon ongelmia. Niistä on raportoitu ministeriöön, lähetetty kuvia repeytyneistä korvista jne. TE-keskuksen luennoitsija toi esille, että oikeasti korvamerkkijärjestelmä ei aukottomasti mahdollista eläinten tunnistamista. Jos koko korva repeytyy, uutta merkkiä ei ole mahdollista laittaa tilalle, eikä tunnistaminen merkin perusteella onnistu.

Vaikka meillä onkin sorruttu tämänkaltaisiin laittomuuksiin, olen silti pitänyt tärkeänä rekisteröityä vuohitilaksi ja pääsääntöisesti noudattanut määräyksiä. Suomessa jotkin säädökset tuntuvat nipottamiselta mm. eläintenpidon yhteydessä. Toisaalta, ja varmasti juuri tämän nipottamisen edesauttamana, meillä Suomessa ruoka on yleensä erittäin turvallista eikä täällä riehu tarttuvia eläintauteja. Rekisteröityminen tuo mukanaan myös paljon hyviä asioita, kuten ajankohtaista tietoa asioista ja eläinten olojen valvontaa. Minulle on tärkeää, että eläimillä on hyvät oltavat ja on hyvä, että tähän asiaan kiinnitetään huomiota.

Possun lihaa

Olen huomannut, että tämä blogi on hyvä paikka säilöä tietoa. Täältä on hyvä itsekin tulla tarkistamaan, että mitenkäs se tietty asia taas olikaan. Niinpä ajattelin nyt säilöä tietoa teitä ja itseäni varten sian lihasta ja sen määrästä.

Tänä vuonna kesäpossut olivat siis suuria, voittivat koossa jopa viime vuoden jättiläiset Herkkupepun ja Simasuun. Se tarkoittaa sitä, että joulun aikaan on vitsit vähissä. Meillä kun sattuu olemaan tavallista kapeampi uuni ja Hinkun kinkku oli vaivaiset 14,5kg. Ja tämä siis ennen suolaamista. Aatonaattona voi vähän hikikarpaloita kerääntyä otsalle, kun joutuu pohtimaan, että millä ilveellä kinkun saa sullottua uunin luukusta sisälle. Possuista pienemmän, eli Vinkun kinkut olivat sitten 11,9kg ja 11,8kg.

Nyt on pakastimessa possun lihaa taas vuodeksi eteenpäin. Herkkupepun ja Simasuun liha loppui muutama viikko sitten, joten nyt oli kiva saada taas uutta lihaa tilalle. Pakastimessa on lihaa kasslerpaistiin ja piknikpaistiin, on sisäfilettä ja ulkofilettä ja jauhelihaakin on jauhettu 27,2 kiloa.

Eilinen ja tämä ilta meni pitkälti possunlihan paloittelun merkeissä. Onneksi oli osaavat ja taitavat lihan leikkaajat. Mutta riitti siinä hommaa tällaiselle maallikollekin, kun lihalaatikoita piti pestä ja desinfioida ja lihaa pakata ja merkata, että missä paketissa on mitäkin tuotetta. Lopulta aamuyöllä puoli kolmen pintaan pääsi nukkumaan ja tänään reippaan työpäivän jälkeen alkoi jauhelihan jauhaminen. Äsken sain viimeiset lihat pakastimeen.

Onhan noissa kesäpossuissa kaikenkaikkiaan aika paljon hommaa. Vielä täytyy tarhakin saada syksyn kuluessa kuntoon, kun Hinku ja Vinku ovat möyrineet sen täyteen kraatereita. Eikä omien possujen kasvatus taloudellisestikaan ole valtavan kannattavaa. (Varsinkaan, jos joutuu kinkkua varten ostamaan uuden uunin, heh.) Mutta toisaalta, tiedän ainakin mitä syön. Ja onhan possuista paljon iloa meille kesäaikaan. Meillä ollaan kesäpossujen myötä omavaraisia lihan suhteen. Myöskään maitoa tai munia ei kaupasta tarvitse ostaa, kun niitä on omasta takaa. Voisin luulla, että se saattaa jopa jonkun mielestä olla vähän kadehdittavaakin. Näistä syistä olen edelleen sitä mieltä, että omien possujen kasvatus (ja kanojen ja vuohien pito) kannttaa.

Kauneudenhoitoa

Meillä ei ole ennen ollut koiraa, jonka turkkia pitäisi trimmata. Eikä meillä sen enempää ole kokemusta trimmauksesta. Mutta yhtä kaikki, jotain on tehtävä, sillä talouteen on muuttanut cockerspanieli Rauli, jonka turkki kaipasi hoitoa.

Onneksi suvussa on innokas parturi-kampaaja, joka halusi kokeilla Raulin turkin siistimistä. Tavoitteena ei ollut trimmata Raulia sen näköiseksi kuin näyttelyyn vietävät cockerit. Tavoite oli se, että turkki on mahdollisimman lyhyt. Se ehkäisee takkuja, sen kanssa pärjää maaseudulla ja kurakeleissä. Ja onhan se kiva näin kesälläkin.

Rauli nautti suunnattomasti karvojen ajelusta. Se pisti silmät kiinni ja pötkähti nukkumaan operaation ajaksi. Tämän jälkeen se kirmasi pihalla kuin laitumelle keväällä päästetty vasikka. Ehkä se tunsi olonsa keveäksi. Eikä syyttä, sillä Raulin pois ajellut karvat painoivat yhteensä 400g.



Tässä ollaan uudessa, siistissä kesäasussa.
Kuvien ottamisen jälkeen Rauli pääsi vielä suihkuunkin.



Jojo (jonka äiti oli cockerspanieli) ja Rauli
muistuttavat uudessa turkkilookissaan aika paljon toisiaan.

Kesä possujen osalta ohi

Kesäpossut Hinku ja Vinku päättivät kesäkauden eilen. Meille puolestaan on tulossa pakastimen täydeltä lihaa. Ajattelin, että kesäpossut olivat tänä vuonna hieman pienempiä kuin viime vuonna. Mutta olin väärässä. Oikeasti possut olivat vähän isompia. Hinku oli kaksikosta hieman isompi, Vinku pienempi. Possujen ruhopainot (eli ilman päätä, sorkkia, sisälmyksiä ja saparoa) olivat tänä vuonna 82 kg ja 95 kg. Siitä riittää talveksi popsittavaa.

Heinäkuussa possujen meno oli varsin mutaisaa. :)

Siat senkun lisääntyy

Luulin, että meidän kesäpossut Hinku ja Vinku ovat molemmat tyttöjä. Mutta ilmeisesti näin ei ole, sillä tänään huomasin, että possut ovat saaneet perheenlisäystä. Aitaukseen oli ilmestynyt kolmaskin possu. Se oli paljon toisia pienempi, eikä ihan vanhempiensa näköinen. Mutta ilmiselvä sika se oli, sen verran kovaa tahtia se hotki sikojen ruokia.

Kas tässä kesäpossut Jojo ja Hinku.
 

Tämä meidän innokas wannabe kesäpossumme oli siis himoinnut sikojen ruokaa niin kovasti, että oli tehnyt aitaukseen reiän ja tunkeutunut toisten eväille. No, hotkimisesta ja epäterveellisestä ruokavaliosta ei sitten tietenkään seuraa muuta kuin ongelmia. Hetken kuluttua eräät meistä siivosivat tämän kesäpossu Jojon oksennusta...