Lähdimme matkaan perjantaina. Urho pukeutui Vicky-minisian vanhoihin valjaisiin. Vicky, 11 vuotta, ei niihin enää mahdu. Vicky ja Urho ovat etäistä sukua, sillä Urhon isä on lähtöisin samalta tilalta Ruotsista, kuin mistä Vickyn haimme. (Koska Urhon isä toimii siitoskarjuna Suomessa, taitaa Vickyllä olla melko paljon sukulaisia maassamme.) Urho on kuitenkin Vickyä selvästi pienempi. Valjaat ovat sille nyt reilun vuoden vanhana sopivat, ehkä pikkuisen isot vieläkin. Vicky käytti samoja valjaita 5 kuukautta vanhana. Joka tapauksessa Urho-possu kasvaa vielä muutaman vuoden ajan, joten ei kannata vieläkään kuvitella, että minisika on mikään pieni lemmikki.
Eksyttiin aiheesta. Mökkimatkan Urho oli pelkääjän paikalla turvavöissä. Se makoili peiton päällä ja heräsi aina, kun auto hiljensi vauhtia. Kaikki sujui hienosti ihan viime metreille saakka. Mutkikas mökkitie kuoppineen sai Urho-possun voimaan pahoin. Autoa onkin nyt pari päivää kuurattu ja tuuletettu, ettei se haise possun yrjöltä.
Mökkeily on sujunut hyvin. Urho löysi heti saman pissapaikan, kuin viime kesänä ja muutenkin kuviot ovat olleet tuttuja. Urho nukkuu yöt koiran häkissä, jossa sillä on pehmoinen peitto.
Uutena asiana on lenkkeily. Urho halusi lähteä pihasta eteenpäin tutkimaan maailmaa. Se vähän epäilytti minua, sillä Urhoa ei ole kävelytetty hihnassa. Se ei myöskään ole tottunut kohtaamaan autoja. Vieraat paikat, eläimet ja ihmiset ovat minisialle kauhistus. Minisika on arka eläin, eikä sitä voi pakottaa. Jos se menee paniikkiin, tilanne on hallitsematon. Mitkään valjaat eivät ole täysin varmat, sillä possun pötkyläinen muoto tekee sen, että se voi lipsahtaa valjaiden läpi.
Urho-possu halusi kuitenkin mennä. Siispä mietin asiaa. Uudet ihmiset ovat haaste, mutta Urho-possun kanssa on tehty valtavasti työtä ja sitä on sosiaalistettu kohtaamaan vieraita. Se on vielä sen verran pieni, että voin hätätilanteessa napata sen syliin. Lisäksi päätin opettaa sille tempun, jolla ehkäisen ongelmia ennakkoon. Sika on äärimmäisen älykäs. Se oppii nopeammin kuin koira, mutta sillä ei ole samanlaista tarvetta miellyttää ihmistä, kuin koiralla. Siksi sian kanssa on tiedettävä mikä sitä motivoi - ruoka. Opetin ennen lenkkiä sille noin kahdessa minuutissa sen, että kun naksautan kieltäni, se saa rusinan. Näin sain sen tulemaan luokseni heti kun halusin.
Olemme tehneet useita lenkkejä, mutta vain muutaman sadan metrin päähän mökistä ja aina samaa reittiä, sillä sika kuitenkin rakastaa rutiineja. Mökkitie on päättyvä tie, joten liikennettä ei onneksi juuri ole.
Kävimme myös kylässä, sillä minulla oli asia toimitettavana läheiseen maalaistaloon. Urho ei suostunut tulemaan talon rappusia, joten nostin sen ja huuto oli melkoinen. Ja kyllä sitä Urhoa sitten ihmeteltiin ja ehkä vähän ihasteltiinkin. Vanha emäntä syötti Urholle rusinoita ja vähän rapsutti. Talon pihalla Urho söi voikukkia ja traktorinkuljettaja pysähtyi tervehtimään ja katsomaan Urhoa.
Paluumatkalla vastaan tuli auto. Ohjasin Urhon naksuttelemalla pellon puolelle, mutta auto pysähtyi. Kuljettaja hihkaisi, että saako tulla katsomaan minipossua. Lupasin, että varovasti voi lähestyä. Annoin rusinoita, joita vieras sitten tarjosi Urholle ja juttelimme possuista hieman. Korjasin muutaman virhekäsityksen ja kerroin possuista muuten. Teen niin aina, jotta ihmiset ymmärtävät, että sika on hyvin haasteellinen lemmikki ja tarvitsee paljon aikaa ja huomiota. Minisikoja on aivan liikaa kiertolaisina, kun on kuviteltu sen olevan koiran kaltainen. Minisika ei ole automaattisesti sisäsiisti, kaikki eivät opi ollenkaan. Sika on siisti eläin, mutta sen ja ihmisen käsitys siisteydestä eroaa merkittävästi. Minisika kasvaa usemman vuoden ja on täysikasvuisena suuren koiran painoinen. Tämä on fakta, vaikka erityisesti ulkomailla valehdellaan, että sika on aikuisena vain 10-15 kiloa. Teekuppipossuja ei ole olemassa. Pienet siat, joista on runsaasti kuvia ja videoita netissä, ovat keskenkasvuisia. Minisikoja kohdellaan maailmalla julmasti. Niitä muun muassa luovutetaan vain muutaman päivän ikäisenä ja valehdellaan niiden olevan jo luovutusikäisiä tai jopa vanhempia. Tämä kaikki johtuu siitä, että ihmiset haluavat söpön pienen lemmikkipossun. Sialla on myös valtavat voimat, se voi tuhota sohvan tai tehdä pahaa jälkeä, jos se hyökkää ihmisen tai esimerkiksi koiran päälle. Sellainen käytös ei ole possulle mitenkään tavatonta.
Johan meni paasaukseksi. Ihan tätä kaikkea en sylkenyt tuntemattoman autoilijan naamalle. Vieras nappasi Urhosta kuvan, sillä ei kai joka päivä tiellä tule possua vastaan. Ehkä Urhon kuva komeilee nyt jonkun FB-seinällä. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti