Heiniä talven varalle

Eläinten ruokinta teetättää välillä hiukan työtä, kun kesälläkin on muistettava jo varautua talveen ja varastoitava heinää. Meillä on pieni peltopläntti, josta useana vuonna on tehty vuohille heinää. Ei se koko talvea riitä, mutta on oma heinä kyllä hieno juttu. Jälleen tietää piirun verran paremmin, että mistä se ruoka tulee, kun Soma syö oman pellon heinää ja antaa sen jälkeen meille hyvää maitoa.


Koska eläinten pito on harrastus, ei meillä ole kaikkia asiaankuuluvia harrastusvälineitä itsellä. Niinpä suunnilleen kaikki kylän maajussit piti käydä läpi, jotta saatiin niittokone lainaksi (tai vuokralle kahvipaketin hinnalla). Toinen maajussi otti traktorinsa perään tuon niittokoneen ja kaatoi heinän. Heinäseipäätkin piti käydä lainaamassa, kun meillä ei niitä itsellä montaa ole.


Meille tuli tänä vuonna juhannusvieraita, ja tietenkin pistimme heidät töihin. Juhannusaattona, kun juhlakansalla oli ilo ylimmillään, joutui meillä vieraileva porukka heinäpellolle pistämään heinää seipäille. Vieraiden ja oman väen lisäksi hangon ja haravan varteen saapui naapuri ja sukulaisrouvia.


Suurin osa porukasta oli kaupunkilaisia, ja muutamille tämä oli ensimmäinen kerta heinäpellolla. Kommelluksiltakaan ei täysin vältytty. Yksi onnistui tuikkaamaan terävän heinähangon piikin jalkaansa ja toinen kompastui tonttiamme kiertävään aitaan. Syynä eivät olleet juhannusjuomat, sillä heinäpellolla oli tarjolla vain jaffaa, colaa ja vichyä.


Onneksi työläiset olivat ahkeria, sillä työtä oli paljon ja päivä oli kuuma. Kahdeksan ihmisen työpanoksella nousi pellolle 38 seipäällistä hyvää heinää. Heinätöiden jälkeen ruoka maistui ja perunat, lihapullat, kasvislätyt, salaatit ynnä muut katosivat parempiin suihin. Illalla saunottiin ja ihailtiin suurta kokkoa.


Viikkoa myöhemmin pienemmällä porukalla oli toinen iso urakka, kun heinät vietiin seipäiltä talliin. Heinät nosteltiin hangolla naapurin traktorin peräkärryyn, vietiin tallin eteen ja jälleen hangolla nostellen sisälle. Koska meillä ei ole isoja varastotiloja, piti heinää myös talloa, jotta se tiivistyy ja kaikki mahtuu. Väliin heiteltiin 50 kiloa merisuolaa, sillä suola parantaa heinän säilyvyyttä. Tallin ovet jätettiin auki, jotta heinä vielä tuulettuu, mikäli se ei ole täysin kuivaa.


Kiitokset kaikille heinätöihin osallistuneille! Hikistä päivää pellolla on kiva muistella sitten myöhemmin kiikkustuolissa. Parille heinätyöläiselle jäi konkreettisempikin muisto; reikä jalassa ja murtunut kylkiluu. Maatilan työt ovat vaarallisia.