Pönttöpää

Jojon leikkaus oli keskiviikkona. Se oli hermoja raastavan jännittävää omistajille. Nukutus meni kuitenkin hyvin, samoin leikkaus. Leikkaushaavasta tuli pitkä ja lompakko laihtui melkoisesti. Jojo sai kotiin mukaan antibioottia pariksi viikoksi ja kipulääkettä viideksi päiväksi. Ekasta päivästä varoitettiin, että koira saattaa pissata alleen tai oksentaa. Nukutusaine kun voi tehdä huonon olon ja koira on varmasti väsynyt ja tokkurainen loppupäivän. Sitä ei ekana päivänä saa jättää valvomatta. Koiraa ei saa päästää kuin hihnassa pissalle, lenkille ei saa ekana päivänä mennä. Seuraavat kaksi viikkoa pitää muutenkin ulkoilla vain hihnassa.

No, ehkä koirat tavallisesti ovat väsyneitä leikkauksen jälkeen. Meillä niin ei käynyt. Jojon maha oli luonnollisesti varmasti arka. Siksi se ei suostunut menemään makaamaan ollenkaan. Leikkaus teki siitä levottoman. Se mennä tepsutti huoneesta toiseen.

Ajattelin, että sen liikkumista täytyy rajoittaa. Vein vilttejä ja muita pehmoisia tekstiilejä pannuhuoneen lattialle. Sinne linnoittauduin Jojon kanssa muutamaksi tunniksi. Luin keskeneräisen kirjan loppuun ja samana päivänä ilmestyneen Aku Ankankin kahlasin alusta loppuun. Samalla rapsuttelin Jojoa. Se ei kuitenkaan mennyt makaamaan, saati nukkunut.

Iltaa kohden levottomuus väheni. Ruokahalu ei mammalta ollut kadonnut mihinkään, vaan se hotki sapuskansa vähintäänkin yhtä kovalla innolla kuin aikaisemmin. Ei mikään ihme, että nälkä oli, sillä ennen leikkausta pitää olla 12h syömättä. Yön Jojo nukkui jo hyvin. Se kuorsasi kyljellään vanupeiton ja viltin päällä.

Jojo sai päähänsä pöntön, jottei se nuolisi leikkaushaavaa. Antibiootitkaan eivät auta, haava ei parane, jos koira saa nuolla leikkaushaavaa. Toiset koirat häpeävät päässä olevaa pönttöä ja möllöttävät vain nurkassa. Jojo ei onneksi tee niin. Se koheltaa pöntön kanssa samalla lailla kuin ennenkin. Se tökkii sillä pohkeita, kun se seuraa perässä ja kolistelee sitä huonekaluja vasten. Se saa pöntön kanssa juotua hyvin vettäkin. Syömisen ja ulkoilun ajaksi pönttö otetaan pois. Se antaa kiltisti laittaa pöntön takaisin päähänsä.

Nyt on kulunut pari päivää leikkauksesta. Jojo on ekan päivän jälkeen ollut täysin oma itsensä. On hämmästyttävää, ettei sen käytöksestä huomaa lainkaan, että se olisi toipilas. Sama kohellus jatkuu kuin ennenkin. Jojoa joutuu jopa vähän rajoittamaan. Se kun alkaa aina hyppimään nähdessään talutushihnan. Siksi hihna täytyy ottaa esiin vaivihkaa, laittaa kaulaan ja lähteä heti ulos. Pomppiminen kun ei pari päivää sitten leikatulle typykälle taida olla hyväksi.

Parin viikon päästä tikit poistetaan ja ensi viikolla pitäisi tulla patologin lausunto siitä olivatko kasvaimet millaisia. Jojolle jäi vielä yksi nisäkasvain, sillä leikkaus oli nyt jo iso. Yksi nisä pitäisi siis vielä poistaa jonkin ajan kuluttua. Tikit poistetaan parin viikon päästä.

Jojo muuten saa lääkkeiden vuoksi ruokaa useammin kuin aikaisemmin. Sitä se itse varmasti arvostaa eniten.