torstai 12. heinäkuuta 2012

Tilauksessa onnellista kinkkua

Olen välillä vähän kateellinen sikamaisesta menosta, jota meidän tontilla harrastetaan. Eikö olisikin mukavaa nukkua yöt lämpimän kaverin kyljessä pahnojen seassa vienon kesätuulen hyristessä korvissa? Eikö olisi kiva, kun jatkuvasti tuotaisiin herkkuruokaa eteen niin paljon kuin jaksaa syödä, eikä lihomisesta olisi haittaa, (vaan sitä oikein toivottaisiin..)? Eikö olisi ihanaa, kun auringon porottaessa voisi heittäytyä kyljelleen ja kieriskellä mudassa tai upottautua viileään veteen lekottelemaan?

Minun mielestäni olisi.

Kateuden lisäksi sikojen elämä on mielestäni valtavan kiehtovaa. Jään usein aitauksen viereen lumoutuneena tuijottamaan Herkkupepun ja Simasuun leikkimielistä kisailua. Jaksan myös yhä edelleen ihmetellä sian kärsän uskomatonta voimaa, hajuaistia ja taitoa. Sika saa kärsällään kaivuutöissä melkoista myllerrystä aikaan ja se selvästi pystyy haistamaan herkullisen juuren tai lieron maan sisältäkin. Ruokapala kaivetaan päättäväisesti ja taidolla esiin. Ja sitten nautitaan.

Lisäksi sika on mielestäni todella kaunis eläin. Valetta on sanonta: "Nätti kuin sika pienenä." Höpönlöpön. Sika on kaunis keskikokoisena ja myös suurena. Se on upea eläin puhtaan vaaleanpunaisena ja yltä päältä mudassa. Sian takapuoli on niin suloinen, että sitä tekee mieli taputtaa. Ja kärsää vaikka vähän pussata. Monikaan asia ei tee meikäankkaa niin onnelliseksi kuin se, kun saa sian kellahtamaan kyljelleen. Kun sika on riittävän kesy, se nauttii todella kyljen / mahan rapsuttamisesta. Se tykkää siitä niin paljon, että kellahtaa kyljelleen ja odottaa lisää hyväilyä. Rapsuttelin tänään kumpaakin kesäpossua vuoron perään ja hykertelin tyytyväisenä joka kerta kun jompi kumpi kupsahti kyljelleen.

Sika on siisti ja erittäin älykäs eläin. Se pitää tarkasti erillään ruokapaikan, kakkapaikan ja nukkumapaikan. Se on nopea oppimaan ja kekseliäs. On suorastaan sääli, että syömme possua. Mutta toisessa vaakakupissa painaa possun lihan herkullinen maku. Näin ollen mielestäni vähintä, että noiden ylväiden eläinten elämää ja maukasta lihaa kunnioittaakseni tarjoan niille mahdollisimman sikamaiset ja onnelliset olot. Moni kysyy miten voimme syödä sellaisen eläimen lihaa, jonka olemme tunteneet. No, juuri siksi sitä voi hyvällä omalla tunnolla syödä, kun sen on tuntenut.

Onnellinen Herkkupeppu vilvottelee tonkimassaaan kuopassa

2 kommenttia:

  1. Possuja oli kyllä älyttömän kiva seurata, ja se kärsänkäyttö oli kyllä hämmästyttävää! Ei jäänyt epäselväksi, että sika todella tarvitsee tilaa tonkia ja rypeä =) Miten te muuten kuljetitte possut isosta sikalasta teille?

    VastaaPoista
  2. Kesäpossut kuljetettiin meille hevoskopilla, joka oli lainassa. Vähän etukäteen hirvitti, että jääkö koppiin sian haju. Jos jää, hevosta voi olla enää jatkossa vaikea saada menemään sisälle koppiin. Possujen matkustus oli kuitenkin niin lyhyt, että pelko oli turha. Hevoset ovat matkustaneet kopissa useaan otteeseen meidän kesäpossujen jälkeen.

    VastaaPoista