Hyvää syntymäpäivää, Voitto-Viljami!

Tasan kuusi vuotta sitten, 6.7.2006, aamusella Soma-kutun karsinaan ei päässyt. Farmimme oli tuolloin huomattavasti nykyistä pienempi ja vuohet olivat eri paikassa kuin tänä päivänä. Vuohien asumukseen pääsi siten, että ovi aukesi sisään päin. Paitsi, että tällä kertaa ei auennut. Soma nimittäin oli parkkeerannut itsensä oven eteen, eikä liikahtanut. Sen poikiminen, tai kuten vuohiharrastajien piirissä sanotaan, kilistely, oli alkanut. Soitin oikopäätä töihin ja ilmoitin, että en ole nyt tulossa, on tärkeämpää tekemistä.

Viisi kuukautta aikaisemmin meillä oli kyläillyt komea, vajaa vuoden vanha suomenvuohipukki Mertsi. Se oli isäntänä kuttulaumalle läheisellä vuohitilalla, mutta suosiollisesti poikkesi myös meillä Somaa tapaamassa. Mertsillä oli valtavat sarvet ja se oli kauttaaltaan tummanruskea.

Tuona aamuna sain kuin sainkin työnnettyä ovea sen verran auki, että pääsin pujahtamaan oven raosta seuraamaan, kuinka jonkin ajan kuluttua maailmaan putkahti pieni pukkikili, Voitto-Viljami. Maailmassa ei ehkä ole mitään niin suloista kuin pieni kili. Lisäksi on uskomatonta seurata kuinka nopeasti syntymän jälkeen pikkukili nousee huterille jaloilleen ja menee etsimään mamman maitoa.



Vastasyntynyt Voitto-Viljami ja tuore äitimuori Soma

Nyt, kuusi vuotta myöhemmin, kastroitu pukkipoika Voitto-Viljami on kasvattanut valtavat sarvet. Se on perinyt sarvet ja ulkonäkönsä isältään Mertsiltä, mutta väritys on Soma-äidiltä.

Soma-kuttu muuten lypsää yhä edelleen. Se on siis lypsänyt yhdellä poikimisella tuon kuusi vuotta, mikä ei liene ihan tavallista, varsinkaan kun maitoa tulee yhä pari litraa päivässä.

Voitto-Viljamilla on paitsi komeat sarvet, myös uskomattoman paljon voimaa. Voitto-Viljami jakaa karsinan enonsa, kastroidun Onnin, kanssa. Pojjaat ottavat välillä melkoisia puskumatseja. Sen vuoksi niiden karsina onkin usein korjattavana. Tällä hetkellä karsina on kakkosnelosta, jonka kulmat on vahvistettu raudalla. Karsinan ovessa on lisäksi vesivaneria, neljä isoa metallisaranaa, kolme isoa metallista lukkosalpaa ja kettinki. Siltikään korjaustöiltä ei vältytä kokonaan.

Vuohilla on myös iso aitaus, jossa niillä on mökki. Mökissä on mahdollisuus pitää sadetta tai sen katolle kiivetä katsomaan maisemia. Itse aitaus on 1,5metristä metalliverkkoa. Sehän ei vuohia pidättele. Kesäisin ruoho on tunnetusti vihreämpää aidan toisella puolella ja sen saavat omistajat huomata. Komeista sarvista on myös se hyöty, että kun ne lykkää aidan silmukoiden väliin ja vääntää, aitaan tulee reikä. Ja näin herkullinen ruoho on taas tavoitettavissa.

Viime aikoina vuohet ovat kuitenkin pysyneet suht hyvin aitauksessaan. Nimittäin puolentoista metrin aitaukseen on lisätty sähkö. Se pidättelee karkurien karkaamishalua jonkin verran. Tosin, kun heinä kasvaa ja osuu sähkölankaan, ei sähkö enää kierrä aitauksessa kunnolla. Silloin voi sarvilla katkaista sekä sähkölangan että metallilangan ja häipyä vapauteen.

Edellä kertomani asiat eivät ole mitenkään poikkeuksellisia vuohien omistajien elämässä. Ne kertovat näiden sarvipäiden luonteesta, älykkyydestä, päättäväisyydestä ja pirullisuudesta. Elämä ilman vuohia olisi monin verroin tylsempää. ;)

Onneksi olkoon, synttärisankari Voitto-Viljami 6v.