Meidän eläinkatraamme alkaa siis olla jo aika iäkästä. Vuohet Onni ja Soma täyttävät ensi maaliskuussa kymmenen vuotta. Näitä hieman nuorempi, suurisarvinen Voitto-Viljami on yhdeksän vuotta. Minisika Vicky täyttää ensi maaliskuussa kahdeksan, kesäkuussa seniori-iän, eli seitsemän vuotta, saavuttaa welsh corgimme Elvis. Kanoista osalla alkaa olla ikää. Orpingtonit edustavat tätä vanhaa sukupolvea, samaoin piikkiöläiset maatiaiskanat ja brahmakana Muffinssikin on jo aika iäkäs matami.
Yllättävän terveitä kaikki eläimet ovat silti olleet. Voitto-Viljamikin näyttää toipuneen pissavaivoistaan. Ehkä kyseessä eivät sitten kuitenkaan olleet virtsakivet? Toivotaan niin. Ukkeli kirmaa pihalla toisten vauhdissa ja ruoka maistuu. Puskuleikitkin ovat palanneet kuvioihin.
Eikä se raihnaisuus ikää katso. Nuoremmasta sukupolvestahan kolmevuotias cockerspanieli Rauli on aina edustanut näitä raihnaisia. Se on elämäniloinen ja tosi kiva koira, mutta aina sillä tuntuu olevan jotakin vialla. Rauli on jo edellisessä kodissaan kärsinyt monenmoista vaivaa ja lopun edestä koheltanut niin, että eläinlääkäriin on täytynyt olla yhteydessä. Meillä ollessaan jätkällä on ollut tuo iho-ongelma, kroonisesti kuivat silmät ja herkkä vatsa. Nyt näyttää kuitenkin paremmalta. Silmiä huuhdellaan, niihin tiputetaan kosteustippoja sekä laitetaan päivittäin rasvaa. Riisi ja kala ovat ruokavaliossa yhdistelmä, joka näyttäisi herralle sopivan. Siitä tykkäävät turkki ja vatsa.
Nuorempaa väkeä ovat myös kotikissat Dobby ja Mappe. Dobby taitaa olla nelivuotias ja Mappe täyttää jouluna yhden vuoden. Jättikochin kukko Herttakunkku on parivuotias, samoin sen sisko Bertta. Araucanat eivät ole vielä edes alkaneet munia. Ja mikropossu Daniel täyttää ensi keväänä kolme vuotta.
Kumma juttu, että vaikka eläimille tulee ikää, niin itse sitä säilyy ikinuorena vuodesta toiseen. ;)
Onneksi sulla on eläimiä, niin näet ajan kulumisen niistä ;) Eläinvauvat ovat kyllä suloisia, mutta jostakin syystä rva on aina pitänyt juuri iäkkäämpiä lemmikkejä kiehtovimpina. Kun lemmikki on pitkään tai koko elämänsä samassa paikassa, sen elämänkaaren monia vaiheita pääsee seuraamaan ihan läheltä. Vanhempien lemmikkien persoona on tuttu, ja sen omituisuuksia ja siihen tulleita muutoksia on mielenkiintoista seurata =) Meidän ikäihme on muuten partamonni nimeltä Partamonni. Hänen tarkka ikänsä ei ole meidän tiedossamme, mutta selvää on, että hän on syntynyt viime vuosituhannen puolella, 1990-luvun lopulla. Partamonni näyttää ihan samalta kuin aina ennenkin, mutta on tosiaan älyttömän vanha. Hienoa kuulla myös, että Voitto-Viljami on parantunut vaivoistaan - se on aina onnistumisen tunne myös omistajalle. Hauskaa on sekin, että olette löytäneet Raulin turkille löytyvän ruokavalion - tuo on luultavasti melko yksinkertainen järjestää.
VastaaPoistaVau, Partamonni on todellinen ikämies. Meillä ei viime vuosituhannen kasvatteja ole kuin korkeintaan ihmisjäsenistössä. Jojo oli syntynyt vuonna 2000, eli aivan vuosituhannen alussa.
VastaaPoistaMyös minä tykkään ehkä enemmän vanhemmista karvakamuista, vaikka onhan koheltavat kakaratkin ihan mukavaa sakkia.