Reilu viikko sitten Voitto-Viljami alkoi olla liian rauhallinen ollakseen se riehakas pukkipoika, joka meillä aiemmin oli ollut. Ruoka maistui kyllä jotenkuten, mutta muuten meno oli apeaa. Lämpöä ei ollut. Parin päivän jälkeen pyydettiin eläinlääkäri apuun.
Eläinlääkäri tutki pukkia. Normaalitilanteessa eläinlääkärillä ei olisi asiaa hipelöimään Voitto-Viljamia, mutta nyt se onnistui kun pidin pukkia sarvista kiinni. Eläinlääkäri arvioi, että pukilla on painoa toistasataa kiloa, eli jos tuo poika päättäisi, että sitä ei tutkita, niin sitähän ei sitten tutkittaisi. Mutta melko rauhassa oltiin.
Eläinlääkäri tuli siihen tulokseen, että jonkin sortin pissavaivasta lienee kyse. Se ei ollut ihan musiikkia korville. Tiedän nimittäin, että jos vuohella on virtsakiviä, se on käytännössä kuolemantuomio.
Eläinlääkäri Heikki Sirkkola kertoo virtsakivistä kirjassa Sairaan kipee vuohi. Vuohien virtsakivet ovat aika tavallinen vaiva ja pukeille ne ovat jopa hengenvaarallisia. Tämä johtuu siitä, että pukin virtsaputki on s-kirjaimen muotoinen. Pukkien virtsakivien hoidossa käytetään antibioottia, kipulääkettä ja nesteytystä, mutta jos virtsaputki on tukossa, on ennuste niin huono, että pukin lopettaminen on paras vaihtoehto.
Meillä on tiedostettu virtsakivien mahdollisuus ja se on huomioitu ruokinnassa; pukit eivät saa mitään herkkuja. Vääränlainen ruokinta nimittäin edesauttaa virtsakivien muodostumista. Vääränlaista ruokaa on sellainen, jossa on liikaa fosforia. Sitä saa viljatuotteista ja valkuaispitoisista kasveista, kuten apilasta. Lisäksi pukit tarvitsevat liikuntaa ja hyvälaatuista vettä. Talvella ne eivät mielellään juo kylmää vettä ja siksi vedensaanti voi olla liian vähäistä.
Eläinlääkäri piikitti Voitto-Viljamiin muistaakseni magnesiumia, kipulääkettä ja sulfaa. Saimme viideksi päiväksi piikitettävää antibioottia (sulfaa) ja pariksi päiväksi kipulääkettä. Kipulääke pistettiin nahan alle ja sulfa lihakseen. Oli tärkeää huomioida, ettei lihakseen pistettävä lääke mene verisuoneen. Se kun olisi kohtalokasta.
Lääkekuuri oli ja meni. Voitto-Viljami on edelleen vähän puolikuntoinen. Ruoka (eli heinä) maistuu paremmin kuin ennen lääkekuuria, mutta muuten herra on vähän vaisu. Toivotaan parasta, mutta...
Eläinlääkäri huomautti, että meidän eläimemme alkavat olla aika vanhoja. Pikkupukki Voitto-Viljamikin on jo 8-vuotias ja vaikka se ei koskaan ennen ole ollut kipeä, kannattaa varautua siihen, että vähintään yhden eläimen vuosivauhtia tulee ns. "luonnollista poistumaa".
Pitäisiköhän meidän väen laittaa porukalla eläkepaperit vetämään?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti