tiistai 1. lokakuuta 2013

Eläinten hoitoa: Vuohet

Minulta on jo tosi pitkä aika sitten pyydetty, että kirjoitan eläinten hoitorutiineista. Ajattelin aloittaa nyt kertomalla vuohien hoidosta.

Meillä on siis kolme suomenvuohta. Kastroidut pukit (eli poikavuohet) Onni ja Voitto-Viljami sekä lypsyssä oleva kuttu (eli tyttövuohi) Soma. Vuohet hoidetaan kaksi kertaa päivässä, aamulla ja illalla.

Aamulla vuohille annetaan heinää. Se on talvella kuivaheinää ja kesällä koko poppoo menee pihalle aitaukseensa kirmaamaan ja syömään tuoretta ruohoa maasta. Talvisin ulkoilu on vähäisempää, mutta aina välillä ulkoillaan kuitenkin. Vuohilla on koko ajan vettä tarjolla ja se vaihdetaan aina tarvittaessa. Vuohilla on myös nuolukivi, joka sisältää suolaa ja kivennäisiä.

Illalla vuohet tulevat sisälle, mikäli ovat olleet ulkona. Soma-kuttu lypsetään. Se tulee lypsykarsinaan ja hyppää pöydälle odottamaan lypsyä ja ruokatarjoilua. Samalla kun sitä lypsetään, se syö kauraa ja lehmille tarkoitettua puolitiivistettä. Puolitiiviste sisältää Soman tarvitsemat ravintoaineet ja on tarkoitettu täydentämään ruokavaliota. Toinen vaihtoehto olisi syöttää pelkkää täysrehua ja teoriassa kolmas vaihtoehto olisi se, ettei antaisi mitään teollista rehua, mutta sitten pitäisi olla tosi tarkka siinä, ettei kuttu kärsisi mistään puutoksista.

Illalla vuohet saavat heinää. Pukkien eväät ovat aika köyhät, pääasiallinen ravinto kun on heinä. Tämä siksi, että liian tuhti ruoka tekee pukeille virtsakiviä. Vuohen virtsaputki on hankalan muotoinen, joten jos virtsakiviä tulee, se on käytännössä eläimen kuolemaksi. Siksi poikien eväiden suhteen ollaan aika maltillisia.

Välillä vuohet saavat kuivaa leipää. Se on niille mieleen. Ne myös kalvavat mielellään puun kaarnaa ja mutustelevat lehtiä, joten välillä niille tarjoillaan näitäkin herkkuja. Joulun aikaan joulukuusi päätyy aina varsinaisen tehtävän suoritettuaan vuohien aitaukseen jatkojalostukseen. Toiset tekevät vuohille kerppujakin, eli vähän kuin kuivattuja saunavihtoja, mutta meillä niiden käyttö on jäänyt vähäiseksi, siksi niitä ei ole tehty.

Vuohien sorkat täytyy leikata muutaman kerran vuodessa. Meillä ne leikataan Fiskarsin pienillä oksasaksilla, mutta toiset vuolevat sorkkia puukollakin. Oksasaksilla homma ainakin sujuu ihan mukavasti. Soman sorkat saa yksinkin leikattua, mutta poikia täytyy vähän pitää kiinni jos meinaa viedä homman loppuun saakka.

Vuohet kasvattavat talvella villan, joka usein kesällä on takkuinen ja ruma. Keväällä välillä sitten leikataankin takkuisat kohdat pois. Lämpimillä ilmoilla turkin lyhyys ei haittaa. Talvella ne kasvattavat taas pidemmät karvat ja paksumman villakerroksen.

Kesäisin vuohet ovat välillä myös liekakettingissä. Se on oikeastaan kiellettyä. Vuohta ei saisi pitää kytkettynä kuin pienen hetken, välttämättömän hoitotoimenpiteen tai lypsyn ajan. Meillä vuohet ovat kuitenkin välillä pari tuntia kytkettynä kukin omaan pitkään kettinkiinsä. Jossain vaiheessa kesää kun niiden aitauksesta loppuu se kaikkein maukkain ruoho. Silloin ne joka tapauksessa hajottavat aitauksensa ja tunkevat itsensä toiselle puolelle, mistä eivät ole vielä herkkuruohoa syöneet. Tämän ehkäisemiseksi ne pääsevät välillä sellaiseen kohtaan pihalla, jossa on koskematon herkkuruokapaikka. Se on hyvä myös niiden oman turvallisuuden kannalta. Eivätpähän juoksentele tielle aitauksesta karattuaan. Parin tunnin päästä, mahat täynnä, on hyvä taas kirmata aitauksessa.

Kesäisin vuohien hoitoon välillisesti liittyvät heinätyöt. Koska poppoo popsii päivittäin heinää, on tärkeää, että apetta on tarjolla. Heinäpellolla pitää sitten huitoa heinähankojen ja seipäiden ja paalien kanssa, jotta seuraavanakin talvena ruoka sarvipäille riittää.

Vuohillahan on kestopehku, kuten olen maininnutkin. Meillä kestopehku koostuu turpeesta ja oljesta. Keväisin vuohien karsinat tyhjennetään, niiden lattialle ripotellaan kalkkia ja annetaan kuivahtaa. Tämän jälkeen kaadetaan päälle turvetta ja päälimmäiseksi olkea. Sitten vuohet pääsevät karsinoihinsa. Vuoden kuluessa pehkua ei välillä oteta pois, vaan aina lisätään uusi kerros turvetta ja olkea. Alempiin kerroksiin kertyy pissaa ja kakkaa, mutta kun aina lisätään päälle uutta, on vuohilla kuivat oltavat karsinoissaan. Kertynyt pissa-kakka-turve-olki -seos kehittää lämpöä, joka nousee ylöspäin. Näin vuohilla on lämmin olla karsinoissaan. Koska päälimmäinen kerros on kuiva, se on myös hygieninen. Vuohi ei kaiva, niin alempien kerrosten pöpöt eivät pääse pintaan.

Vuohien hoitoon kuuluu aina oleellisena osana nikkarointi. Erityisesti pukeilla kun on melkoinen voima ja ne hajottavat karsinansa usein. Siksi usein saa olla korjaamassa herrojen jälkiä. Meillä on vuohien karsinassa useammassa kohtaa metallisia kulmarautoja, ovessa useita lukkosalpoja ja kettinkiä. Tästä huolimatta korjaustöitä tulee. Ja nämä meillä asuvat tyypit on sentään kastroitu. Hirvittää ajatellakin millaiset ovat sellaisen pukin voimat, joka tietää, että naapurikarsinassa on kiimaisia kuttuja...

Siinä kai se pääpiirteissään oli, se vuohien hoito.

6 kommenttia:

  1. Hei, tämä oli mielenkiintoinen ja hyvä esimerkki ja ohjeistus vuohien hoitoon näin pienimuotoisesti! Meille on tulossa muutama vuohi ja olen kiinnostunut tutkimaan niiden hoidosta kaikkea. Tästä sai mukavasti perusasioita =) Kanoja meille on tullut myös vastikään, täytyypä lukea kirjoituksesi niistäkin!

    VastaaPoista
  2. Kiva, että kirjoitus herätti mielenkiinnon. Vuohet ovat kyllä veikeitä otuksia. Mutta tosiasiassa taitaa olla niin, ettei mulla ole kanojen hoidosta tekstiä... Ehkä pitänee korjata asia. :)

    VastaaPoista
  3. löytyipä vuohitietoakin! kerro vielä millaisissa lämpötiloissa vuohet viihtyy? kestävätkö pakkasta? miten lypsyssä oleva, täytyykö utareet suojata talvella ulkoilun ajaksi? entä miten ranttu on lypsyajoista?

    VastaaPoista
  4. Kiva, että asia kiinnostaa. :-) Nää nyt on enempi ja vähempi mutu-tietoa. Oikeampaa tietoa voisi saada isommilta kuttutiloilta. Kannattaa myös hakea kirjastosta Uma Aaltosen Kuttu ja kutunpito ja ehkä etsiä Heikki Sirkkolan Sairaan kipee vuohi. Niissä on paljon tietoa. Suomenkielistä vuohitietoutta kun on melko vähän saatavilla. Vuohet kestävät kyllä pakkasta. Olen kuullut, että toiset pitävät vuohia (pukkeja) vallan ulkona. Ne kasvattavat mahtavan talvikarvan. Meillä vuohet ovat talvella pääsääntöisesti sisällä ja vuohila on possujen vuoksi lämmitetty. Jos ulkoilisivat paljon pakkasella, suojaisin kyllä utareet. Mutta tällä ulkoilumäärällä ei Soman tissejä ole suojattu. Lypsyaika ei ole tarkka, koska en ole Somaa siihen opettanut. Se on illalla, mutta voi heitellä muutaman tunnin. Ekoina vuosina Soma piti lypsää kaksi kertaa päivässä, koska maitoa tuli n 4 litraa. Jos kuttu lypsää noin 2,5 litraa tai yli, niin lypsykertoja pitäisi olla kaksi. Mutta kun Soma on lypsänyt jo yhdellä poikimisella yli 8,5 vuotta, niin maitoa tulee nykyään vähemmän.

    VastaaPoista
  5. miten sinä lypsät kutun? miten se oikeastaan tehdään?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä kuttu lypsetään käsin. Toinen vaihtoehto olisi koneellistaa lypsy, eli käyttää lypsykonetta tai antaa lypsyrobotin hoitaa homma. Käsin lypsy on kuitenkin järkevin vaihtoehto meillä, kun lypsettäviä eläimiä on vain yksi.
      Miten sitten kuvailla sanallisesti lypsytapahtuma? Siinä onkin haastetta...
      Kutun utare on se ruumiinosa, jossa maito syntyy. Kutulla on utareessa kaksi nisää tai vedintä. Maitoa alkaa erittyä poikimisen jälkeen, sillä maito on tarkoitettu pienen kilin ravinnoksi. Kili ottaa vetimen suuhunsa ja imee.
      Kun kili kasvaa, se lopettaa maidon juomisen ja kuttu menee umpeen, eli ei enää eritä maitoa. Lypsämällä saadaan kuitenkin maidon eritystä pidennettyä.
      Lypsäessä laitan käteni vetimen ympärille. Peukalo ja etusormi ovat utareen juuressa ja kun pistän käteni nyrkkiin, ne estävät maidon siirtymisen takaisin utareeseen. Muut sormet menevät myös nyrkkiin ja painavat maidon alas. Maito tulee ulos vetimen kärjessä olevasta aukosta ja suihkuaa alla olevaan astiaan. Otteeni on napakka, mutta en nipistä tai kisko vetimiä. Se ei tuntuisi kutusta mukavalta.
      Lypsyn alussa utare on pullea maidosta, lopussa utare ja vetimet roikkuvat lähes tyhjinä.
      Maito käytetään meillä ihmisten, koirien ja possujen ravinnoksi pääasiassa viilinä ja juustona.

      Poista