tiistai 15. toukokuuta 2018

Kun inspiraatio iskee, on toimittava




Minua on jo pitkän aikaa harmittanut se, että marsuja pääsee meillä vähän hankalasti käsittelemään. Tämä johtuu siitä, että marsut ovat häkissä. Olisi kiva rakentaa niille aitaus, jossa ei ole kattoa, mutta kissojen ja koirien vuoksi niin ei voi tehdä.

Sitten yhtenä aamuna sain ajatuksen. Mitä, jos marsut asuisivatkin eteisessä??!? Sinne ei ole kissoilla pääsyä ja jos asunto on korkealla, ei koirista tai possusta ole harmia. Eteisessä marsut toivottaisivat kotiin tulijan tervetulleeksi, ja koska marsut ovat uteliasta sakkia, niin tapahtumien keskellä oleminen sopisi niille hyvin.

Mutta miten marsujen asumus saataisiin eteisessä korkealle? Se täytyisi rakentaa jonkinlaisen pöydän, telineen tai lipaston päälle. Eikä eteisessä ole ihan mahdottomasti tilaakaan.


Meillä on eteisessä vanha korkea hyllykkö, jossa on irtolaatikot.
Kuvan lähde: Ikea.com

Tuosta hyllyköstä tulisi marsujen uusi koti. Mutta ensin sitä täytyi vähän tuunata. Ensimmäisenä pyysin henkilökohtaista remonttiapuani sahaamaan hyllykön kahtia. Hieman mietitytti, että mitähän tästäkin tulee, mutta sittenhän sen näkee, kun hommaan ryhtyy.

Hyllykön seinät sahattiin keskeltä kahtia.


Sen jälkeen tälle uudelle lipastolle piti saada kansi. Se tehtiin vanerilevystä ja päälle kiinnitettiin vahakangas. Lipaston päälle alkaisi sitten muodostua marsujen uusi koti. Vahakangas on tähän tarkoitukseen hyvä pohja, sillä se on helppo pitää puhtaana. Vahakangas oli ensimmäinen hankinta tätä projektia varten, ja se maksoi vajaat 5 euroa.


Vahakangas.


Rikotun hyllykön puolikkaat kiinnitettiin myös toisiinsa ja sen jälkeen piti saada lipaston kanteen reunat, jotta rakennelma pysyy lipaston päällä.


Reunat muodostuvat.
Meillä oli jotain vanhaa puurimaa, josta reunat tehtiin. Vahasin niitä vähän vaaleammaksi, ettei puun väri hyppää kokonaisuudesta ihan silmille. Myös tuo vaha oli joku purkinjämä, joka meiltä kotoa löytyi. Ja koko helahoitoon käytetyt ruuvit olivat myös niitä ruuveja, mitä kotona sattui olemaan.

No seuraavana oli tämän projektin kallein ostos. Ostin modulaarihyllykön, joka maksoi vajaat 35 euroa. Siitä saisi kivan muunneltavan säilytyshyllykön, mutta mitä netistä luin, eipä juuri kukaan tunnu sitä hyllykkönä käyttävän - siitä tehdään marsujen ja kanien aitauksia. Kyse on siis niin sanotusta taikakuutiosta, jota voi yhdistellä erilaisiksi kokonaisuuksiksi. Minä rakensin palasista häkin reunat, väliseinän ja kiipeilytason. Mukana oli kiinnityspalaset, joita joistain kohdin vahvistin nippusiteillä. (Nippusiteetkin löytyivät kotoa.) Kiinnityspalojen keskellä oli kohta, johon saattoi kiinnittää ruuvin. Kulmissa olevat kiinnityspalat ovatkin ruuvilla kiinni lipastossa. Näin aitaus ei pääse heilahtamaan pois paikaltaan.

Vanhasta vanerinpalasta tehtiin ramppi kiipeilytasolle ja ikivanhasta maton palasesta tuli kiipeilytason kävelylattia ja rampin liukueste. Ne kiinnitettiin kuumaliimalla. (Pistooli ja kuumaliimaa löytyi kotoa myös vanhastaan.)


Taikakuutiosta tehty aitaus, jossa väliseinä ja kiipeilytaso. Ramppi on jo paikallaan ja maton palaset leikattuna odottavat kiinnitystä.
Sitten olikin enää jäljellä sisustaminen. Vanhat pyyhkeet ja marsujen karvamatto päätyivät lattiaksi. Vanhaan kissanhiekkalaatikkoon tuli puruja ja kuivaheinää.







Vanhat hyllykön laatikot pistettiin vielä paikalleen, niin projekti oli valmis. Laatikostoon mahtuu yhtä paljon tavaraa kuin ennenkin. Koska laatikot olivat irtonaisia ja liikuteltavia, ne saattoi työntää lipaston läpi taakse. Sinne sai säilöön kaikki ne roinat, joita muutenkin harvemmin tarvitsee.





Kokonaisuudesta tuli aika kiva. Marsutkin taitavat tykätä. Hyvä puoli on myös se, että modulaarihyllykön paloja ja kiinnityspaloja jäi vielä - niistä saa marsuille tehtyä äkkiä vaikka ulkoaitauksen. 

Kun kaikki mahdollinen vanha käytettiin hyödyksi, tuli projektille hintaa pikkuisen vajaa 40 euroa. Ei ollenkaan huono siihen nähden, kuinka paljon muutoksia tehtiin.




sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Pentujen kuulumisia



Suomenvuohi Soma on ystävällisesti luovuttanut maitonsa pienille cane corso -pennuille. Sain pennuista valokuvan, jonka sain myös luvan jakaa tänne.






Kuvassa koiramamma Irma poseeraa pennunpötkylöidensä kanssa. Irma toipuu verenhukasta ja verensiirrosta. Se menetti kokonaista 1,8 litraa verta, mikä on ihan uskomaton määrä! Hauva oli varmasti aika heikossa kunnossa.


Pikkukoirat ovat saavuttaneet jo puolen kilon painon ja kasvavat vauhdilla. Kuulemma usein tämän rodun pennut voivat jo syntyessään olla puolen kilon painoisia, mutta nämä olivat vähän pienempiä. Luovutusikäisinä pennut painavat sitten jo jotakin 7-8 kiloa.


Irma-hauvalta tulee pennuille myös maitoa, mutta sen energia menee paranemiseen. Siksi pennut saavat vähemmän äidinmaitoa. Onneksi pennuille maistuu myös Soman maito. Tietenkään Soman lypsämä määrä ei kasvaville pennuille riitä, joten ne saavat myös korvikemaitoa. Kuulin, että korvike ei oikein maistu, vaan sitä syljetään pois. Soman maitoon sekoitettuna menee sitten korvikekin.



lauantai 12. toukokuuta 2018

Kokin pikku apulainen

Urho-possu auttoi kokkaamisessa - tai oikeammin työvälineiden tiskaamisessa.



keskiviikko 9. toukokuuta 2018

Urho-possu 1 vuotta!

Niin se aika rientää ja pienenpieni Urho-possu on jo ehtinyt juhlia 1-vuotispäiväänsä. Juhlaan kuului luonnollisesti kakku (sitruunadonitsi, joka kuorrutettiin kermavaahdolla ja suklaarusinoilla), jonka herra hotkaisi yhtenä suupalana. Synttärilahjaksi kärsäkäs sai porkkanaa ja omenaa.





Urhon syntymäpäivää juhlittiin perhepiirissä jo 24.4. - eli virallisena syntymäpäivänä. Urho on kuulemma syntynyt melkein edellisen vuorokauden puolella, mutta vähän puolen yön jälkeen 23.4.2017 Urho ja sen sisarukset putkahtivat maailmaan. 

Nyt vuoden ikäisenä Urho painaa 13 kiloa, mutta se kasvaa vielä parin vuoden ajan. :)




tiistai 8. toukokuuta 2018

Soma keinoemona

Sain muutama päivää sitten puhelun. Cane corso -rotuiselle koiralle oli tehty keisarileikkaus ja tuloksena oli 9 pikkuista pentua. Ilmeisesti koiramamman voinnin ja sen sellaisten syiden vuoksi se ei pystynyt imettämään pikkuisiaan. Tarvittiin maitoa.

Suomenvuohi Soman maidot on nyt lypsetty muutamana päivänä pikkukoirien ruuaksi. Kuulemani mukaan maito maistuu ja pennut voivat hyvin. Ja kasvavat.


Soma nauttii toukokuun auringosta.


Cane corso ei olekaan mikään pikkuhauva.  Wikipedia kertoo, että aikuinen uros painaa 45-50 kg, narttu 40-45 kg. Rotu on lähtöisin Italiasta, ja se on vanha työkoirarotu. Sitä on käytetty muun muassa vartiointitehtävissä ja suurriistan metsästyksessä. Sen esi-isät ovat olleet muinaisen Rooman valtakunnan sota- ja taistelukoiria.

Soma ottaa tehtävänsä rennosti ja syö hyvin. Onneksi ruoho on alkanut vihdoin kasvaa. Tuore ruoho nimittäin lisää maidon tuotantoa. Ensimmäisinä kesinä Soma lypsi 4 litraa päivässä, nyt tuo määrä on supistunut noin litraan. Se on silti aika hurja määrä, sillä Soma on lypsänyt yhdellä poikimisella tähän mennessä 11 vuotta ja 10 kuukautta.









Toivottavasti pennut kasvavat vahvoiksi ja reippaiksi Soman maidon tukemana.