Cockerspanieli Rauli muutti meille kaksivuotiaana ja tästä tapauksesta tulee elokuun lopussa kuluneeksi viisi vuotta. Luin juuri blogipäivityksen vuodelta 2013 "Täs on Rauli, moi!" Siinä kommenteissa kerron, että tyyppi on älykäs, mutta ärsyttävä, sillä se osaa avata portin.
Tämä asia ei ole viidessä vuodessa muuttunut. Rauli laajentaa edelleen reviiriään. Se ei varsinaisesti karkaa, mutta menee porttien läpi ja aitojen ali. Se touhottaa laajemmalla alueella, eikä enää ole yhtä tottelevainen kuin meille muuttaessaan. Se tulee kyllä, kun sitä huudetaan, mutta viive kuulohavainnon ja toiminnan välillä on melko pitkä.
Mitenkään aivan ongelmaton tämä kulunut viisi vuotta ei ole ollut. Rauli tulee muiden eläinten kanssa toimeen vain rajoitetusti. Se oli välillä todella huonossa kunnossa ja epäiltiin jo, ettei se selviä. Sitten löytyi kilpirauhasen vajaatoiminta ja siihen lääkitys. Nyt sairaus pysyy kurissa, kesällä paremmin kuin talvella, sillä kilpirauhasen vajaatoimintaa kärsivän lämmönsäätely ei oikein toimi.
Raulilla on myös muita pienempiä vaivoja, jotka todennäköisesti selittyvät pitkälti kilpirauhasen vajaatoiminnalla. Pojalla on kuivat silmät ja niitä pitää päivittäin hoitaa. Sen turkki on huono ja hilsettä tulee helposti, samoin korvat ovat herkät saamaan infektioita. Ajoittain Rauli juo tosi runsaasti ja sitten vaiva taas helpottaa. Syytä tähän ei oikein eläinlääkärinkään kanssa löydetty.
Rauli taitaa kuitenkin olla suht tyytyväinen elämäänsä. Se tykkää kovasti rapsutuksesta ja sylissä olosta. Sillä on oma rakas possu-lelunsa, jota se kuljettelee ympäriinsä ja myös vartioi. Rauli nauttii lenkkeilystä, laiskottelusta ja ruuasta. Viimeisintä pitää kuitenkin rajoittaa, sillä poika pulskistuu helposti kilpirauhasen toimintavajauksen vuoksi.
Perusterve cockeri elää 13-14 vuotta. Mutta tämä meidän karvakamukin on jo ehtinyt seniorikansalaisen ikään, Rauli nimittäin täytti tällä viikolla seitsemän vuotta. Onnea!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti