Joka vuosi se tulee yhtä suurena yllätyksenä: Kesä on farmilla tosi kiireistä aikaa. Niin tänäkin vuonna. Tässä talossa televisio on ollut auki kesällä yhden käden sormilla laskettavan määrän, eikä blogillekaan ole liiennyt aikaa. Kesä on silti farmilla myös sitä parasta aikaa, eikä farmielämää jaksaisikaan, jos kesää ei olisi. Farmarin tekee kovin onnelliseksi se, kun eläimet saavat temmeltää ulkona, possut rypeä mudassa ja vuohet nauttia tuoretta ruohoa.
Hanhet ovat kasvaneet valtavasti. Aamu on hanhien kanssa paras hetki. Kun ne päästää pikkutarhasta isoon tarhaan, niiden riemu on joka kerta valtava. Ne huutavat ilosta, räpistävät siipiään ja lehahtavat lentoon. Ne lentävät yllättävän pitkiä matkoja. Guster onnistui kerran lentämään aitauksessa olevan kopin katolle. Oman kokemukseni mukaan siis puheet siitä, että hanhet pysyisivät puoli metriä korkeassa aidassa, ovat puppua. :)
Jojon tahti alkoi hidastua aivan silmissä kesäkuukausina. Onhan se selvää reilun 13,5-vuotiaan koiramamman elämässä. Eläinlääkäri määräsi Jojolle sydänlääkkeet sydämen vajaatoimintaan. On selvää, ettei Jojon tulevaisuus ole enää pitkä, mutta sydänlääkkeet ovat parantaneet sen elämänlaatua huomattavasti ja vauhti on jälleen lisääntynyt. Kutsumme kotosalla Jojoa projektipäälliköksi. Sillä kun riittää jälleen puhteita; Vein yksi päivä kanojen ulkotarhaan keitettyjä perunoita. Se oli virhe. Perunat eivät olleet kanojen juttu, mutta Jojon mielestä ne oli sille laitettu. Perunat oli pakko kerätä pois, sillä Jojo olisi pian hajottanut tarhan. Se yritti repiä verkkoa rikki ja kaivautua aidan ali perunoiden luo. Haravoin perunat pois aitauksesta kasaan ja revin samalla inhat nokkoset tarhasta samaan läjään. Hetken kuluttua nokkoskasa vain heilui, kun Jojo kaivoi kasan alta pottuja parempiin suihin.
Elvis elää paimenkoiran elämää täysillä ja paimentaa suunnilleen kaikkia eläimiä. Sen tähtihetkiä ovat ne, kun vuohet pääsevät illalla laitumelta sisälle. Se paimentaa ne sisälle ja on niin polleaa poikaa, ettei paremmasta väliä. Rauli puolestaan on henkeen ja vereen lintukoira, eikä meillä siksi voi pitää kanoja vapaana pihalla. Se olisi niille kohtalokasta. Olemmekin pohtineet, että Raulin mahdollisuuksia lintukoirana pitäisi testata, vaikkakin Rauli on oikeasti näyttelylinjainen cockeri.
Vicky ja Daniel nauttivat hellepäivistä mutakylvyissä. Niiden tarhan rypypaikka on ahkerassa käytössä. Possut ovat illalla sisälle tullessaan ihan harmaita mudasta. Hassua on se, että tarhassa olevien koivujen rungotkin ovat possun korkeudelta mutaisia, samoin aitauksessa oleva punainen mökki. Ilmeisesti niihin on ollut mukava kihnuttaa mutaista ihoa.
Ikäviä juttujakin Tuomirannan farmille on kesällä mahtunut. Nimittäin kesän aikana meiltä on kuollut kolme kanaa. Yksi valkoinen kana oli eilen kuolleena kanalassa. Se oli odotettavaa, sillä se on kävellyt hieman hassusti jo pidemmän aikaa. Mutta koska kana on ollut pirteä ja syönyt hyvin, on sen annettu elellä. Toinen valkoinen tehomunija piti teurastaa, koska se meni erittäin apaattiseksi. Suurin yllätys oli kuitenkin se, kun yhtenä hellepäivänä rokkikukko löytyi kuolleena kanalasta. On todennäköistä, että kanalassa on joku tarttuva tauti, sillä kolme kuolemaa lyhyen ajan sisällä olisi perin merkillistä. Marek se ei ole, kanat ovat sen verran vanhoja jo. Se kun iskee alle kaksivuotiaisiin. Toivotaan kuitenkin, että kuolemat loppuivat tähän.
Läskikanojen puolella sen sijaan araucanatiput kasvavat. Enää ei haittaa, jos Piparminttu on kukko, sillä meillä on tällä hetkellä kukkovajausta. Lihavat mammat (orpingtonit Peppi ja Martta) hautovat. Niillä on pari munaakin pyllyn alla, mutta epäilen, etteivät munat ole hedelmöittyneitä. Pari (kana)tipua lisää ei tosin olisi pahitteeksi.
Onneksi kesään mahtuu enemmän hauskoja juttuja kuin ikäviä. Meidän kollipoika Dobby on ollut vähän ikävissään, kun sillä ei ole kissakamua. Se on vaatinut huomiota ihmisiltä ja kaveerannut Jojon kanssa. Muutama päivä sitten meille muutti noin 7kk vanha kollipoika nimeltä Mappe. Mappe tuli meille, sillä edellisen kodin naapurustossa ei arvostettu herran tapaa uudelleen organisoida kukkapenkkejä. Mappe on älyttömän sosiaalinen, kaunis kissa ja syö kasvavan kollin innolla. Se on kotiutunut hämmästyttävän nopeasti ja painii karvapallona Dobbyn kanssa. Mutta katsotaan, jos kirjoittelisin toisella kertaa Mapesta enemmän. Ehkä voisin valokuvankin ottaa. Kunhan kerkiän. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti