keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Niskurointia ja hyvää hoitoa

Farmari oli siis poissa Tuomirannasta viikon verran. Tilaa oli hoitamassa reipas ja tunnollinen lomittaja ja koirakatraskin kasvoi väliaikaisesti kahdella hännänheiluttajalla.

Kuulemamme, näkemämme ja kokemamme mukaan viikko oli sujunut hyvin. Alkuviikosta Keltainen kana oli aloittanut hautomispuuhat ja kököttänyt pesässä. Minulta kysyttiin asiaan lisäohjeita.

Eli kanahan hautoo noin parikymmentä vuorokautta, jonka jälkeen hedelmöittyneestä munasta kuoriutuu tipu. Meillä haudotukseen laitetut munat merkataan aina, sillä muutkin kanat käyvät munimassa pesässä, jossa haudotaan. Kun osa munista on merkattu, tiedämme, että mitkä munat sopivat munakkaaseen ja mitkä munat odottavat kuoriutumista. Lisäksi kun kaikki munat laitetaan haudotukseen yhtä aikaa, myös tiput kuoriutuvat samalla kertaa.

Munien kerääminen kesken haudonnan vaatii uskallusta. Kana ei välttämättä katso hyvällä sitä, että sen ”lapsia varastetaan”. Se voi iskeä nokallaan. Isku ei yleensä tee kovinkaan kipeää, mutta pelottavaa se voi olla. Keltainen kana kuitenkin päätti muutaman päivän kuluttua, ettei hautominen ole sen juttu ja lopetti homman.

Koirat tulivat hyvin juttuun keskenään, eivätkä kissatkaan pelänneet vierailijoita. Possut pärjäsivät hyvin ja Vicky nautti edelleenkin ylimääräisistä herkuista. Sille oli keitetty perunamuusia ja sille oli tarjoiltu myös mehukattimehua ja rusinoita.

Eläimistä vain Soma-kuttu oli hieman niskuroinut, kun uusi hoitaja oli talossa. Yleensä Soma tulee reippaasti karsinastaan, kun tietää, että herkkuja on tarjolla. Se hyppää pöydälle, jossa se saa syödä kauroja ja puolitiivisterehua. Samalla se lypsetään. Pöydän ansiosta lypsäjän asento säilyy hyvänä.

Nyt kuitenkin kuttu oli päättänyt, ettei tämä järjestely ole enää hyvä. Se oli kieltäytynyt hyppäämästä pöydälle. Eläinten hoitajan ei auttanut muu, kuin lypsää kuttu lattialla. Se on vähän hankalaa, sillä kutun utareet ovat niin alhaalla, ettei lypsäjä saa kovinkaan helposti hyvää asentoa, kun lypsää. Tämä oli tapahtunut kaksi kertaa.

Viikko oli ollut hirmuisen kylmä, mutta vuohilassa oli lämpö säilynyt. Eläimet olivat terveitä ja hyvinvoivia, kun palasimme. Vierailevat koirat olivat kuulemma olleet todella väsyneitä, kun olivat palanneet maatilaviikon jälkeen kotiinsa. Ne olivat torkkuneet sohvalla, kun olisi pitänyt lähteä ulkoilemaan tai tulla syömään. Lomailukin voi siis olla raskasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti