Lokakuussa haimme sitten eräältä maatilalta meille erittäin rohkean ja sosiaalisen kissanpennun. Se oli maalla ulkoillut vapaana, mutta kyseinen maatila sijaitsikin niin syrjässä, ettei autoista ollut kissoille vaaraa. Meidän tila sitä vastoin on suhteellisen vilkasliikenteisen tien varressa ja siksi meillä kissat ovat sisäkissoja.
Parin kuukauden ikäinen söpö kissanpentu sai nimekseen Dobby. Jälleen kissan nimen taustalla on J.K. Rowlingin Harry Pottereista tuttu hahmo, tällä kertaa veikeä kotitonttu. Ulkonäöllisiä yhtäläisyyksiä kaksikolla on suuret vihreät silmät ja luonteessa ehkä samankaltaista itsepäisyyttä.
Dobby otti heti uuden kodin omakseen. Se ei pelännyt toista kissaa, ei koiria, ei ihmisiä, ei mitään. Se on varsin leikkisä otus ja metsästää mielellään kaikkea liikkuvaa. Se rakastaa ravata taskulampun valon perässä. Sillä on oma lamppu, josta tulee hiiren muotoinen valo. Dobby tietää, että nyt leikitään, kun joku ottaa lampun käteensä ja on jo valmiiksi aivan innoissaan. Sitten se ravaa valon perässä huoneesta toiseen, sängylle, sohvalle ja välillä metsästää valohiirtä seinältäkin.
Dobby tykkää oleilla ulkotarhassa. Kun Sirius Musta tyytyy katselemaan maailman menoa ikkunaluukusta, on Dobby maassa ruohon keskellä ja nauttii ulkoilmasta sellaisellakin säällä kun Sirius Musta viihtyy sisätiloissa. Harmiksi juuri tätä kirjoittaessani ulkotarha on pari viikkoa pois käytöstä talon remontin myllätessä tarhan luona. Mutta muutaman viikon kuluessa kissoilla on käytössään uusi, entistä ehompi ulkotarha. Sitten kelpaa taas temmeltää.
Dobbyn tarkkaa synttäripäivää ei muuten tiedetä. Se tiedetään, että joskus tässä elokuulla se on kun Dobby täyttää yhden vuoden. Joten, hyvää yksivuotissynttäriä, Dobby!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti