Hrr... pakkasta!

Hyvää alkanutta vuotta 2016 vaan. Vähän lämpimämpääkin voisi toki olla.

Vuosi on lähtenyt käyntiin varsin hyisissä tunnelmissa ja pakkasmittari on kivunnut melkoisiin lukemiin. Eläinten kannalta se on vähän tylsää. Kissat hinkuvat ulos, kun eivät ymmärrä purevaa pakkasta. Dobby viihtyy ulkona vain pienen hetken, Mappe pitää pakkasta kissojen aitauksessa olevassa mökissä, mutta tulee kyllä kutsuttuna sisälle. Koiria kylmyys ei juurikaan haittaa. Rauli mennä painelee vuohiaitaukseen popsimaan vuohenkakkaa ja Elviskin viihtyy pakkasessa ja kierii maassa selällään.

Vuohilassa lämmönsäätely on tärkeää. Jos tulee liian kylmä, possut paleltuvat, jos taas liian kuuma, alkaa kestopehku haista. Kumpikaan ei ole eläimille terveellinen vaihtoehto. Niinpä vuohilassa pyritään säilyttämään lämpö ja toisaalta tuulettamaan ilmaa.

Näin pakkasaikaan olen pari kertaa päivässä vienyt eläimille kuumaa vettä. Ne tykkäävät kovasti. Tosin liian kuumaa vesi ei saa olla, sillä vettä rynnätään juomaan sellaisella innolla, että varomattoman suu voi palaa. Siispä lämmin vesi on parempi.

Possut ovat tosi suloisia, kun ryystävät vettä. Muuten niitä näkeekin melko harvoin juomassa. Tosin yhtenä päivänä annoin niille vähän lypsylämmintä maitoa ja sekös vasta oli herkkua! Vuohetkin hörppivät kuumaa vettä niin, että parrat kastuvat.

Kylmällä säällä lisäruokakin on tarpeen. Vuohille ja possuille maistuvat porkkanat ja omenat ja lantut ja leipäpalaset. Ja vuohet syövät mielellään puun kaarnaa ja neulasia talvella. Niillä oli jouluaattona omat joulukuuset ja ihmistenkin kuusi päätyi jatkojalostukseen vuohille. Kanat syövät reippaasti kauraa ja puolitiivistettä ja jouluna niillä oli lyhde. Ja tietenkin muistamme myös rottia. Niille on tarjolla rottabaarissa mielin määrin rotanmyrkkyä. >:-B

Ulkoilu ei oikein pakkasella houkuttele vuohilan väkeä. Vuohet ovat olleet muutamaan otteeseen muutaman tunnin ulkona, mutta kylmyys ja erityisesti viima eivät miellytä. Yhtenä kertana vuohet eivät päätyneet aitaukseen saakka, sillä aitauksen ovi oli jäätynyt vesilätäkköön kiinni. Kun tein töitä jään tuhoamiseksi, eivät ulkoilevat vuohetkaan toimettomiksi jääneet. Ne kipittivät pihan puolelle syömään jäiset vuorenkilvet.

Kesää odotellessa.

Kesäpossuista taidetta

Hupsistakeikkaa! Niinhän sitä on taas aika vierähtänyt, enkä ole ollenkaan raportoinut farmin kuulumisia. On muka ollut tärkeämpää tekemistä ja liian kiire. Nyt sain kuitenkin syyn lausua pari arvokasta sanaa kesäpossujen Ruusun ja Orvokin saaman kunnianosoituksen vuoksi.

 

Nuori taiteilija on nimittäin ikuistanut Ruusun ja Orvokin piirrokseensa. Taideteoksessa sikapossut kirmaavat kesälaitumella ja aurinko paistaa möllöttää taivaalla. Ja tämä taideteos puolestaan on osa laajempaa kokonaisuutta.

 

Neljäsluokkalainen taiteilija, Fanni nimeltään, on tänä syksynä tehnyt koulutehtävänä hienon maaseutukansion, jossa esitellään maatilan elämää. Mukana on kuvia ja tietoa maatilan työkoneista, viljelykasveista, ja tietenkin, eläimistä.

 

Minä sain ilon tutustua kansioon ja siinä olikin ihan valtavasti asiaa. Sain myös luvan liittää blogiini taiteilijan näkemyksen Ruususta ja Orvokista. Kas tässä, olkaa hyvä!

 

Ote neljäsluokkalaisen Fannin maaseutukansiosta.

 

Meidän Mappe

Reilu vuosi sitten meille muutti kotikissa Mappe. Mappe tuli meille muutaman kuukauden vanhana, se oli varsin innokas ja sosiaalinen tapaus, nättikin. Se oli jo tullessaan isompi kuin vanhempi kissamme Dobby, mutta Dobby nyt onkin melkoinen ruipelo.

Aamuisin Mappe hyppää sänkyyn ja alkaa leivontarituaalinsa. Voisi luulla, että sillä leivontamäärällä meillä syödään joka aamu uunituoretta pullaa. Näin ei kuitenkaan ole. Sen sijaan karvakamun touhujen vuoksi täytyy ihmisten olla varovaisia, mikäli eivät mieli saada pistävää herätystä kissan kynsistä. Leivonnan lomassa Mappe haluaa saada rapsutuksia ja tekee sen selväksi. Se tunkee päätään käden alle ja kiehnää niin, että viimeistään siinä vaiheessa ihmisväki herää. Sille voi hienovaraisesti vihjata lopettamisesta, eli pudottaa sen sängystä alas. Mutta vihjailu on turhaa, sillä saman tien Mappe hyppää takaisin sänkyyn. Ihmisen on järkevintä myöntää tappionsa, eli joko rapsuttaa ja sietää leipomista, tai sitten nousta sängystä ylös. Eikä tämä suinkaan ole ainoa asia, jossa ihminen häviää kissalle.

Meillä on keittiön ovi kiinni, eikä kissoilla ole pääsyä eteiseen. Niin me ainakin yritämme uskotella itsellemme. Kun Mappe tuli meille, ei mennyt kauaakaan, kun se oppi avaamaan keittiön oven. Se hyppäsi pöydälle ja siitä painollaan painoi keittiön ovenkahvaa. Sitten se hyppäsi lattialle ja painautui ovea vasten niin, että ovi työntyi auki. Ja näin oli sekä kissat että koirat päästetty temmeltämään eteiseen. Helppoa, kun sen osaa.

Olemme yrittäneet keksiä erilaisia konsteja oven telkeämiseksi siten, että Mappe ei saa ovea auki. Ensimmäisenä yritimme siirtää jonkun painavan esineen oven eteen aina, kun lähdimme kotoa. Useasti oven telkeäminen unohtui ja kotiin tullessa ovi oli taas selällään.

Seuraavaksi nostimme ovenkahvan pystyasentoon. Siinä ei kauaa tarvinnut itsetyytyväisyydessä kieriskellä, kun Mappe oppi avaamaan senkin. Mutta puolustukseksi sanottakoon, että pysyi se ovi nyt ainakin muutaman päivän kiinni.

Sitten kokeilimme laittaa haan oven ulkopuolelle. Periaatteessahan se oli toimiva ratkaisu, mutta haka unohtui usein lukita. Sitä ei myöskään voinut käyttää silloin, kun joku oli sisällä. Näin ollen esimerkiksi aamulla herätessä ovi oli aina auki.

Nyt on menossa seuraava kikka. Ostimme (kolme kertaa perusovenkahvaa kalliimman) uuden ovenkahvan. Se on nuppi, jota pitää pyörittää, jotta sen saa auki. Kahva on ollut nyt pari päivää paikoillaan ja ovi on pysynyt kiinni. Ehkä tämä toimii, mutta varmuuden vuoksi voi jo kehitellä mielessään seuraavia suunnitelmia. Pitäisiköhän oveen asentaa digitaalinen lukko, joka avautuu vain oikean numerokoodin näppäilemällä? Luultavasti Mappe oppisi pian painelemaan tassullaan tuon koodin...

Meillä on siis erittäin älykäs ja sinnikäs kissa.

Ruusun ja Orvokin kuulumisia

Ruusu ja Orvokki on kasvaneet valtavasti. Ja ne ovat kyllä ihan älyttömän söpöjä possuja! Niiden aitaukseen on aina kiva mennä (taidan tosin olla mielipiteeni kanssa yksin) ja aina siellä tulee hyvälle tuulelle. Onnellisilta kavereilta vaikuttavat, ja se tekee myös farmarin onnelliseksi.

Tässä lauantain porsastelua:

Orvokkihan se siinä. :)

 

 

Ruusu on kaksikosta selvästi pulleampi. Aika hyvät kinkut on tyttelille kehittynyt.

 

Aurinkoinen lauantaipäivä herkisti suudelmaan.

Retkellä

Rauli ja Elvis telttailivat viime yön pienessä saaressa. (No, oli ihmisiäkin mukana.) Ilma oli mitä parhain; tyyntä ja lämmintä. Kalassakin oltiin, mutta haaviin tarttui vain yksi 15kg:n vonkale. Rauli nimittäin meni kerälle nukkumaan haavin päälle.

Pikkuinen, autio saari on siitä hyvä, että koirat saavat vapaasti kulkea ympäriinsä tutkimassa paikkoja. Yöllä se aiheutti kyllä melkoista trafiikkia, kun välillä kirmattiin teltasta ulos ja toisinaan tultiin sisälle nukkumaan. Elvikselle tuli kuuma ja se nukkui osan yötä ulkona. Rauli puolestaan, mukavuudenhaluisena, loikoili patjalla.

Ihanaa, että kesä on vihdoin tullut!

Vickyn sorkat

Tänään lyhenivät minisika Vickyn sorkat. Luottosorkanleikkaaja hoiti homman nopeasti ja taidokkaasti. Vicky popsi sen aikaa olohuoneen sohvan vieressä mm. banaania, omenaa ja porkkanaa. Sotku oli sen jälkeen melkoinen, mutta mitäs pienistä. :-)

Ongelma seurasi sorkkien leikkuun jälkeen. Vickyä ei meinannut saada talosta ulos. Se pyörsi askeleensa ja pakeni takaisin keittiöön. Tyhjensin koko eteisen tavaroista, jos joku niistä vaikka pelotti. Possut kun ovat aika epäileväisiä. Mutta ei se auttanut.

Lopulta keksin syyn. Meillä on hiljattain tehty eteiseen remontti. Siinä yhteydessä laitettiin lattiaan laminaatti. Ja onhan se tosi liukas possun sorkkien alla.

Kasasin eteiseen kaikki mahdolliset matot ja poppanat ja muut, jotta lattia oli peitossa. Silti epäileväistä sikaa sai aika tovin houkutella ja tuuppia ulos.

Mutta nyt kelpaa lyhyillä sorkilla tepastella. Ja Raulikin tykkäsi. Se rouskutti innoissaan possun sorkan palasia. Katsotaan, seuraako siitä ripuli..

Kuulumisia

Heinäkuu se siinä mennä hurahti, eikä farmari ole paljoa ehtinyt tietokonetta tuijottaa. Siispä on aika päivittää kuulumisia koko menneen kuukauden ajalta. Kiirutta on pitänyt, kun on koirien kanssa mökkeilty ja omallakin tontilla touhuttu monenlaista, mm. hajotettu ja uudelleen rakennettu rantasaunan kuisti. Rantasaunakin on saanut uuden maalipinnan, sinistä ja keltaista. Kesken on vielä, mutta siitä tulee hieno, uskokaa pois!

Cockerspanieli Rauli siis popsii thyroxin-lääkitystä kilpirauhasen vajaatoimintaan. Hauva ottaa lääkkeen aamuin illoin kiltisti. Se on kuulemma jo pentuna opetettu narkkariksi, eli se istuu ja antaa tassua ja syö kädestä ojennetun lääkkeen. Ei tarvitse kikkailla, että mihin namupalaan lääkkeen piilottaisi, tai murskaisiko sen johonkin ruokaan, tai mitään muutakaan.

Ja kuten eläinlääkäri sanoi, meillä on nyt käytännössä ihan eri koira. Se on leikkisä koheltaja, joka hyppii ja juoksee, telmii welsh corgi Elviksen kanssa ja jahtaa kissoja. Mappe saa joka kerta äkkilähdön, jos Raulin lähelle tulee, mutta Dobby-kissan kanssa nukutaan välillä vieretysten, tai nuollaan toinen toisen naamaa ja kiehnätään.

Mappe ja Dobby ovat vihdoinkin ruvenneet kunnolla metsästämään. Ulkotarhasta, johon pääsee keittiön tuuletusikkunasta kissanluukun kautta, on monena päivänä tullut saaliita. Keittiön lattialta saa kerätä monena aamuna useammankin kuolleen päästäisen. Jippii.

Kesäpossut Ruusu ja Orvokki ovat kasvaneet valtavasti. Ne ovat äärimmäisen seurallisia ja ihania possuja. Kukaan muu kuin farmari ei taida kuitenkaan niiden tarhaan uskaltaa mennä. Possut ovat nimittäin niin isoja ja tulevat syliin. Niitä pitää rapsuttaa ja halata ja tuuppia pois. Sellainen tuttavallisuus, kun kyseessä on iso eläin, voi olla pelottavaa.

Ruusu ja Orvokki eivät osaa rypeä. Tänä kesänä on hellepäiviä ollut varsin valikoidusti, mutta silloin kun niitä on ollut, on farmari kaatanut possujen päälle kuraa, ettei aurinko polta nahkaa ja etteivät itikat kiusaa. Itikoitakin on onneksi ollut hyvin vähän edellisiin possuvuosiin verraten.

Ruusu ja Orvokki ovat pari kertaa karanneet aitauksestaan, kun ovat ovella väkisin tunkeneet ulos tai kun joskus tarhan ovi on jäänyt kunnolla lukitsematta. Kohellus on ollut melkoista, mutta aina possut on takaisin saatu. *koputtaa puuta* Alkukesällä tarhassa olleesta vihreydestä ei ole tietoakaan, vaan runsaiden sateiden vuoksi melkoinen kuravelli on tilalla. Possuille lapioitiin aitaukseen 2000kg hiekkaa, ja sekös kärsäkkäitä miellytti, kun on saanut biitsillä loikoilla.

Minisiat Vicky ja Daniel ovat myös nauttineet kesäpäivistä ulkoaitauksessaan. Sateella pienessä punaisessa mökissä on nukkunut kylki kyljessä kaksi söpöä sikaa ja auringon paistaessa sitten on reporankana lorvittu heinikossa. Nämäkin possut ovat suorittaneet aitauksessa kaivauksia, mutta niillä sentään riittää vihreää vielä yllin kyllin. Kaksi muovista vesivatia ne ovat kesän aikana tuhonneet, enkä vieläkään tiedä missä toinen vati on. Ehkä se on jossakin tiheän pusikon siimeksessä tai sitten upotettu todella syvälle mutakylpykuoppaan, mutta useista etsinnöistä huolimatta en ole sitä löytänyt. Minipossut siis osaavat rypeä ja ovatkin suurentaneet mutakuoppaansa kesän mittaan.

Kanat ovat nyt muutamana hellepäivänä ulkoilleet ihan vapaana pihalla. Ne kuopsuttelevat ja touhuavat ympäri tonttia ja Rokkikukko kutsuu niitä aina välillä, ettei kukaan rouvista eksy liian kauas.

Vuohet ovat kovasti vanhentuneet. Onnilla taitaa olla kuulo mennyt, tai ainakin heikentynyt. Sen huomiota ei enää saa kaurakippoa helisyttämällä. Yhtenä päivänä leikattiin vuohilta sorkat ja kynittiin loput talvivillat pois. Onnista ei jäänyt juuri mitään jäljelle. Sen reppanan kesäkarva on melko lyhyt ja hento ja lihasmassa on vähentynyt melkoisesti miehuusvuosista. Mutta ilmeisen tyytyväinen tuntui ukko olevan siihen, että olo viilentyi. Voitto-Viljami sen sijaan on yhä voimiensa tunnossa, vaikka heinäkuussa sillekin tuli yhdeksän vuotta täyteen. Soma lypsää edelleen ihan hyvin, vaikka maidon määrä onkin kesän parhaimmasta heinä-ajasta vähentynyt. Vuohet ovat popsineet pihalla mielellään koivun oksia, kun tontin koivujen rehottavia alaoksia on karsittu.

Kesän aikana meillä on ollut useampikin eläinten hoitaja ja maatilamatkailija, joka on saanut kokea eläinten temppuilua ja keppostelua. Soma ei esimerkiksi välttämättä hyväksy kaikkia lypsäjiä. Yhdelle eläinten hoitajalle se oli osoittanut mieltään ja seissyt vain karsinan nurkassa tuijottaen seinää, kun piti lypsylle tulla. Kesäpossut olivat paiskoneet astiansa keskelle tarhaa ja siinä olikin hoitajalla päänvaivaa, että miten astiat saa käyttöön  menemättä aitaukseen. Hoitajille ja muille urheille, jotka ovat esimerkiksi uskaltautuneet ottamaan munia kanan alta pesästä, on maksettu palkkio munissa tai muissa tilan tuotteissa. Poikkeuksetta kaikki ovat kehuneet munien makua ja hienon värisiä keltuaisia. Ovat meidän munat kuulemma ihan erilaisia kuin kaupassa. Kiitos kehuista, ja eläinten hoidosta kaikille!