Meidän Mappe

Reilu vuosi sitten meille muutti kotikissa Mappe. Mappe tuli meille muutaman kuukauden vanhana, se oli varsin innokas ja sosiaalinen tapaus, nättikin. Se oli jo tullessaan isompi kuin vanhempi kissamme Dobby, mutta Dobby nyt onkin melkoinen ruipelo.

Aamuisin Mappe hyppää sänkyyn ja alkaa leivontarituaalinsa. Voisi luulla, että sillä leivontamäärällä meillä syödään joka aamu uunituoretta pullaa. Näin ei kuitenkaan ole. Sen sijaan karvakamun touhujen vuoksi täytyy ihmisten olla varovaisia, mikäli eivät mieli saada pistävää herätystä kissan kynsistä. Leivonnan lomassa Mappe haluaa saada rapsutuksia ja tekee sen selväksi. Se tunkee päätään käden alle ja kiehnää niin, että viimeistään siinä vaiheessa ihmisväki herää. Sille voi hienovaraisesti vihjata lopettamisesta, eli pudottaa sen sängystä alas. Mutta vihjailu on turhaa, sillä saman tien Mappe hyppää takaisin sänkyyn. Ihmisen on järkevintä myöntää tappionsa, eli joko rapsuttaa ja sietää leipomista, tai sitten nousta sängystä ylös. Eikä tämä suinkaan ole ainoa asia, jossa ihminen häviää kissalle.

Meillä on keittiön ovi kiinni, eikä kissoilla ole pääsyä eteiseen. Niin me ainakin yritämme uskotella itsellemme. Kun Mappe tuli meille, ei mennyt kauaakaan, kun se oppi avaamaan keittiön oven. Se hyppäsi pöydälle ja siitä painollaan painoi keittiön ovenkahvaa. Sitten se hyppäsi lattialle ja painautui ovea vasten niin, että ovi työntyi auki. Ja näin oli sekä kissat että koirat päästetty temmeltämään eteiseen. Helppoa, kun sen osaa.

Olemme yrittäneet keksiä erilaisia konsteja oven telkeämiseksi siten, että Mappe ei saa ovea auki. Ensimmäisenä yritimme siirtää jonkun painavan esineen oven eteen aina, kun lähdimme kotoa. Useasti oven telkeäminen unohtui ja kotiin tullessa ovi oli taas selällään.

Seuraavaksi nostimme ovenkahvan pystyasentoon. Siinä ei kauaa tarvinnut itsetyytyväisyydessä kieriskellä, kun Mappe oppi avaamaan senkin. Mutta puolustukseksi sanottakoon, että pysyi se ovi nyt ainakin muutaman päivän kiinni.

Sitten kokeilimme laittaa haan oven ulkopuolelle. Periaatteessahan se oli toimiva ratkaisu, mutta haka unohtui usein lukita. Sitä ei myöskään voinut käyttää silloin, kun joku oli sisällä. Näin ollen esimerkiksi aamulla herätessä ovi oli aina auki.

Nyt on menossa seuraava kikka. Ostimme (kolme kertaa perusovenkahvaa kalliimman) uuden ovenkahvan. Se on nuppi, jota pitää pyörittää, jotta sen saa auki. Kahva on ollut nyt pari päivää paikoillaan ja ovi on pysynyt kiinni. Ehkä tämä toimii, mutta varmuuden vuoksi voi jo kehitellä mielessään seuraavia suunnitelmia. Pitäisiköhän oveen asentaa digitaalinen lukko, joka avautuu vain oikean numerokoodin näppäilemällä? Luultavasti Mappe oppisi pian painelemaan tassullaan tuon koodin...

Meillä on siis erittäin älykäs ja sinnikäs kissa.

Ruusun ja Orvokin kuulumisia

Ruusu ja Orvokki on kasvaneet valtavasti. Ja ne ovat kyllä ihan älyttömän söpöjä possuja! Niiden aitaukseen on aina kiva mennä (taidan tosin olla mielipiteeni kanssa yksin) ja aina siellä tulee hyvälle tuulelle. Onnellisilta kavereilta vaikuttavat, ja se tekee myös farmarin onnelliseksi.

Tässä lauantain porsastelua:

Orvokkihan se siinä. :)

 

 

Ruusu on kaksikosta selvästi pulleampi. Aika hyvät kinkut on tyttelille kehittynyt.

 

Aurinkoinen lauantaipäivä herkisti suudelmaan.

Retkellä

Rauli ja Elvis telttailivat viime yön pienessä saaressa. (No, oli ihmisiäkin mukana.) Ilma oli mitä parhain; tyyntä ja lämmintä. Kalassakin oltiin, mutta haaviin tarttui vain yksi 15kg:n vonkale. Rauli nimittäin meni kerälle nukkumaan haavin päälle.

Pikkuinen, autio saari on siitä hyvä, että koirat saavat vapaasti kulkea ympäriinsä tutkimassa paikkoja. Yöllä se aiheutti kyllä melkoista trafiikkia, kun välillä kirmattiin teltasta ulos ja toisinaan tultiin sisälle nukkumaan. Elvikselle tuli kuuma ja se nukkui osan yötä ulkona. Rauli puolestaan, mukavuudenhaluisena, loikoili patjalla.

Ihanaa, että kesä on vihdoin tullut!

Vickyn sorkat

Tänään lyhenivät minisika Vickyn sorkat. Luottosorkanleikkaaja hoiti homman nopeasti ja taidokkaasti. Vicky popsi sen aikaa olohuoneen sohvan vieressä mm. banaania, omenaa ja porkkanaa. Sotku oli sen jälkeen melkoinen, mutta mitäs pienistä. :-)

Ongelma seurasi sorkkien leikkuun jälkeen. Vickyä ei meinannut saada talosta ulos. Se pyörsi askeleensa ja pakeni takaisin keittiöön. Tyhjensin koko eteisen tavaroista, jos joku niistä vaikka pelotti. Possut kun ovat aika epäileväisiä. Mutta ei se auttanut.

Lopulta keksin syyn. Meillä on hiljattain tehty eteiseen remontti. Siinä yhteydessä laitettiin lattiaan laminaatti. Ja onhan se tosi liukas possun sorkkien alla.

Kasasin eteiseen kaikki mahdolliset matot ja poppanat ja muut, jotta lattia oli peitossa. Silti epäileväistä sikaa sai aika tovin houkutella ja tuuppia ulos.

Mutta nyt kelpaa lyhyillä sorkilla tepastella. Ja Raulikin tykkäsi. Se rouskutti innoissaan possun sorkan palasia. Katsotaan, seuraako siitä ripuli..

Kuulumisia

Heinäkuu se siinä mennä hurahti, eikä farmari ole paljoa ehtinyt tietokonetta tuijottaa. Siispä on aika päivittää kuulumisia koko menneen kuukauden ajalta. Kiirutta on pitänyt, kun on koirien kanssa mökkeilty ja omallakin tontilla touhuttu monenlaista, mm. hajotettu ja uudelleen rakennettu rantasaunan kuisti. Rantasaunakin on saanut uuden maalipinnan, sinistä ja keltaista. Kesken on vielä, mutta siitä tulee hieno, uskokaa pois!

Cockerspanieli Rauli siis popsii thyroxin-lääkitystä kilpirauhasen vajaatoimintaan. Hauva ottaa lääkkeen aamuin illoin kiltisti. Se on kuulemma jo pentuna opetettu narkkariksi, eli se istuu ja antaa tassua ja syö kädestä ojennetun lääkkeen. Ei tarvitse kikkailla, että mihin namupalaan lääkkeen piilottaisi, tai murskaisiko sen johonkin ruokaan, tai mitään muutakaan.

Ja kuten eläinlääkäri sanoi, meillä on nyt käytännössä ihan eri koira. Se on leikkisä koheltaja, joka hyppii ja juoksee, telmii welsh corgi Elviksen kanssa ja jahtaa kissoja. Mappe saa joka kerta äkkilähdön, jos Raulin lähelle tulee, mutta Dobby-kissan kanssa nukutaan välillä vieretysten, tai nuollaan toinen toisen naamaa ja kiehnätään.

Mappe ja Dobby ovat vihdoinkin ruvenneet kunnolla metsästämään. Ulkotarhasta, johon pääsee keittiön tuuletusikkunasta kissanluukun kautta, on monena päivänä tullut saaliita. Keittiön lattialta saa kerätä monena aamuna useammankin kuolleen päästäisen. Jippii.

Kesäpossut Ruusu ja Orvokki ovat kasvaneet valtavasti. Ne ovat äärimmäisen seurallisia ja ihania possuja. Kukaan muu kuin farmari ei taida kuitenkaan niiden tarhaan uskaltaa mennä. Possut ovat nimittäin niin isoja ja tulevat syliin. Niitä pitää rapsuttaa ja halata ja tuuppia pois. Sellainen tuttavallisuus, kun kyseessä on iso eläin, voi olla pelottavaa.

Ruusu ja Orvokki eivät osaa rypeä. Tänä kesänä on hellepäiviä ollut varsin valikoidusti, mutta silloin kun niitä on ollut, on farmari kaatanut possujen päälle kuraa, ettei aurinko polta nahkaa ja etteivät itikat kiusaa. Itikoitakin on onneksi ollut hyvin vähän edellisiin possuvuosiin verraten.

Ruusu ja Orvokki ovat pari kertaa karanneet aitauksestaan, kun ovat ovella väkisin tunkeneet ulos tai kun joskus tarhan ovi on jäänyt kunnolla lukitsematta. Kohellus on ollut melkoista, mutta aina possut on takaisin saatu. *koputtaa puuta* Alkukesällä tarhassa olleesta vihreydestä ei ole tietoakaan, vaan runsaiden sateiden vuoksi melkoinen kuravelli on tilalla. Possuille lapioitiin aitaukseen 2000kg hiekkaa, ja sekös kärsäkkäitä miellytti, kun on saanut biitsillä loikoilla.

Minisiat Vicky ja Daniel ovat myös nauttineet kesäpäivistä ulkoaitauksessaan. Sateella pienessä punaisessa mökissä on nukkunut kylki kyljessä kaksi söpöä sikaa ja auringon paistaessa sitten on reporankana lorvittu heinikossa. Nämäkin possut ovat suorittaneet aitauksessa kaivauksia, mutta niillä sentään riittää vihreää vielä yllin kyllin. Kaksi muovista vesivatia ne ovat kesän aikana tuhonneet, enkä vieläkään tiedä missä toinen vati on. Ehkä se on jossakin tiheän pusikon siimeksessä tai sitten upotettu todella syvälle mutakylpykuoppaan, mutta useista etsinnöistä huolimatta en ole sitä löytänyt. Minipossut siis osaavat rypeä ja ovatkin suurentaneet mutakuoppaansa kesän mittaan.

Kanat ovat nyt muutamana hellepäivänä ulkoilleet ihan vapaana pihalla. Ne kuopsuttelevat ja touhuavat ympäri tonttia ja Rokkikukko kutsuu niitä aina välillä, ettei kukaan rouvista eksy liian kauas.

Vuohet ovat kovasti vanhentuneet. Onnilla taitaa olla kuulo mennyt, tai ainakin heikentynyt. Sen huomiota ei enää saa kaurakippoa helisyttämällä. Yhtenä päivänä leikattiin vuohilta sorkat ja kynittiin loput talvivillat pois. Onnista ei jäänyt juuri mitään jäljelle. Sen reppanan kesäkarva on melko lyhyt ja hento ja lihasmassa on vähentynyt melkoisesti miehuusvuosista. Mutta ilmeisen tyytyväinen tuntui ukko olevan siihen, että olo viilentyi. Voitto-Viljami sen sijaan on yhä voimiensa tunnossa, vaikka heinäkuussa sillekin tuli yhdeksän vuotta täyteen. Soma lypsää edelleen ihan hyvin, vaikka maidon määrä onkin kesän parhaimmasta heinä-ajasta vähentynyt. Vuohet ovat popsineet pihalla mielellään koivun oksia, kun tontin koivujen rehottavia alaoksia on karsittu.

Kesän aikana meillä on ollut useampikin eläinten hoitaja ja maatilamatkailija, joka on saanut kokea eläinten temppuilua ja keppostelua. Soma ei esimerkiksi välttämättä hyväksy kaikkia lypsäjiä. Yhdelle eläinten hoitajalle se oli osoittanut mieltään ja seissyt vain karsinan nurkassa tuijottaen seinää, kun piti lypsylle tulla. Kesäpossut olivat paiskoneet astiansa keskelle tarhaa ja siinä olikin hoitajalla päänvaivaa, että miten astiat saa käyttöön  menemättä aitaukseen. Hoitajille ja muille urheille, jotka ovat esimerkiksi uskaltautuneet ottamaan munia kanan alta pesästä, on maksettu palkkio munissa tai muissa tilan tuotteissa. Poikkeuksetta kaikki ovat kehuneet munien makua ja hienon värisiä keltuaisia. Ovat meidän munat kuulemma ihan erilaisia kuin kaupassa. Kiitos kehuista, ja eläinten hoidosta kaikille!

Nivelrikko, välilevyn pullistuma, kroonisesti kuivat silmät, ruoka-aineallergia - vai ehkä jotain ihan muuta?

Raihnainen koiramme Rauli täytti lauantaina neljä vuotta. Raulin silmät ovat kroonisesti kuivat ja niitä rasvaillaan, Rauli syö erikoisruokaa, joka sopii koirille, jotka ovat allergisia suunnilleen kaikelle. Raulin ihoa on tutkittu useaan kertaan loisten ja ties minkä vuoksi, se kun hilseilee ja siinä on kaljuja laikkuja. Rauli liikkuu laiskasti, eikä oikein pääse sohvalle. Siksi sille on hankittu ortopedinen peti (samaa vaahtoa, jota ihmisten terveyssängyissäkin on). Aineenvaihduntakaan ei oikein toimi; se saa kerran päivässä ruokaa ja on silti paksu. Rauli on luonteeltaan tosi kiltti ja siksi onkin harmi, että sillä on monenlaista vaivaa.

Huonon liikkumisen vuoksi Raulia on nyt viime viikkojen aikana tutkittu. Meillä käynyt eläinlääkäri epäili, että voisi olla välilevyn pullistuma tai jopa nivelrikko. Koira kun vinkaisi, kun selkää paineltiin. Röntgeniin sitä mentiin lisätutkimuksiin ja särkylääkettä popsittiin ennen kuvauspäivää. Röntgeniä varten Rauli nukutettiin ja kuvattiin vaikka mistä kulmasta.

Röntgenkuvista paljastui - ei mitään. Eläinlääkäri ihmetteli. Sanoi, että koiralla on normaali määrä nikamia (niiden puute tai että niitä on liikaa on kuulemma mahdollista ja aiheuttaa tietenkin ongelmia), sen lonkat ovat lähes A-linjaiset. Myös Raulin kuntoluokitus oli korkea.

Onneksi olimme viisaan ja osaavan eläinlääkärin luona. Hän totesi, että koiran epämääräiset oireet ovat mysteeri ja otti verikokeita.

Viime viikolla, pari päivää ennen Raulin syntymäpäivää saimme diagnoosin: kilpirauhasen vajaatoiminta. Raulin arvot olivat ihan vinksallaan. T4 (joku kilpirauhasarvo) arvon pitäisi olla 17 ja 53 välillä, Raulilla se oli alle 2,1. Toinen arvo TSH pitäisi olla 0-0,5 ja Raulilla se oli 0,85. Myös muut kilpirauhasen toimintaan liittyvät arvot olivat viitearvojen ulkopuolella. Kaikki muut veriarvot olivat kunnossa.

Kilpirauhasen vajaatoiminta tarkoittaa elinikäistä lääkitystä. Rauli saakin nyt thyroxinia kahdesti päivässä ja annostus ruuvataan kohdilleen aikaa myöten.

Kilpirauhasen vajaatoiminta oli kuitenkin ilouutinen. Se nimittäin saattaa selittää Raulin KAIKKI vaivat! Rauli ei ehkä olekaan kaikella mahdollisella tavalla sairas koira, vaan sillä on yksi ainoa sairaus, joka on hoidettavissa lääkkeillä. Suhteellisen helposti siis. Sairautta on tutkittu moneen otteeseen, mutta vasta nyt oli kasassa riittävästi tietoa, jotta eläinlääkäri osasi yhdistää ne yhdeksi kokonaisuudeksi ja tehdä tarvittavan verikokeen.

Rauli on jo pentuna kuulemma ontunut jalkojaan ja nyttemmin oireilu on pahentunut. Kilpirauhasen vajaatoiminta voi aiheuttaa epämääräisiä kipuja, kertoi eläinlääkäri. Raulilla on valkoisia laikkuja silmissään ja silmät on tutkittu ja todettu kroonisesti kuiviksi. Kyynelnestettä ei erity tarpeeksi. Kyynelerityksen määrä vähenee kilpirauhasen vajaatoiminnassa. Vaaleat laikut silmissä voivat olla kolesterolikertymiä. Se kertoo aineenavaihdunnan toimimattomuudesta, samoin kuin lihavuuskin. Ja tämä liittyy myös kilpirauhasen vajaatoimintaan. Turkin ongelmat, hilse, kiillottomuus, kaljut laikut, kaikki kilpirauhasen vajaatoiminnan oireilua. Myös ruokavalio on mahdollista siis pian yrittää muuttaa allergiaruuasta tavalliseksi. Turkin ja ihon raju oireilu kun alunperin oli sykäys sitä kohti, että allergiaruokaan monen mutkan kautta päädyttiin.

Eläinlääkäri sanoi, että nyt kun sairaus löytyi ja lääkitys alkaa vaikuttaa, meillä on pian ihan eri koira. Jo nyt on havaittavissa iso muutos. Tänä aamuna sängyn vieressä heilutti häntäänsä pirteä hauva kun herätyskello soi. Talvella Raulia sai hinata väkisin sohvalta aamuisin pissalle. Nyt ulkona otetaan hyppyaskelia ja Rauli viihtyy touhuamassa (erityisesti sikakarsinan läheisyydessä ruuan toivossa) pihalla.

Koko loppuelämän kestävä sairaus voikin siis olla huippujuttu. :)

Rokotuksia ja aurinkorasvaa

Kesäpossut ovat olleet meillä nyt noin puolitoista viikkoa. Nämä possukat ovat jo alkujaan paljon sosiaalisempia kuin aikaisemmat kärsäkkäät. Siispä niiden kesyttäminen on ollut helppoa, sitä ei käytännössä ole tarvittu lainkaan.

Kaksikosta Orvokki on rohkeampi. Se tekee uusiin ihmisiin ja eläimiin tuttavuutta aggressiivisen rohkeasti. Ei se ilkeä ole. Se vain tulee heti selvittämään kärsällä pökkimällä, että mikäs tuo tyyppi on. Ruusu on hieman varovaisempi, mutta sekin lähestyy uteliaasti vieraita.

Possut ovat olleet elämänsä alun sisällä, kuten tuotantosiat yleensäkin. Siksi niiden nahka ei siedä aurinkoa ollenkaan. Mutakylvyt auttaisivat ja antaisivat aurinkosuojaa, mutta possujen pitää opetella ja ymmärtää mutakylvyn merkitys ennen kuin siitä on apua. Possujen nahkaan onkin täytynyt suihkuttaa aurinkorasvaa. Ja siltikin Ruusun iho on kärähtänyt. Mutakylpypaikkakin possuilla on aitauksessaan, mutta sen kaikkia käyttömahdollisuuksia Ruusu ja Orvokki eivät ole vielä ymmärtäneet.

Eläinlääkärikin kävi rokottamassa possut sikaruusua vastaan. Se on ulkoileville sioille tärkeää, sillä pöpö on yleinen maaperässä ja voi tarttua ihmiseenkin. Siat houkuteltiin aitauksen pieneen, lukittavaan osaan, jossa niille tarjoiltiin herkkuja ja eläinlääkäri tuikkasi rokotteen. Se onnistui hyvin, vaikka paremminkin olisi voinut mennä. Minun olisi pitänyt tajuta, että herkkujen pitää olla tuttuja. Tarjoilin possuille porkkanaa, mutta eiväthän ne ymmärtäneet mitä se on, kun en ollut aiemmin porkkanaa antanut. Hyvin kaikki sujui silti.

Myös minipossut Vicky ja Daniel saivat rokotteen. Viimeksihän Vickyn kanssa tuli ongelmia, kun se ei tykännyt piikistä, vaan hyökkäsi eläinlääkäriä kohti. Tällä kertaa Vicky sai ruuan kärsän eteen ja lisäksi  se litistettiin levyn avulla seinää vasten niin, ettei se päässyt liikkumaan. Pikkupossujenkin osalta rokotus sujui hyvin.

Nyt toivotaan, että kaikki possut säilyvät terveinä ja että kesäpossut kasvavat isoiksi.