Farmarilla on piisannut kiireitä joulukuussa, joten eläinten kuulumisten kirjoittelu on jäänyt. Nyt ajattelin kuitenkin korjata tilanteen ja kirjoitella muutaman sanan.
Tämän kuun 18. päivä meidän vanha rouvamme Jojo (koira) täytti kaksitoista vuotta. Pari vuotta sitten kymppisynttäreille kutsuttiin oikein vieraita ja lahjojakin tuli vino pino. Tänän vuonna sen sijaan rouva juhli ihan perhepiirissä. Se sai herkkuja kamunsa Elviksen kanssa ja sille laulettiin upeaakin upeampi onnittelulaulu.
Minisikojen sorkkien leikkuu tuli myös asialistalle joulukuussa. Se onkin aikamoinen operaatio. Danielin kanssa ei mitään ongelmia ole, se on pieni, syliin kopattava pallukka. Sen sijaan Vicky ei olekaan mikään helppo tapaus. Sen sorkkien leikkuuseen tarvitaan aina kaksi ihmistä. Ongelma on siinä, että se ei luota muihin kuin yhteen ihmiseen, minuun. Mutta aina sorkkien leikkuu on onnistunut, niin tälläkin kertaa.
Sorkkien leikkuussa on vuosien saatossa kokeiltu monenmoista kikkaa. Meillä toimii parhaiten Vickyn kanssa tietty kaava, joka toistetaan muuttumattomana kerrasta toiseen. Tarvitaan lakanoita, sohva, tyynyjä, herkkuja, oksasakset, kaksi ihmistä ja possu.
Ensin suojaan sohvan lakanoilla. Sen jälkeen istun itse sohvalla ja suojaan jalkani tyynyillä ja lakanalla, jotteivät painavat ja kovat sorkat tee mustelmia jalkoihini. Otan suuren kulhollisen herkkuja viereeni ja alan houkutella possua hyppäämään sohvalle. Houkuttelen possun syliini niin, että sen sorkat ovat syvällä sohvan uumenissa ja maha sylissäni. Tämän jälkeen tarjoilen neidolle kasvisherkkuja. Sika on onneksi niin ahne, ettei se malta jättää ruokaa väliin, vaikka sen mielestä epämieluisia asioita tapahtuukin. Siispä minä syötän sylissäni olevaa possua ja toinen leikkaa sen sorkkia. Kaikki menee hyvin niin kauan kuin ruokaa riittää. Tällä kertaa operaatioon kului kuusi paloteltua omenaa, kilo paloteltuja porkkanoita ja ehkä neljäsosakilo viinirypäleitä. Daniel oli myös sylissä ja popsi neljäsosakilon viinirypäleitä sorkkien lyhentyessä.
Eläinlääkärikin vieraili rokottamassa minisikoja. Niille kun täytyy puolivuosittain antaaa sikaruusurokote, jotta ne eivät sairastu yleiseen pöpöön, joka aiheuttaa sikaruusun ja voi tartuttaa myös ihmisen. Koirista myös Elvis oli aika rokottaa.
Tilasin eläinlääkärin muutamia päiviä aikaisemmin ja täytyy sanoa, etten olisi paremmin voinut ajankohtaa ajoittaa. Huomasimme eläinlääkärille soiton jälkeen, että Danielilla on poskessa patti. Se oli sen näköinen, että siinä oli mätää sisällä. Olisivatkohan kärsäkkäät ottaneet yhteen? Joku poskeen oli tullut ja tehnyt paiseen. Daniel ei kuitenkaan ollut kipeä eikä pattiin koskeminen haitannut sitä. Eläinlääkäri määräsi lääkekuurin.
Edellisenä iltana kun eläinlääkärin piti tulla, huomasin, että Elviksen pissa on veristä. Se erottui hyvin valkoisessa lumessa. Muuten hauveli ei onneksi ollut yhtään kipeän oloinen. Ruoka maistui ja hyvä oli vointi. Annoin kuitenkin varmuuden vuoksi särkylääkettä. Eläinlääkäri tutki hauvelia ja totesi, että eturauhastulehdushan se taitaa olla. Myös Elvis sai lääkekuurin. Eturauhastulehdus on kuulemma leikkaamattomilla uroskoirilla tyypillinen erityisesti sellaiseen aikaan vuodesta, kun narttukoirilla on juoksu. Siinä suhteessa tämä tapaus oli hieman poikkeuksellinen.
Molemmat potilaat ovat olleet kilttejä ja ottaneet lääkkeensä ruuan joukossa mukisematta. Kumpikin myös voi hyvin ja Danielin patti näyttäisi puhjenneen ja kuivuneen. Täytyy huuhdella sitä Betadinella vielä. Onneksi tällä kertaa ei tarvittu piikitettävää lääkekuuria. Se kun on aina jonkin verran (ainakin ihmisiä) stressaava asia.
Eläinlääkäri kehui vuohia hyvinvoivan näköisiksi. Ne ovatkin aina olleet tosi terveitä kavereita. Niitä ei ole paljoa tarvinnut hoitaa. Pojilla ei ole koskaan tainnut olla mitään tarvetta eläinlääkärille, mutta kuttu on kerran ollut antibioottikuurilla.
Nyt kun eläimillä on taas kaikki hyvin, voi joulukin tulla. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti