Tänä keväänä meidän tontilta on siis purettu kanojen ja kesäpossujen aitaukset ja tehty kanoille uusi aitaus. Myös vuohien aitauksesta piti pari tolppaa uusia ja kissojenkin ulkoaitauksesta löytyi vika.
Jokin aikaa sitten alkoi olla sen verran lämpimiä kelejä, että keittiön tuuletusikkunaa saattoi ruveta pitämään auki. Meidän Mappe ja Dobby (kissat) pääsevät ikkunan kautta ulkoaitaukseen ja saavat lämpimänä vuodenaikana mennä ikkunasta ulos ja sisään mielensä mukaan.
Yhtenä päivänä katsoin ulos keittiön ikkunasta. Edessä alla näkyi kissojen aitaus. Vasemmalle katsoessa näköpiirissä oli kaivonkansi. Ja kaivonkannella kissa paistatteli päivää. Kissa, jonka nimi on Dobby, ja jonka pitäisi olla aitauksen sisäpuolella! Hupskeikkaa.
Tiesin kokemuksesta, että kissa, joka ei ulkoile vapaana, pelkää ulkona myös tuttuja asioita, kuten ihmisiä. En kuitenkaan voinut kissaa sinnekään jättää. Vieressä menee melko vilkasliikenteinen tie, mikä voi tottumattomalle kissalle olla nopea loppu. Hiippailin ulos ja huhuilin kissaa. Se lähti karkuun, kuten vähän pelkäsinkin. Se meni piiloon, enkä nähnyt sitä enää. Piti keksiä muuta.
Täytyisi ehkä koettaa houkutella sitä ruualla ja virittää joku kissa-ansa. Pitäisi liikkua pihalla varovaisesti, ettei kissa pelästy enempää. Kaikkea sellaista mietiskelin ja punoin juonia.
Menin takaisin sisälle ja aloin huhuilla keittiön ikkunasta Dobbya. Otin kaapista kissanruokaa ja avasin purkin kovaäänisesti. Kolistelin kissojen ruokakuppia ja siirtelin sitä pöytäpinnalla, jolloin siitä kuului rahiseva ääni. Siinä samassa Dobby hyppäsi ikkunasta sisään ja tuli muina miehinä syömään. Minä paiskasin tuuletusikkunan kiinni.
Routa oli myllännyt maata sen verran, että aitauksen ja maan väliin syntyi aukko. Siitä pieni kissa mahtui juuri sopivasti puikahtamaan luvattomille teille. Onneksi se sentään osasi tulla samaa reittiä takaisin. Nyttemmin kulkureitti on suljettu.
Sisällä ollessa Dobbyn rakas harrastus on juoksevalla vedellä leikkiminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti