maanantai 10. huhtikuuta 2017

Onnistunut kokeilu

Viime syksynä raportoin, että aion ensimmäistä kertaa kokeilla kestopehkua possujen kuivikkeena.

Kestopehku on siis kuiviketta, jota ei vaihdeta, kun se alkaa kostua, vaan sitä lisätään uusi kerros pitkin talvea. Näin päällimmäisenä on aina kuiva ja puhdas kerros. Kestopehku toimii myös eristeenä ja se lämmittää eläimiä.

Kokeilu osoittautui kannattavaksi. Possut eivät protestoineet järjestelyä vastaan, karsinassa säilyi lämpö aiempaa paremmin, eikä patteria tarvinnut pitää niin kuumalla. (Tosin paukkupakkasiakin oli melko rajoitetusti tämän talven aikana.)

Eilen oli sitten se päivä, kun possut pääsivät talven jälkeen vihdoin oikein kunnolla ulos. Lämpötila kipusi parhaimmillaan + 16 asteeseen.

Possujen ulkoillessa kestopehku karsinasta tyhjentyi hikisen lapion varressa heilumisen myötä. Tusinan verran kottikärryllisiä täyttyi ja karsina vastaavasti tyhjeni. Sitten vain uutta turvetta ja pahnaa tilalle.

Se on muuten aina keväisin hieno tunne, kun eläimet pääsevät kunnolla ulos. Myös kestopehkun tyhjennys on varma kevään merkki. Tosin nyt taitaa olla vasta osa-aikainen kevät, sillä vuohien karsina on vielä tyhjentämättä.





tiistai 28. maaliskuuta 2017

Pukki vai pässi, vaimikäsenytoli?

Kun eläimistä puhutaan, monella ihmisellä menee vuohi ja lammas iloisesti sekaisin. Ja jos eläinlaji on oikea, niin hämmennystä aiheuttaa sukupuolten nimeäminen. Tämä on kokemukseni mukaan melko tavallista.

Esimerkiksi Uuno muuttaa maalle -elokuvassa esiintyy komeasarvinen pukki, eli urosvuohi. Elokuvassa kuitenkin puhutaan kyseisestä eläimestä pässinä, eli uroslampaana. Suomisen perheen vaari juo eräässä Suomisen perheestä kertovassa elokuvassa kilin maitoa, eli lapsivuohen maitoa. Tosiasiassa vaari kuitenkin juo kutunmaitoa, eli poikineen naarasvuohen maitoa, sillä kili ei lypsä, eli anna maitoa. (Tai voihan se olla kilin maitoa silloin, jos vaari on pihistänyt kilille tarkoitetun maidon ja juo sen itse. Mutta se olisi vähän ikävästä tehty.) Tällaiset pienet epätarkkuudet eivät haittaa tai pilaa elokuvanautintoa.

Sen sijaan erään uutiskynnyksen ylittäneet jutun lukeminen oli minulle todella vaikeaa vähän aikaa sitten. Jäin hämmästelemään sitä, kuinka suppea eläintietous toimittajalla oli ja muu sisältö menikin minulta isolta osin ohi. Toimittaja nimittäin kirjoitti juttua kukosta, mutta ei osannut nimetä sitä. Hän käytti useampaan kertaan kiertoilmausta urospuolinen kana tai kanan urospuolinen edustaja. Jotenkin kuvittelin, että kana ja kukko ovat kaikille tuttuja jo viimeistään alakoulusta, mutta selvästikin olin väärässä. Asia jäi mietityttämään minua ja vähän huolestuttamaankin. Näinkö vähän me tiedämme eläimistä? Jälleen kristallisoitui se, että tiedämme nykyään hyvin vähän siitä, mistä ruoka tulee. Ehkä siksi tuotantoeläimetkin ovat meille vieraita.

Noh, mitäs näistä. Taidanpa tästä lähteä katsomaan, että onkohan urospuolinen kana muninut tänään paljon kilejä. Samalla käyn lypsämässä karjun. ;)

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Vicky 10 vuotta

Minisika Vicky täyttää tänään 10 vuotta. Pyöreiden vuosien kunniaksi Vicky avasi terassikauden mustan poikakaverinsa Danielin kanssa. Niistä tulikin varsinaiset kakkukestit, kuten videolta näkyy. :)




Hyvää syntymäpäivää Vicky!


sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Puputusta

Taas vaihteeksi luvassa marsujen kuulumisia.

Maltti ja Valtti voivat hyvin ja ovat kovia poikia syömään. Suunnilleen kaikki on suurta herkkua; kurkku, tomaatti, salaatti, heinä, leipä ja siemenseos, vain muutamia mainitakseni. Ja siitä päästäänkin melko luonnolliseen seuraukseen: Kummankin marsun paino on noussut. Maltti painaa 1050 g ja Valtti 933 g. Valtti on siis jopa saanut hieman Malttia kiinni painon kehityksessä.

Epäilen vahvasti, että marsut ovat kärsineet C-vitamiinin puutteesta aiemmin elämässään. Sen seurauksena voi ilmeisesti tulla iho-ongelmia helpommin. Lisäksi kummallakin marsulla on hammasongelmia: Toinen ylähammas on jossain vaiheessa katkennut, Valtilla pahemmin.

Luin marsujen hoidosta ja sain tietää, että myös hampaan katkeaminen voi liittyä kyseisen vitamiinin puutostilaan. Jyrsijöiden hampaat kasvavat koko ajan (siksi ne tarvitsevat kovaa pureskeltavaa).

Hampaiden kuntoa täytyy nyt seurata. Kipeältä hampaat eivät sikäli vaikuta, että molemmat syövät reippaasti. Kumpikaan marsu ei hyväksynyt raastettua ruokaa, vaan popsivat porkkanaansa mieluummin kovassa muodossa. Ja kun se onnistuu hyvin, niin mikäs siinä.

Valtin iho on parantunut. Se ei enää hilseile ja turkki on muuttunut tiheämmäksi ja pörheäksi. Hoito on siis tehonnut. Toivottavasti suunta jatkuu samanlaisena.

Tässä vielä videopätkä kaksikon elämästä. Huomio! Ei heikkohermoisille! Video sisältää sen verran jännittäviä tapahtumia... (Tai ehkä ei. Mutta on ne silti aika söpöjä otuksia.)



perjantai 24. helmikuuta 2017

Kissojen huoneen remontti

Meillä asuu innokas remonttireiska, joka halusi välttämättä tehdä kissojen huoneelle kasvojenkohotuksen.

Meillä on talon keskellä vanha vaatekomero, joka on jo joitakin vuosia toimittanut kissojen huoneen virkaa. Komerossa on kissojen raapimispuu, joka ylettyy kattoon saakka, sekä hiekkalaatikko. Kissat kulkevat huoneeseen oven kissanluukusta ja saavat siis olla koirilta ja muilta koheltajilta ihan rauhassa.

Huoneessa on tähän asti ollut tosi tummansininen rapattu seinä ja muut seinät ovat olleet vaaleamman siniset. Lattia on ollut vanhaa muovimattoa, eikä huone ole ollut mikään maailman hienoin, pikkuisen pimeäkin. Se on kuitenkin sopinut kissojen käyttöön hyvin.

Kaikki mahdolliset jämät muista remonteista kerättiin kasaan ja remonttireiska ryhtyi työhön. Paneelia piti 2 kympillä ostaa lisää, mutta muuten remontista ei ollut kustannuksia.

Pari päivää siinä meni ja lopputulos on kuin sisustuslehdestä. :)

Seinissä ja katossa on valkoinen paneeli, rapattu seinä on nykyään keltainen ja lattiassa on kahta eri laminaattia (kahdesta eri remontista). Raapimispuu sopii näihin väreihin entistä paremmin. Ja kissatkin taitaa tykätä.




lauantai 4. helmikuuta 2017

Tuplasti tilaa

Ostimme käytetyn marsuhäkin, joka on saman kokoinen kuin Maltin ja Valtin häkki. Toisesta häkistä poistimme sivuoven ja toisesta saimme sen muuten käännettyä pois tieltä. Sitten pistimme häkit vierekkäin ja kiinnitimme yhteen. Nyt on marsuille 2x 100x55 cm tilaa. :)

Maltti poseeraa. Tässä häkissä on pohjalla haapahaketta. Tässä häkissä sijaitsee myös ravintola (heinää, kuivamuonaa ja tuoreita kasviksia).

Tällä puolella on pohjimmaisena pissat imevä poikkilakana ja päällä kankaita ja vanha karvamatto. Välillä voi loikoilla pehmeässä pesässä tai piiloutua puukepeistä tehdyn sillan alle. Upea paritalokin syntyi käsityönä, mutta sen oviaukot pitää vielä suurentaa. (Sisällä on väliseinä, jolloin kummallakin on tarvittaessa oma rauha.)

Häkkien välillä kulkee silta. Vielä Maltti ja Valtti eivät ihan ole ymmärtäneet sillan merkitystä, mutta kyllä ne varmaan pian oppivat.

keskiviikko 1. helmikuuta 2017

Marsupilamit

Maltti ja Valtti ovat asuneet meillä nyt pari viikkoa. Ne ovat uteliaita ja varsin persoja ruualle. Erityisesti kurkku, salaatti ja meidän oma heinä ovat herkkua.

Valtin turkki ei ole vielä kunnossa, mutta se on jo parempi. Iho ei ole enää rikki. Olen pessyt Valttia lääkeshampoolla parin päivän välein, sillä ensimmäisen pesun jälkeen hilse palasi. Molempien marsujen paino oli noussut noin 60 g viikossa. Se on hyvä juttu. :)

Ärsyttävää sen sijaan on cockerspanieli Rauli. Se ääliö luulee, että porkkanat ja sen sellaiset marsujen häkissä olevat herkut ovat sitä varten. Tänäänkin oli marsuhäkki siirtynyt päivän aikana, kun joku oli yrittänyt saada siellä ruokaa. Rauli ei siis enää pääse marsujen kanssa samaan huoneeseen, kun ihmiset ovat muualla. 

Marsut tykkäävät köllötellä pehmeällä alustalla. Siksi kokeiluna on nyt sisustaa osa häkistä pehmoisilla kankailla, osassa on haapahaketta ja heinää. Pelkkä puru olisi vähemmän työläs, mutta katsotaan nyt kuinka kauan intoa tähän kokeiluun riittää. 

Tässä on Valtti, jonka pörröinen turkki on toivottavasti tulevaisuudessa tuuhea ja hilseetön.

Tämä tyyppi, jolla on maltillinen turkki, on tietenkin Maltti.