perjantai 15. syyskuuta 2017

Possuhepuli

Kun possu on iloinen, se hyppii ja kirmaa innoissaan. Sellaista on hauska seurata, mutta yleensä siinä kohtaa, kun saan kameran viritettyä, on hepuli mennyt jo ohi.

Tällä kertaa onnistuin ja sain videolle aidon possuhepulin, jota myös Mappe-kissa saapui ihmettelemään.



Iloista päivää!

torstai 7. syyskuuta 2017

Sorkkien lyhennys

Meillä on näitä minikokoisia sikoja ollut useampia. Vanhin ja haastavin kaveri on 10,5-vuotias emakko Vicky. Se on hyvin reviiritietoinen ja oikukas possu. Vicky on jäänyt monen mieleen. Eläinlääkäri esimerkiksi kysyi pari viikkoa sitten, että vieläkö meillä on se ärjy possu. Onhan meillä. Tuon piirteen lisäksi Vicky on älykäs, valloittava ja sympaattinen, vaikka monet eivät sitä puolta Vickystä nää.

Vickyn sorkat olivat taas siinä kunnossa, että leikata ne täytyi. Se taas tiesi ihmisille verenpaineen nousua, sydämen tykytystä ja tuskahikeä. ;p

Vicky tuli nätisti sisälle. Sitä ei tarvinnut edes maanitella. Sille oli pilkottu kilo päärynää, kaksi isoa omenaa ja kolme banaania. Sen lisäksi tarjolla oli maissinaksuja, rusinoita, näkkäriä ja suureksi herkuksi osoittautuneita koiran kuivanappuloita.

Neitokaisen sorkkia leikattiin ensin lattialla, mutta neitonen ei sitä arvostanut ja teki pari uhitteluelettä. Niinpä se houkuteltiin sohvalle. Pehmeällä sohvalla se ei päässyt niin äkisti liikkeelle, jolloin leikkuuhomma teoriassa oli helpompi. Käytännössä sorkat upposivat sohvaan niin, että niitä oli vaikea saada esille ja leikattavaksi.

Tunti siinä ähellettiin ja kolmen jalan sorkat saatiin käsiteltyä ja yhdet oksasaksetkin hajosivat. Sen verran kovaa tekoa sian sorkat ovat.

Vicky alkoi kyllästyä touhuun, kun mahakin oli jo täynnä. Lisäksi yhdestä sorkasta vuosi pari pisaraa verta. Neljännen jalan pedikyyri päätettiin siinä kohtaa siirtää parin viikon päähän. Silloin sitten uudella innolla jatketaan!


maanantai 4. syyskuuta 2017

Pikku kotkottajat

Meillä on ollut jättirotuisia kanoja ja keskikokoisia kanoja jos jonkinlaisia. Nyt meille muutti ensimmäistä kertaa kääpiökanoja ja kääpiökokoinen kukko.

Nämä pikku kotkottajat (ja kiekuja) ovat chabo-rotuisia. Maailmalla näistä käytetään nimeä Japanese Bantam, sillä rotu on kotoisin aasiasta ja on hyvin vanha. Tang-dynastan aikaan (joskus vuosina 619 - 906) chabot tepastelivat keisarillisten palatsien puutarhoissa ja nykyään meillä. ;)

Nämä otukset ovat kyllä aika persoonallisia tyyppejä ja niiden touhuja on hauska seurata. Kukon kieuntaääni on niin huvittava, että väkisinkin hymyilyttää. On ne aika symppiksiä.